Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Eera ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
517
Eera—Eerik
518
der Epik und Dramatik" (1898) ; B. F.
Godenhjelm, „Runous-oppi" (3:s painos) ss. 60-72;
eepoksen historialliseen kehitykseen nähden vrt.
Carriere, „l)ie Kunst im Zusammenhang der
Kulturentwickelung" (3 p. 1876-85, 5 nid.).j
J. H-l.
Eera (mlat. eera = ajanlasku, aikakausi,
feminiiniksi muuttunut ces (genet. ceris, = kupari,
raha, palkka; mou:ssa myös = palvelusvuodet)
sanan monikon nominatiivi) 1.
maailman-kausi. Näin nimitetään geologisen kehityksen
pää-ajanjaksoja. vrt. Geologinen
ajanjako. P. E.
Eerik (mskand. airikr = aina mahtava),
mie-hennimi, joka m. m. on ollut useilla
Pohjoismaiden hallitsijoilla.
Eerik, Norjan kuninkaita. 1. E., Harald
Kaunotukan poika, tunnettu liikanimeltä V e r
i-kirves, oli nuorempana tehnyt viikinkiretken
Bjarminmaahan ja silloin Ruijassa tutustunut
Gunhild nimiseen naiseen, jonka otti
puolisokseen ja joka saavutti suuren vaikutusvallan
häneen. Isänsä kuoltua hän tuli 933 kuninkaaksi,
mutta teki julmuudellaan itsensä vihatuksi, joten
jo 935 karkoitettiin. E. meni nyt Englantiin,
jossa kuningas Etelstanilta sai läänikseen
North-umberlandin, mutta kaatui pian taistelussa (n.
942). — 2. E. Pappisvihaaja
(Præste-hader), kuninkaana 1280-99, nousi
valtaistuimelle 12-vuotisena lapsena ja joutui pian riitaan
Norjan arkkipiispan Jonin kanssa, jonka täytyi
lähteä pois maasta. ITän otti suojaansa Tanskan
kuninkaan Eerik Klippingin murhaajia ja vaati,
ollen naimisissa skotl. prinsessan kanssa,
itsellensä Skotlannin kruunua. -— 3. E. P o m m e r
i-lainen ks. Eerik, Ruotsin kuninkaita.
K. G.
Eerik, Ruotsin kuninkaita: 1. E. E m u
n-d i n p o i k a, liikanimeltä Tuulihattu
(Vä-derhatt), mainitaan Ruotsin hallitsijana
800-luvun loppupuolelta. Hän teki joka kesä laajoja
sotaretkiä Itämeren itäpuolisiin maihin,
Suomeen, Karjalaan y. m., jossa hänen kerrotaan
linnoituksiakin rakentaneen. Norjan kuninkaan
Harald Kaunotukan kanssa hänellä oli pitkiä
taisteluita Värmlannin ja Vikenin omistamisesta.
Niinensä ,,Tuulihattu" kerrotaan hänen saaneen
siitä syystä, että hänellä aina oli myötätuuli
retkillään.
2. E. Björninpoika, Voittoisa
(Segersäll), edellisen pojanpoika, hallitsi n. 940-993,
ensin yhdessä vanhemman veljensä Olavin kanssa,
sitten yksin. Hänenkin mainitaan laajentaneen
valtaansa myöskin Itämeren itäpuolelle.
Kuninkaan arvosta hän sai taistella Olavin poikaa,
Styrbjörn Väkevää vastaan, joka Jomsborgin
kuuluisain viikinkien päällikkönä koetti itsellensä
valloittaa isänsä valtakunnan, mutta voitettiin
ja kaatui Fyrisvallin taistelussa n. 983. Ikänsä
loppuaikoina E. valloitti myöskin Tanskan,
kostoksi siitä, että Tanskan kuningas Harald
Gor-minpoika oli Styrbjörniä auttanut, ja kerrotaan
siellä kastetunkin, mutta Ruotsiin palattuansa
jälleen kääntyneen palvelemaan pakanajumalia.
Naimisista kopean Sigrid Storrådan kanssa
hänellä oli poika: Olavi Sylikuningas.
3. E. IX (oikeastaan III), Pyhä (k. 1160),
mahtavan „talonpojan" Jedvardin poika, tuli
1150 Uplandin ja Sverkerin kuoleman jälkeen
1155 muunkin Ruotsin kuninkaaksi.
Mainitaan lainsäätäjänä ja kirkon ystävänä
vaikuttaneen maan olojen järjestämiseksi. Teki
(luultavasti 1154 tai 1155) ristiretken
Varsinais-Suo-meen ja kastoi suomalaiset kristinuskoon sekä
perusti Aurajoen varrelle linnan lähetystyön
turvaksi. Hänen hallituksensa loppuvuodet olivat
sangen levottomia taisteluiden takia Sverkerin
poikaa Kaarlea ja toista kruununpyytäjää, tansk.
prinssiä Maunu Henrikinpoikaa vastaan, joista
jälkimäinen odottamatta yllätti ja surmasi
hänet Upsalan luona. E. tuli sittemmin Ruotsin
valtakunnan suojeluspyhäksi ja hänen
kuolinpäivänsä (18 p. toukok.) oli suurimpia
juhlapäiviä Ruotsissa katolisella ajalla. E. Pyhä on,
lausutuista epäilyksistä huolimatta, pidettävä
historiallisena henkilönä ja hänen ristiretkensä
tosi tapauksena. [K. Stjerna, ,,Erik den helige,
en sagohistonsk studie" (1898) ; C. M. Kjellberg,
„Erik den helige i historien o. legenden" (Finsk
tidskrift 1898) ; O. Janse, ,,De nyaste åsikterna
om Erik den helige" (Hist. tidskrift 1898) ; K.
Grotenfelt, ,,Milloin tehtiin pyhän Eerikin
ristiretki Suomeen?" (Hist. ark. 19).]
4. E. X, Knuutinpoika, kuninkaana 1208-16,
edellisen pojanpoika, voitti 1208 Lenan
taistelussa Sverker II:n ja kruunautti, ensimäisenä
Ruotsissa, itsensä juhlallisesti kuninkaaksi. Meni
naimisiin Valdemar Seierin sisaren Rikissan
kanssa, mutta kuoli jo 1216.
5. E. XI, Eerikinpoika, kuninkaana 1222-29 ja
1234-50, edellisen poika, valittiin 6-vuotisena
hallitsijaksi, mutta karkoitettiin 1229, jolloin hänen
sukulaisensa Knut Långe (pyhän Eerikin
pojan-pojanpoika) anasti kruunun. Vasta tämän
kuoltua 1234 E. jälleen tuli hallitukseen, mutta sai
vielä kauan taistella Knutin poikaa Holmgeria
vastaan, siksikuin tämä 1248 mestattiin. E:n
aikana teki hänen lankonsa Birger Jaarli (ks. t.)
ristiretkensä Hämeeseen. Myöhempi kronikka
nimittää häntä liikanimellä ,,Sammalkieli"
(Läspe).
6. E. XII, Maunu Eerikinpojan ja Blanka
Namurilaisen poika, nousi 1356 ylimysten avulla
kapinaan isäänsä vastaan, ja julistettiin 13-57
tämän kanssahallitsijaksi, mutta kuoli jo 1359
luultavasti ruttoon. Kertomus että äiti olisi
hänet myrkyttänyt, on ilmeisesti parjausta.
7. E. XIII P o m m e r i 1 a i n e n (1382-1459),
Poinmerin herttuan Vratislavin ja Tanskan
Margareetan (ks. t.) sisarentyttären Marian
poika, valittiin jo lapsena ensin Norjan, sitten
Tanskan ja Ruotsin kruununperilliseksi sekä
kruunattiin 1397 Kalmarissa juhlallisesti
kuninkaaksi, minkä jälkeen häntä pidettiin
Margareetan kanssahallitsijana; tuli 1412 Margareetan
kuoltua yksin hallitsemaan. E. oli luonteeltaan
tuittupäinen ja mielivaltainen, joten hänen eri
maissansa piankin syntyi selkkauksia ja
tyytymättömyyttä. Etelä-Jyllannissa hän kävi
pitkällistä ja kallista sotaa holsteinilaisia vastaan,
aikaansaamatta mitään tulosta. Varsinkin
herätti E:n hallitus Ruotsissa pahaa verta, kun
hän suosi tanskalaisia ja vastoin lakia asetti
heitä siellä linnanisänniksi ja voudeiksi. 1434
nousi Engelbrekt Engelbrektinpoika (ks. t.)
Taalainmaan talonpoikain kanssa kapinaan
tanskalaisia vastaan, ja sitten kuin pari kertaa yritetty
sovinto oli mennyt myttyyn, kun kuningas ei
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
