- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
481-482

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Eck ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

481

Eck— Eckerö

482

2. M us. 17:nnen vuosis. soitinmusiikissa yleisesti
suosittu taidekeino, jonka erikoisuutena oli se,
että joku säe tahi säeryhmä kerrattiin
heikommalla äänivoimalla, usein myös oktaavia
korkeammalla tai matalammalla. Sama taidekeino
tavataan jo 16:nnen vuosis. kuorosävellyksissä;
myöhemmin m. m. Bach ja Beethovenkin ovat
sitä säästeliäästi käyttäneet. Uruissa on joskus
erityinen ec/to-manuaali. I. E.

Eck, Johann, oik. Johann Maier 1.
Mayer (1480-1543), saks. katol.
jumaluusoppinut; opiskeltuaan 1498:sta alkaen
Heidelbergin, Tiibingenin, Kölnin ja Freiburgin
yliopistoissa E. 1510 saavutti jumaluusopin tohtorin
arvon ja tuli sam. v. Ingolstadtin yliopiston
professoriksi ja 1512 saman yliopiston
prokansle-riksi. Lutherin julkaistua väitöslauseensa E.
kirjoitti teoksen („Obelisci") niitä vastaan; näin
sukeutunutta kirjallista kiistaa, johon
Wittenbergin professori Karlstadt heti alussa oli
yhtynyt, jatkui edelleen, ja pian toivottiin molemmin
puolin persoonallista keskustelua; sellainen
saatiinkin aikaan Leipzigin väittelyssä (27 p. kesäk.
-27 p. heinäk. 1519). V. 1520 E. matkusti
Roomaan, jossa paavi Leo X nimitti hänet
paavilliseksi pronotaariksi; E. sai paavin julkaisemaan
Lutheria vastaan pannakirjan („Exurge
Domine"), jonka julkaisemisesta Saksassa E. itse
piti huolta. V. 1526 E. väitteli reformeerattujen
kanssa; niinikään hän otti osaa katolilaisten ja
protestanttien välisiin keskusteluihin
Augs-burgissa (1530), Wormsissa (1540) ja
Regens-burgissa (1541). V. 1537 hän julkaisi koko
Raamatun saksal. käännöksen. [„Operum Joh.
Eckii contra Lutherum torni I-IV" (1530-35),
Th. Wiedemann, „Dr. J. E." (1865).] K. Ö.

Eckardt, Julius von (1836-1906), saks.
valtiollinen kirjailija, oli kotoisin Liivinmaalta,
mutta muutti venäläistyttämispolitiikan takia
1867 Saksaan, jossa toimitti yhdessä G.
Frey-tagin kanssa aikakauskirjaa ,,Grenzboten"
(1867-70). V:sta 1884 E. oli ulkoasiain ministeristön
virkamiehenä ja konsulina eri paikoissa. Hänen
lukuisista kirjoituksistaan mainittakoon ,,Die
hait. Provinzen Russlands", „Jungrussisch und
Altlivländisch" (1871), „Livland im 18 Jahrh."
(1876). j. j. m.

Eckart, tav. Mestari E. (n. 1260-1327),
kuuluisa saks. mystikko ja saarnaaja; liittyi
Erfurtissa dominikaanien veljeskuntaan toimien
sittemmin suurimman osan elämäänsä
erinäisissä veljeskuntansa luottamustoimissa; kahteen
erään hän opiskeli Pariisissa (ensi kerralla
1300-03) ja loppu-iällään saarnaajana Strassburgissa
sekä hoiti vihdoin veljeskuntansa
opettaja-tointa Kölnissä, jossa 1326 joutui
syytteeualai-seksi kerettiläisyydestä. E. kuoli ennenkuin
hänen asiansa saatiin lopullisesti tutkituksi. V.
1329 paavi Johannes XXII julisti erinäisiä
kohtia E:n kirjoista harhaoppisiksi. —
Skolastikkona E. pääasiallisesti kulkee Tuomas
Aquino-laisen jälkiä. Mystikkona E. myös on ilmeisesti
saanut vaikutuksia tämän suunnan aikaisimmilta
edustajilta (varsinkin Dionysios Areopagitalta
ja Erigenalta), vaikka ainakin toistaiseksi on
jätettävä sanomatta, missä määrin Denifle on
oikeassa, hän kun 1880 ja 1886 löytämiensä ja
julkaisemiensa E:n latinaisten kirjoitusten
perustuksella luulee voivansa väittää, ettei E.
mystik-16. II. Painettu a/310.

kona suinkaan ole niin omintakeinen kuin
tähän saakka on luultu. Jeesus-rakkauden
mystiikka, joka on ominaista Bernhardille ja
Victo-riineille, on E:lle vieras, jota vastoin hänessä on
huomattavissa juuri äskenmainituille
aikaisim-tnille edustajille ominainen panteistinen piirre.
E:n eetillinen maailmankatsomus on puhdas ja
ylevä ja sisältää ajatuksia, jotka paikoin
johtavat mieleen Lutherin. [Denifle, »Meister E:s lat.
Schriften und die Grundanschauung seiner Lehre"
(1895). E:n saks. kirjoitukset on julkaissut
Pfeiffer (1857) ja Jostes (1895).] K. Ö.

Eckehard ks. E k k e li a r t.

Eckermann, Johann Peter (1792-1854),
saks. kirjailija, tunnettu kosketuksistaan
Goe-theen. Pysyvän nimen kirjallisuushistoriassa
tuotti hänelle teos »Gespräche mit Goethe in
den letzten Jahren seines Lebens 1823-32,, (1837,
2 nid; Düntzerin julk. 1899, 3 nid. ). Tämä teos
on säilyttänyt useita arvokkaita Goethen
lausuntoja ja mielipiteitä.

Eckernförde, Saksassa Schleswigin
hallituspiirissä, Itämeren rannalla; 7,088 as. (1905).
Hyvä satama. Harjoittaa melkoista
sillinkalas-tusta. Merikylpylaitos. E. E. E.

Eckersberg, Christoffer Vilhelm(1783
-1853), tansk. taidemaalari. Opiskeli
Kööpenhaminan taideakatemiassa Abilgaardin johdolla,
sittemmin Pariisissa J. L. Davidin oppilaana ja
lopuksi 1813-16 Italiassa. E. valittiin 1818
Tanskan taideakatemian professoriksi ja oli 1827-29
sen johtajana. Varmaan piirustustaitoon
perustuva tunnollinen ja yksinkertainen
suorasukaisuus on E:n huomattavin taiteilijaominaisuus.
Maisemillaan, erittäinkin merikuvillaan, hän
saavutti merkittävimmät tuloksensa, mutta loi myös
ansiokkaita muotokuvia, joista paras on 1S14
Roomassa maalattu Thorvaldsenin kuva
(Kööpenhaminan t.-akatemiassa). Yhtä taipuisa ei
hänen realistinen, hieman kuivanjärkevä
luonteensa ollut historiamaalaukseen, jolla alalla hän
on suorittanut monta suurta tilausta (varsinkin
Christiansborgin linnassa). E. on tämän lisäksi
tehnyt joukon alttaritauluja ja laatukuvia. Oman
runsaan tuotantonsa ja varsinkin tärkeän
opet-tajatoimensa kautta E. puoleksi vuosisadaksi
eteenpäin painoi leimansa tanskal. maalaukseen
ja häntä onkin sanottu Tanskan 1800-luvun
maalaustaiteen isäksi. [Ph. Weilbach, »Maleren
Eckersberg" (1872) ja E. Hannover, »Maleren
C. W. Eckersberg" (1898). E. R-r.

Eckerö 1. Ekkerö. 1. Kunta, Turun ja
Porin läänissä Ahvenanmaalla, Ahvenanmaan
khlak., Eckerö-Hammarlandin nimismiesp.;
kirkolle Maarianhaminasta 36 km; 106,4 km2, joista
viljeltyä maata 1,376 ha (1901); 25 »/,
manttaalia, talonsavuja 84, torpansavuja 12, muita
savuja 92; 1,442 as., joista n. 4,7% suomenkiel.;
133 hevosta, 643 nautaa., 854 lammasta (1907).

— Sivistyslaitoksia: kansakouluja 2. — 2.
Seurakunta, alkuaan Hammarlandin kappeli (mainittu
seurakuntana ainakin 1431) ; tuli itsenäiseksi
(Keis. K. »/io 1872) khrakunnaksi (1877) ; kirkko
harmaasta kivestä (keskiaikainen, korj. 1880).

— Uloin läntisin saariryhmä Ahvenanmaalla on
Signilskär (Sancta Signilskär 1538), jossa
on muinaisina aikoina ollut kappeli ja jossa
nykyisin on Hellmanin (Heligman 1650)
majakka. E. S.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0261.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free