- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
357-358

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Dohm ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

357

doguii-käsitteen ou Harnack tällöin ottanut
ahtaammassa merkityksessä kuin muut
dogmihis-torioitsijat. Myöhemmistä protestanttisista d:n
tutkijoista mainittakoon Fr. Loofs („Leitfaden
zum Studium d. DG.". 1889 seur.. 4:s pain. 1906),
R. Seeberg („Lehrbuch d. DG.", 1895 seur., 2
pain. 1909 seur.) ja A. Dorner („Grundriss d.
DG.", 1899). Katoliselta taholta ovat esityksiä
kirjoittaneet J. Sehwane (1862 seur.) ja J. Zobl
(1865). Nykyinen tutkimus on pääasiassa
kohdistunut yksityisiin edustaviin kirkonopettajiin
tai yksityisiin opinkohtiin; myöskin ransk. ja
engl. tiedemiehet (BatifTol, Gwatkin y. m.)
ottavat siihen huomattavalla tavalla osaa. D:n
esitykset tavallisesti päättyvät siihen ajankohtaan,
jossa kukin kirkkokunta on saavuttanut
oppi-kehityksensä relatiivisen päätöksen; sellaisina
rajapyykkeinä ovat katolisuudessa Tridentin
kirkolliskokous 1563, luterilaisuudessa
Sovintokirja 1580 ja reformeeratuissa kirkoissa
Dord-rechtin synodi 1619. Jatkona liittyy d:aa.n
uudemman teologian historia. [J. Gummerus,
„ Vaikuttavista voimista dogmikehitylisessä",
(Teol. aikakauskirja 1900) ; G. Kriiger, „Was
heisst u. zu welchem Ende studiert man
Dogmeu-geschichte?" (1895).] J. G.

Dohrn [dorn[, Christian Wilhelm von
(1751-1820), saks. diplomaatti ja historioitsija,
oli 1776-79 finanssi- ja tilastotieteen professorina
Brau-nscliweigissa, tuli 1779 arkistonhoitajaksi
Preussin ulkoasiain ministeriöön, minkä jälkeen
häntä käytettiin diplomaattisissa toimissa; oli
m. m. yhtenä Preussin valtuutettuna Rastattin
kongressissa 1798-99 ja Westfalenin
kuningaskunnan lähettiläänä Dresdenissä 1808-10. D:n
hänen oman aikansa historiaa esittävistä
julkaisuista on mainittavin ,,Denkwürdigkeiten meiner
Zeit’" (1814-19), joka sisältää tärkeitä tietoja
Fredrik II:n hallituksen loppuajoista. J. F.

Dohna [döna], saks. aatelissuku, kotoisin
Saksista samannimisestä linnasta. Eräs haara siitä
siirtyi Ruotsiin. Siihen kuuluivat m. m.

1. Fabian von D. (1550-1621),
pfalz-kreivi Johan Kasimirin neuvos ja lähettiläs.
Kuului reformeerattuun oppiin ja johti niitä
saksalaisia joukkoja, jotka 1587 lähetettiin
Henrik Navarralaiselle (sittemmin Ranskan
Henrik IV:lle) avuksi.

2. Christoph Delphicus von D.
(1628-68), kreivi, oli v:sta 1653 Kristiina
kuningattaren kamariherrana; toimi Kaarle X:n
Kustaan ja Kaarle XI:n aikana sotilaana,
halli-tusmiehenä ja diplomaattina; allekirjoitti
liuotin puolesta ne sopimukset, joista oli
seurauksena Englannin, Hollannin ja Ruotsin välisen
kolmiliiton (trippelalliansin) syntyminen (1668).
Hänestä polveutui tämän suvun ruotsalainen
haara.

3. Christoph von D. ,,nuorempi"
(1665-1733), kreivi, oli Brandenburgin palveluksessa,
otti osaa sotiin turkkilaisia, ja ranskalaisia
vastaan, sittemmin lähettiläänä m. m. Lontoossa.
Kirjoitti: ,,Mémoires originaux sur le rdgne et la
cour de Frédéric I. roi de Prusse".

4. Friedrich Ferdinand Alexander
von D. (1771-1831), kreivi, oli vv. 1808-10
Preussin sisäasiain ministerinä, myöhemmin
Preussin maakunnan siviilikuvernöörinä.

5. Karl Friedrich Emil von D.

358

(1784-1859), edellisen veli, preussil. sotamarski,
oli yhteen aikaan Venäjän palveluksessa, jolloin
kunnostautui varsinkin vapautussodassa
Napoleonia vastaan. G. R.

Dohnånyi, E r n ö [dolmänji arnö] (s. 1877).
viehättävä unk. pianotaiteilija ja etevä säveltäjä
(symfonia. pianokvintetti, pianokonsertti, y. m.) ;
D. on suorittanut opintonsa Budapestin
musiikki-akatemiassa.

Dohrn [döm], Anton (1840-1909), saks.
eläintieteilijä, v:sta 1868 dosenttina Jenassa, perusti
1872-74 Napolin kuuluisan eläint. aseman.
Teoksia: ,,Der Ursprung der Wirbeltiere und das
Prinzip des Funktionswechsels" (1875). „Studien
zur Urgeschichte des Wirbeltierkörpers" (22 os.,
1882-1902), ..Die Pantopoden des Golfes von
Nea-pel" (1881). (J. A. W.J

Dohveli (engl. duffcl, ransk. myös sibirienne),
eräs talvipäällysvaatekangas, kuuluu
rakenteeltaan vahvistettujen kankaiden luokkaan.
Kankaan pintasidoksella on joko palttina- tai
toimi-kassidoksen luonne. Lujasti vanuttamalla ja
nukittamalla muodostetaan sen karvamainen
pinta etenkin kankaan selkäpuolelle. Pintaa
peittävä nukka eli karva leikataan viimeistellessä
huolellisesti tasaiseksi. E. J. S.

Doketismi (kreik. doke’in = näkyä), vanhassa
kirkossa verrattain laajalle levinnyt harhaoppi,
jonka mukaan Kristus vain näennäisesti
(dokeet-tisesti) oli todellinen ihminen; hänen
ruumiillisuutensa oli vain valepuku ja hänen kuolemansa
katsojain näköhäiriö. D. useimmiten johtui
askeettisesta käsityksestä, joka piti
ruumiillisuutta ja aineellisuutta itsessään saastaisena. Jo
Uudessa testamentissa taistellaan doketismia
vastaan (1 Joh. 42 seur., 2 Joh. 7.). J. G.

Dokhmios (kreik., = vino) kreik. rytmiikassa
( ja metriikassa) tahti eli runojalka, jonka
perusmuoto on: lyhyt, kaksi pitkää, lyhyt, pitkä

( ^–-v^, —). Tätä tavallisista rytmisuhteista

poikkeavaa tahtia käytettiin etupäässä tragedian
soolo- tai vuorolauluissa, kun oli ilmaistava
syvintä surua, epätoivoa tai muuten äärimäiseen
asti kiihtynyttä mielentilaa. O. E. T.

Dokimasia [si’(l], kelpoisuudentutkimus, joka
Kreikan yhteiskunnissa (varsinkin Ateenassa)
pantiin toimeen, kun nuorukainen oli
kirjoitettava täysivaltaisten kansalaisten kirjoihin, kun
virkamiehen oli astuttava virkaansa j. n. e.;
tutkittiin parhaasta päästä oliko asianomainen
laillisesta aviosta syntynyt vapaa kansalainen ja
lain kannalta nuhteeton. O. E. T.

Doksologia [-i’-] (kreik., = ylistys), Jumalan
ylistys, etenkin isämeidän loppusanat „sinun
on valtakunta ja voima ja kunnia
iankaikkisesti". Liturgiassa (ks. t.) erotetaan toisistaan
pieni d. (doxologia minorj: „Kunnia olkoon
Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, niinkuin
oli alussa, nyt ja iankaikkisesti. Amen" — ja
iso d. (doxologia major), joka on enkelien veisu
(hymnit.s- angelicus) Luuk. 2U; tähän kuuluu
myöskin trishagion (kreik., = kolmasti
pyhä), joka alkaa Jes. 6,:n ja loppuu liosianna’n
(Matt. 21,) veisaamisella (ks. Messu).

Edv. St.

Doktor ks. Tohtori.

Doktriini (lat. doctrVna), opinhaara, tiede,
oppi, opinla.uselma.

Doktrinääri (< lat. doctrVna = oppi)., oik. lien-

Dohm—Doktrinääri

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:21 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0197.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free