- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
511-512

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Edustajanvaali ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

511

E-duur—Edvard

512

tillc), jonka jäsenet ainakin osaksi (ainakin
jompikumpi kamari) ovat kansan valitsemia.
Paitsi tätä säännöllisesti toimivaa eduskuntaa on
muutamissa maissa (varsinkin Pohjois-Ameriikan
Yhdysvalloissa) vielä erityinen kansan valitsema
ja sitä edustava valtioelin (konventti,
kansalliskokous) , jonka tehtävänä on perustuslain
(valtiosäännön) säätäminen ja muuttaminen, ja
joka valitaan vain silloin, kun tällaiseen toimeen
on päätetty ryhtyä, ks. Edustuksellinen
hallitusmuoto, Eduskunta,
Konventti, Kansalliskokous. R. E.

E-duur, sävellaji, jolla
on perussävelenä e,
perus-sointuna e gis h ja
etu-merkintönä 4 ristiä.

I. K.

Edvard (angls. Eàdwëard = omaisuuden
vartija), usean Englannin kuninkaan nimi.

1. E. vanhempi, hallitsi 901-925, Alfred
Suuren poika ja seuraaja, sai puolustaa
kruunuansa sekä omaa serkkuansa että
Pohjois-Eng-lannin tanskalaisia vastaan, minkä tekikin
hyvällä menestyksellä. E. yhdisti valtakuntaansa
Mercian ja pakoitti Walesin sekä
Northumber-landin tunnustamaan yliherruuttaan.

2. E. Tunnustaja (Confessor)
kuninkaana 1042-66, Ethelred II Neuvottoman poika.
E., joka oli viimeinen kuningas Alfred Suuren
sukua, nousi valtaistuimelle velipuolensa,
tanskalaisen Hardeknutin jälkeen. Hän oli heikko
hallitsija, joka normanneja suosimalla (E. oli
Normandiassa kasvatettu) herätti
tyytymättömyyttä kansassaan. Erään kertomuksen
mukaan hän määräsi Normandian herttuan
Vilhel-min seuraajakseen, ja tämä teki hänen kuoltuaan
valloitusretkensä Englantiin.

3. E. I (1239-1307), Henrik III:n poika ja
seuraaja v:sta 1272. E. vakaannutti vielä isänsä
eläessä kuninkuuden vallan voitollaan Simon
Montfortilaisesta Eveshamin luona 1265. Henrikin
kuollessa E. oli ristiretkellä. Päästyään
hallitsijaksi hän saattoi lujuudella sisällisen rauhan ja
järjestyksen voimaan, samalla kuin hän koki
saada koko Suurbritanniau valtansa alle. Wales
valloitettiin lopullisesti 1283. Skotlannin hän
niinikään koetti saattaa valtaansa, määräsi sen
kuninkaaksi Juhana Baliolin ja pani tämän
viralta, kun hän pyrki itsenäiseksi.
Skotlantilaisten vastarinta jatkui kuitenkin vapaudensankari
William Wallacen johdolla, jonka E. vihdoin
vangitsi ja mestautti, sekä senjälkeen Eobert
Brucen johdolla, eikä E. saanut sitä kukistetuksi.
— Parlamenttiin kutsuttiin v.sta 1295
säännöllisesti myöskin kaupunkien ja kreivikuntien
edustajia ja E. tunnusti 1297 nimenomaan sen
veronmyöntämisoikeuden. Kirkon liiallista
valtaa hän koki supistaa. Lainlaatijana E. piti
niin hyvää huolta kaupasta, rahaoloista ja
yleisestä maanrauhasta, että sai kunnianimen Eng
lännin Justinianus. [Jenks, „Ed\vard
Plantagenet, the english Justinian".]

4. E. II (1284-1327), edell:n poika ja
seuraaja v:sta 1307, ensimäinen engl.
kruununperillinen, joka kantoi Walesin prinssin arvonimeä.
E. oli heikko hallitsija, joka antoi kelvottomain
suosikkiensa vallita. Eobert Bruce voitti hänet
Bannockburnin luona 1314. Vihdoin E:n oma
puoliso, ransk. prinsessa Isabella yhdessä useain

ylimysten kanssa nousi kapinaan. E. vangittiin,
erotettiin kuninkuudesta parlamentin
päätöksellä ja murhattiin pian senjälkeen Berkeleyn
linnassa.

5. E. III (1312-77), edell:n poika ja seuraaja
v:sta 1327. V. 1330 E. vapauttautui äitinsä
holhonnasta karkoittamalla hänet hovista ja
mestauttamalla hänen rakastajansa Eoger
Morti-merin. Kun Kapetingien suku Eanskassa oli
suorassa polvessa sammunut 1328, vaati E. Filip
Kauniin tyttärenpoikana Eanskan kruunua.
Tämä antoi aihetta pitkälliseen
englantilais-ranskalaiseen kruununperimyssotaan (1339-1453),
missä E:11a alussa oli suuri menestys. Hän sai
merivoiton Sluys’n kohdalla (1340) ja toisen
perinpohjaisen voiton Crécy’n luona (1346), jota
seurasi Calais’n valloitus (1347), ja hänen
poikansa Edvard, „Musta prinssi", voitti
ranskalaisen sotajoukon Poitiers’n tappelussa (1356), niissä
kuningas Juhana joutui vangiksi. E. sai
Bretig-ny’n rauhassa (1360) suuren osan läntistä
Eans-kaa täydellisellä omistusoikeudella. Mutta kuu
Eanskan Kaarle V uudestaan aloitti sodan,
kääntyi onni, ja E. menetti vähitellen kaikki
valloituksensa paitsi muutamia varustettuja paikkoja.
Skotlantia ei E., ajoittaisesta menestyksestään
huolimatta, onnistunut pysyväisesti saattamaan
valtaansa. — Varoja kysyvien sotaretkien
johdosta parlamentin valta kasvoi hänen aikanaan,
kun sen suostumusta vaadittiin uusiin veroihin.
Uskonpuhdistaja Wielefiä E. suojeli paavia
vastaan.— E:n ominaisuudet olivat pikemmin
loistavat kuin todella suuret. Hänen perustamansa
on sukkanauharitarikunta. [Maekinnon, „History
of Edward III".]

6. E. IV (1442-83), kuninkaana 1461-83,
Yorkin herttuan Eikardin poika, edellisen
pojanpojan pojanpoika. Kun isänsä, joka jonkun ajan
oli ollut valtionhoitajana, oli menettänyt
henkensä Wakefieldin taistelussa 1460,
tunnustettiin E. kuninkaaksi Henrik VI:n (ks. t.) sijaan,
jonka kannattajat hän ratkaisevasti voitti
Tow-tonin tappelussa 1461. Näin kruunu siirtyi
Lancasterin („punaisen ruusun") suvulta Yorkin
(„valkoisen ruusun") suvulle. Henrik VI joutui
1465 vangiksi ja pantiin Towerin linnaan.
Jonkun ajan jälkeen levottomuudet uudistuivat;
Warwickin kreivi, jota E. oli loukannut, nousi
häntä vastaan kapinaan, E:n täytyi paeta
mannermaalle (1470), ja Henrik VI korotettiin
Towerin vankilasta jälleen valtaistuimelle. Mutta
jo seur. v. 1471 E. palasi, Warwick voitettiin ja
kaatui Barnetin luona, ja Henrik VI suljettiin
uudestaan Toweriin. Eanskalaisen apujoukon,
jonka Henrikin puoliso Margareta oli tuonut
Englantiin, E. niinikään voitti Tewkesburyn
luona, kuningatar joutui vangiksi, hänen
poikansa, Edvard prinssi, surmattiin E:n silmäin
edessä, ja pian senjälkeen myös Henrik VI
murhattiin vankeudessa, arvattavasti E:n käskystä.
Ranskaa vastaan E. teki liiton Burgundin
herttuan kanssa, mutta myönsi kuitenkin pian
rauhan Ludvik XI:lle. E. suosi alempaa ritaristoa
ja kaupunkeja ja haki niistä vastapainon
suur-vasalleja eli lordeja vastaan. Hän oli
julmuudestaan ja kevytmielisyydestään huolimatta
alemman kansan suosiossa. Tarkalla ja
ankaralla raha-asiain hoidolla hän hankki itselleen
suuria rikkauksia. — E. jätti jälkeensä kaksi

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0278.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free