Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai / 369-370 (1909-1922) Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
	Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Dominikus ...

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>

Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

papillinen kerjäläismunkisto saarnaa ja
sielunhoitoa varten. Veljeskuntaa johtaa Roomassa
asuva kenraali. Sen vaakunana
on: koira tulisoihtu suussa (vrt.
väännösnimitystä domini canes,
„Herran koirat”). — Saatuaan
jo alkuaan oikeuden kaikkialla
saarnata ja kuulla rippiä
dominikaanit voittivat suuren
vaikutusvallan kansan syvistä
riveistä ruhtinasten hoveihin asti
ja niin paljon jäseniä, että
heitä loistoaikanaan oli 150,000
45:een hallintopiiriin
(„provinsiin”) jaettuina. Veljeskunta
on tehnyt katoliselle kirkolle
suuria palveluksia
seurakuntatyön, kerettiläisten
käännyttämisen, pakanalähetyksen,
teologisen tieteen ja kirkollisen
taiteen aloilla. Kaamean
kuuluisaksi se on tullut
toiminnastaan inkvisitsionin hoitajana,
joka toimi sille uskottiin 1232.
Useat keskiajan
kuuluisimmista jumaluusoppineista,
kuten Albertus Magnus, Tuomas
Akvinolainen, Mestari Eckardt,
Tauler, Suso, Savonarola y. m.,
ovat kuuluneet tähän
veljeskuntaan. Vastoin
kilpailijoitaan, semipelagiolaisuuteen
taipuvia fransiskaaneja
(„skotisteja”) dominikaanit
(„tomistit”) ovat esiintyneet
Augustinuksen opin puoltajina,
vastustaneet neitsyt Marian
synnitöntä sikiämistä ja yleensä
edustaneet raittiimpaa teologiaa. Paavinvallan
innokkaina esitaistelijoina dominikaanit ovat aina
olleet paavien erityisessä suosiossa; m. m. on
paavin ylihovisaarnaajan virka (magister sacri
palatii) Dominikuksen ajoista asti ollut heidän
hallussaan. Veljeskunnan puku on valkoinen;
päällysvaipan ja suippokärkisen päähineen väri
on musta (siitä nimitys „mustat veljet”).
Munkiston rinnalla on olemassa
dominikaaninunnakunta. [Danzas, „Études sur
les temps primitifs de l’ordre de St. Dominique”
(Poitiers, 1874-75, Paris 1885-88).] A. J. P-ä.

Dominikaanimunkki.

Dominikaaninunna.

Piispa Tuomas oli jo yhteydessä
dominikaanien kanssa ja ehkäpä heitä jo silloin oli
Suomessa toiminnassa. Birger Jaarlin ristiretken
aikana 1249 mainitaan Sigtunasta tulleiden
dominikaanimunkkien perustaneen Turkuun
luostarin (P. Olavin luostari). V. 1392
dominikaanit saivat paavilta lupakirjan perustaa
Viipuriin luostarin.

Dominikus (Domingo) Guzman (1170-1221),
katolilainen pyhimys, dominikaanimunkiston
perustaja, esp. synt. Calaruegassa
Vanhassa-Kastiliassa. Saatuaan hyvän yliopistosivistyksen
D. tuli 1194 tuomioherraksi Osmaan. Varsinaisen
elämäntehtävänsä hän löysi kuitenkin vasta 1204,
jolloin hän tuli piispansa kanssa käyneeksi
albigenssien keskuudessa Etelä-Ranskassa. Kun
kerettiläisiä käännyttämään lähetetyt
sistersiläismunkit valittivat työn vaikeutta, kehoitti D.
heitä saarnatoimessaan noudattamaan
samanlaista apostolista yksinkertaisuutta kuin
kerettiläissaarnaajatkin ja päätti samalla itsekin
ryhtyä työhön. Uuden munkiston suunnitelman hän
esitti paaville 1215, mutta sai sille vahvistuksen
vasta seur. v. [Lacordaire, „Vie de St.
Dominique” 1840) ; Drane, „Der heilige D. und die
Anfänge seines Ordens” (1890).] A. J. P-ä.

Dominium [-mi’-] (lat.), omistusoikeus;
ylivalta. vrt. Domeeni.

Dominium maris baltici [-mi’- -cī] (lat.),
ylivalta Itämerellä; käytetään usein puhuttaessa
Ruotsin, Tanskan, Saksan y. m. valtojen
politiikasta 16:nnella ja 17:nnellä vuosis.

Domino (it., esp.). 1. Herra, pappi. — 2.
Lyhyt, hilkallinen talviviitta, jota hengelliseen
säätyyn kuuluvat
varsinkin keskiajalla
käyttivät Espanjassa
ja Italiassa. Siitä sai
uuden ajan alussa
nimensä se pitkä, tav.
silkkikankaasta tehty,
hilkalla varustettu kaapu,
jommoisia vielä nykyäänkin
käytetään naamiaispukuna.
Dominoksi sanotaan myös
sellaiseen kaapuun verhoutunutta
henkilöä. — 3. Seurapeli, jonka
keksijän arvellaan erään abbé
Dominon olleen. Pelissä käytetään
pieniä, norsunluusta, ebenholtsista
t. m. s. tehtyjä, suorakaiteenmuotoisia
laattoja (tav. 28) ; jokainen näistä
jakautuu kahteen neliöön, johon on
uurrettu määrätty luku (0-6) pisteitä,
„silmiä”. Siten on yhden laatan
kumpikin neliö tyhjä, toisen laatan toisessa neliössä
on 1 silmä, toisessa 0, kolmannen laatan toisessa
neliössä 2 silmää, toisessa 0 j. n. e. Korkein
lukumäärä on 6 silmää kummassakin neliössä.
Peli alkaa siten, että osanottajat (2-4) nurinpäin
käännetyistä, yhteen sotketuista laatoista
valitsevat kukin 6 laattaa; jälelle jääneet ovat
„ostovarastoa”, josta pelin kuluessa tarvittaessa
„ostetaan” lisää laattoja. Osanottaja, jolla on korkein
kaksoislaatta, panee sen pöydälle, ja muut
liittävät siihen vuoronpäin laatan, jolloin on
huomattava, että peräkkäin aina on tuleva kaksi neliötä,
joissa on sama silmämäärä. Ellei pelaaja saata
tätä ehtoa täyttää, „ostaa” hän varastosta. Se,
jolta laatat pikimmin loppuvat, on pelin
voittanut (domino). — Dominopeliä on aikojen
kuluessa muodostunut useita muunnoksia;
tavallisin on kuitenkin ylläoleva. -lskm-.

Dominopeli.

Dominus (lat., = „herra”), kristillinen nimitys
Jumalalle ja Jeesukselle. — „Dominus ac
redemptor noster” = herramme ja
Vapahtajamme, sen paavin kirjeen alkusanat, jonka
kautta Klemens XIV 1773 hajoitti jesuiittain
veljeskunnan. — Dominus vobiscum! =
Herra olkoon kanssanne, katoliseen liturgiaan
kuuluva tervehdys.

Domisiili (lat. domici’lium < domus = koti),
kotipaikka, asuinpaikka; kauppat. vekselin
maksupaikka, jos tämä on toinen kuin
tunnustajan asuinpaikka; sellaista vekseliä sanotaan
d.-vekseliksi, maksupaikkaa d.-paikaksi. Se,
joka maksaa vekselin d.-paikassa, on
domisiliaatti, tunnustaja, jonka puolesta se

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>