- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
469-470

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Döbereiner ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

469

Döbereiner—Dörpfeld

470

asti aina side otsallaan. — Kun sota jälleen
syttyi 1808, oli D. everstinä Uudenmaan
rykmentissä ottaen sen pataljoonan päällikkönä,
jonka tuli olla kolmannen prikaatin
jälkijoukkona, kunnialla osaa taisteluihin Yppärissä,
Viir-teellä ja Pyhäjoella ,6/4 08. Adlercreutzin
jälkeen hän sai johdettavakseen 2:sen prikaatin
(Porin rykmentin y. m.) ja oli mukana
Siikajoen (lö/4)> Uuden k aar lepy y n (-4/(.) ja Lapuan (u/7)
taisteluissa. Vihdoin ylimpänä komentajana D.
9-tuntisen taistelun jälkeen voitti vihollisen
HO Kauhajoella, koko sodan parhaiten
suunnitellussa ja suoritetussa tappelussa. 13 p. syysk.
hän sai Juuttaan voiton. Lokakuussa 1808
kuningas nimitti D:n kenraalimajuriksi ja
Ahvenanmaan päälliköksi, johon toimeen hän
uudistuneen sairautensa takia pääsi vasta seuraavalla
helmikuulla. Täällä hän kuitenkin kohtasi siksi
suuren venäläisen joukon (17,000 4,000 vastaan),
että hänen täytyi lumipyryssä ja Kulnevin
sotilasten ahdistaessa viedä joukkonsa
Grissleham-niin Ruotsin puolelle. Peljäten venäläisten
hyökkäystä Tukholmaa vastaan, D. ryhtyi täällä
venäläisten kanssa sovitteluihin, joissa kuitenkin
piili D:n puolelta salajuoni, mutta joiden avulla
saatiin venäläiset peräytymään Ruotsin puolelta
takaisin. — Hänen toimensa sotanäyttämöllä
siirtyi lopulta pohjoiseen, kun hän huhtikuussa
1809 määrättiin pohjoisen armeian
pohjoisosas-ton ylipäälliköksi. D:n onnistui Uumajassa s,/5
tehdä sopimus, jonka kautta hän pelasti loput
sotajoukosta sekä suuret muonavarat joutumasta
vihollisen käsiin. Sen jälkeen hän joutui
norjalaisia vastaan, jotka olivat hyökänneet
Jämt-landiin, ja viekoteltuaan vihollisen sille
epäsuotuisaan asemaan, hän pakoitti sen Blekåsenin
sopimukseen M/7 09. Rauhanteon jälkeen hän
Länsipohjan ja Angermanlandin ylipäällikkönä
sai tehtäväkseen lähettää sotilaat kotia, ja
tällöin hän Uumajassa "/, piti kuuluisan
jäähyväis-puheensa suomalaisille joukoille. — V. 1813 D.
kenraaliluutnanttina otti osaa sotaan Napoleonia
vastaan, mutta, lähetettyään ilman korkeampaa
käskyä osan divisioonastaan Hampuriin, hänet
asetettiin sotaoikeuden eteen, joka hänet
tuomitsi ammuttavaksi. Kruununprinssi lievensi
rangaistuksen 1 vuoden vankeudeksi, josta D.
kuitenkin jo ennen vuoden loputtua pääsi
vapaaksi; D. oli jo 1809 korotettu vapaaherraksi,
ja 1816 hän määrättiin sotaoikeuden
vakinaiseksi puheenjohtajaksi. Hän kuoli w/2 1820
Tukholmassa, jossa hänen haudalleen P. Johanneksen
kirkkomaalla 1861 pystytettiin Suomessa ja
Ruotsissa kootuilla varoilla hankittu
marmoripatsas. K. S.

Döbereiner, Johann Wolfgang
(1780-1849), saks. kemisti, tuli 1810 kemian, farmasian
ja teknologian professoriksi Jenaan. D:n
huomiot alkuaineiden ominaisuuksien suhteesta
niiden atomipainoihin ovat tärkeät siitä syystä,
että niiden perustuksella vähitellen on
kehittynyt D. Mendelejevin ja L. Meyerin nykyiseen
muotoonsa laatima alkuaineiden
periodinen järjestelmä (ks. t.). D. keksi
hänen mukaansa nimitetyt tulukset, joiden vaikutus
perustuu siihen, että vety tullessaan yhteyteen
platinasienen kanssa syttyy palamaan. W. B.

Döbrentey, Gäbor [döbrnntäi gäbor]
(1786-1851), unk. kirjailija, historioitsija ja runoilija,

perusti 1810 „Erdélyi müzeum" aikakauskirjan,
joka vaikutti paljon unkarin kielen ja
kirjallisuuden kehitykseen; otti osaa Unkarin
tiedeakatemian perustamiseen (1827), oli sen
sihteerinä 1831-34 sekä toimitti m. m. akatemian
julkaisemia „Vanhoja unkarinkielen
muistomerkkejä" (3 osaa, 1838-46) ; oli yhdessä A. Fäyn
kanssa vasta perustetun kansallisteatterin
johtajana. Varsin arvokkaita ovat D:n historialliset
kirjoitukset; lyyrillisenä runoilijanakin hän
menestyksellä esiintyi. Kansallisteatteria varten
hän toimitti unkariksi Shakespearen ja Schillerin
teoksia.

Döbrentey-codex, eräs tärkeä unkarin kielen
muistomerkki (osia Raamatusta) v:lta 1508
(julkaistu unk. kielimuistokokoelmassa
„Nyelvem-léktår", XII, 1884).

Döllinger, Ignaz von (1799-1890),
saks.-katol. teologi, v:sta 1826 kirkkohistorian ja
kirkko-oikeuden professori Münchenin
yliopistossa. Fr. v. Baaderin ja J. v. Görresin kanssa
D. siellä edusti jyrkkää, mutta tieteellisesti
perusteellista katolisuutta, elvyttäen sen asiaa
voimakkaasti Saksassa. D. julkaisi näihin aikoihin
laajan, mustin värein laaditun kuvauksen
uskonpuhdistuksesta (,,E)ie Reformation, ihre innere
Entwicklung und ihre Wirkungen", 3 nid.,
1846-48). Myöskin edustajana Baierin valtiopäivillä
ja Frankfurtin parlamentissa 1848 D. oli
katolisen puolueen johtajia. Mutta kun
paavinistui-men politiikka yhä selvemmin kääntyi
paavillisen absolutismin urille, ei D. seurannut mukana,
vaan edusti vapaampaa suuntaa. Hänen
teoksensa käsittelivät siitä lähtien käännekohtia
paavikunnan historiassa, valaisten
ultramontaa-nisen käsityksen epähistoriallisuutta
(„Hippo-lytus und Kallistus", 1853 ; „Die Papstfabeln des
Mittelalters", 1863). D. vastusti, vaikka
turhaan, Marian saastuttamattoman sikiämisen
julistamista kirkon opiksi, ja kun tiedoksi tuli
että Vatikaanin kirkolliskokouksessa 1870
aiottiin julistaa paavin erehtymättömyys, niin hän
sitä vastaan kahden muun teologin kanssa
julkaisi salanimellä „Janus" kirjan „Der Papst und
das Konzil" (1869). Suurta huomiota herättivät
D:n kirkolliskokouksesta Münchenin
„Allge-meine Zeitungissa" julkaisemat tarkat
selostukset. Kun erehtymättömyysdogmi kaikesta
huolimatta julistettiin, allekirjoitti D. yhdessä
42 muun tiedemiehen kanssa vastalauseen ja
aiheutti siten vanhakatolisen liikkeen
(ks. t.), jota hän monin tavoin tuki, vaikkei itse
täydellisesti siihen liittynytkään. Pannaan
julistettuna D. herkesi luennoimasta ja
papinvirkaa toimittamasta, jatkaen tieteellistä
työtänsä ; hänen myöh. teoksistaan ovat
huomattavimmat .,Beiträge zur Sektengeschichte des
Mittelalters" ja (Fr. Reuschin kanssa yhteistyössä)
..Geschichte der Moralstreitigkeiten in der
röm.-kath. Kirclie". [J. Friedrich, „I. v. D."]

J. G.

Dörpfeld. 1. Friedrich Wilhelm D.

(1824-93), saks. kansakoulunopettaja ja
kasvatusopillinen kirjailija. Innostui aikaisin
herbar-tilaisista aatteista ja ryhtyi niitä toteuttamaan
sekä käytännöllisenä opettajana että kirjailijana.
D:n huomattavista kasvatusopin, teoksista on
yksi, ,,Ajatus ja muisti", käännetty suomeksi,
[vrt. tämän suomennoksen esipuhe.]

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0255.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free