Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Douglas-kuusi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
395
Dovrefjeld—Draava
D. ovat strategisesti tärkeitä puolustuslinjoja
etelästä tulevaa vihollista vastaan. E. E. K.
Dovrefjeld [dövrefjel] 1. D o v r e, vuoriryhmä
Norjassa, Driva-joen ja
Gudbrandsdalslaagen-sekä Rauma-jokien välissä, keskimäärin 1,500 m
korkea, jäätikköjen ja kiviröykkiöiden peittämä.
Korkein huippu S n e h æ 11 a, 2,247 m. Useat
joet saavat D:ltä alkunsa, m. m. Rauma ja
Gud-brandsdalslaagen. — D. jakaa Norjan
Sonden-fjeldin- ja Nordenfjeldin-Norjaan, ollen siten
valtiollisessa ja, taloudellisessa historiassa
huomattavana tekijänä. D:n yli, Hjerkinnhen poikki,
vie vanha, tärkeä tie Sendenfjeldin-Norjasta
Nordenfjeldin-Norjaan. Dovre on Norjan
kansan-tarustossa ja runoudessa symbolisoitu lujuus ja
järkkymättömyys. E. E. K.
Dowson-kaasu [datisn-[ ks. Vesikaasu.
Doyen [duajä’] (ransk. < lat. dëcä’nus),
virassa vanhin; käytetään varsinkin
diplomaattikunnan vanhimmasta jäsenestä jossain paikassa.
Doyle [doil], Sir Arthur Conan (s.
1S59), skotl. romaaninkirjoittaja. Poe
esikuvanaan hän kirjoitti kuuluisat kertomussarjat
„Ad-ventures of Sherlock Holmes" (1891, suom.)
ja „The Memoirs of Sherlock Holmes" (1893).
Näiden salapoliisikertomusten juoni on
jännittävä ja sommittelu taitava; ankarasti kirjallista
arvoa niillä kuitenkaan ei ole. Historiallisten
romaanien kirjoittajana D. on Stevensonin
al-kuunpaneman romantillisen renesanssin eteviä
edustajia. Romaani ,,Micah Clarke" (1888) on
mieltäkiinnittävä tutkielma 17:nneltä vuosis.;
„The White Company" romaanin tapahtuma-aika
on Eduard llLn hallitus. Draaman „A story
of Waterloo" esitti menestyksellä Henry Irving.
Nelsonia ja hänen ympäristöään kuvaa „Rodney
Stone" (1896) ja Napoleon I:stä „Uncle Bernac"
(1897). Doylen tekotapaan vaikutti melkoisesti
vanhempi Dumas. Enimmin se tuntuu
seikkailija-romaaneissa. D:n uusimpia teoksia on m. m.
viehättävä romaani „A Duet" (1899). J. IJ-l.
Doyle [doil], Sir Francis (1810-88), engl.
runoilija, oli 1867-77 runousopin professorina
Oxfordissa. Runoilijana hän on klassikko ja
valitsee yksinkertaisen ja selvän muodon.
Pääteokset: „Miscellaneous verses" (1840), ,,The two
destinies" (1844), „Lectures of poetry (1869),
,,Reminiseences and opinions" (1886).
Dozsa, György [döza djördj] 1. Székely
György [sekäi], unk. talonpoikaiskapinan
johtaja 1513-14. D:n päämääränä oli aatelisvallan
perinpohjainen hävittäminen; 60,000-miehisen
talonpoikais-sotajoukon johtajana hän tuotti
kreivi Istvan Bäthorylle monta tappiota,
valloitti Csanädin kaupungin ja useita linnoituksia
sekä ryhtyi jo Temesväriakin piirittämään.
Mutta tällöin Jånos Zäpolya hänet yllätti: D:n
sotajoukko hävitettiin ja hän itse teloitettiin
julmalla tavalla. Tämä talonpoikaiskapina on
Jözsef Eötvösin (ks. t.) „Magyarorszäg 1514-ben"
nimisen romaanin (1847) aiheena. (Y. W.)
Dozy [-zV], Rein bar t (1820-83), alankom.
orientalisti, oli historian prof. Leidenin
yliopistossa v:sta 1857. Hänen tärkeimmät teoksensa
ovat ..Histoire des musulmans d’Espagne de
711-1110" (1861; saks. 1874), „Recherches sur
1’kis-toire et la littérature de PEspagne pendant le
moyen-äge" (1849, 3:s pain. 1881), „Le Cid d’après
de nouveaux documents" (1860),,,Het Islamisme"
(1863, 3:n pain. 1900), „Supplément aux
diction-naires arabes" (1881) ja „Glossaire des mots
espagnols et portugais dérivés de l’arabe"
(yhdessä W. H. Engelmannin kanssa, 1869). D.
julkaisi lisäksi joukon arab. tekstejä y. m.
K. T-t.
Draama (kreik. = toiminta), näytelmä, s. o.
se runoudenlaji, jossa toiminnan pohjalla,
vuoropuhelun muodossa sekä nykyajassa liikkuvina
esitetään etupäässä henkilöiden luonteita ja
näistä luonteista johtuvaa erityiseen päämäärään
tähtäävää tahdonilmausta. Tämän ohessa siinä
on eepillisiäkin aineksia, kuten esim.
kertomuksia menneistä, d:n yhteydessä olevista
tapahtumista, ja samoin lyyrillisiä, jotka ovat
välttämättömät tunnelmallisuuden aikaansaamiseksi
sekä toimivien henkilöiden tunne-elämän
ilmi-tuomiseksi. D:ssa erotetaan päätoiminta ja
sivutoiminnat eli episodit, jotka kuitenkaan eivät
saa olla edellisestä erotettuja, vaan senlaatuisia,
että ne saattavat päätoiminnan esiintymään
sel-vemmässä valossa ja tarkkapiirteisempänä. D:n
yhtenäisen toiminnan saattaa rakenteeltaan
jakaa eri osiin, joista jo Aristoteles piti
tärkeimpinä kolmea, nimittäin ekspositsionia, peripetiaa
ja katastrofia. Uudenaikaisista teoreetikoista
Gustav Freytag erottaa d:ssa viisi osaa:
ekspo-sitsionin, kiihtymyksen, huipun, käänteen ja
katastrofin, ja sitäpaitsi kolme kohtaa eli
momenttia, jotka ovat: kiihoittava mom.
eksposit-sionin lopulla, traagillinen mom. ennen
käännettä, ja viimeisen jännityksen momentti, vähää
ennen katastrofia. Muista etevistä draaman
tekniikan tuntijoista ja esittäjistä mainittakoon
Walter Harlan („Schule des Lustspiels"),
Avo-nianius (,,Dramatische Handwerkslehre"), Carl
Weitbrecht (,,Das Deutsche Drama, Grundzüge
seiner Aesthetik"), Jocza Savits („Von der
Ab-sicht des Dramas"). — D:n päälajit ovat
tragedia eli murhenäytelmä, komedia eli h u v
i-näytelmä, vakavanäytelmä eli
yksinkertaisesti näytelmä (saks. Schauspiel) ja farssi fli
ilveily. Varsinainen draama on aiottu
näyteltäväksi ja saavuttaa vasta näyteltynä oikean
tarkoituksensa; kuitenkin on olemassa myös n. s.
lukiulraamoja. Draaman historiaa käsitteleviä
teoksia: A. W. Schlegel, „Vorlesungen tiber
drama-tische Kunst und Literatur" (1809) ; Carrière,
,,Die Kunst im Zusammenhang der
Kultur-entwickelung" (3 p. 1877-86, 5 nid.) ; Klein,
„Geschichte des Dramas" (1865-76, 13 nid.,
keskeneräinen) ; Prölss, ,,Geschichte des neueren
Dramas" (1880-83) ; Creizenach. ,,Geschichte des
neueren Dramas" (1894-1903, 1-3) ; F. Brunetiöre,
,,Les époques du théàtre fran^ais" (1636-1850) ;
Max Martersteig, „Das deutsche Theater im
neunzehnten Jahrhundert". J. H-l.
Draamallinen musiikki, sellainen
sävellys-tyvli, jossa ilmenevät draamassa esiintyvien
henkilöitten tunteet, sikäli kuin ne vaihtuvat
toiminnan varrella. Tämän tarkoituksensa vuoksi
dr. m. välttää sävellysmuotojen lyyrillistä
pyöristystä ja käyttää mieluummin sentapaisia
kehittelyjä, joita muussakin musiikissa tavataan
draamallisen huipennuksen kohdilla. I. K.
Draava (unk. Dräva, serb. Drava, saks. Drau),
Tonavan lisäjoki oikealta, alkaa Pustertalista
Tyrolissa 1,192 m yi. merenp. D:n pituus on
749 km, jokialue 40,030 km3. Juoksee virtavana
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
