- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
523-524

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Eesti kirjameeste selts - Eesti kirjanduse selts - Eestima (vir.), Vironmaa, Viro (ks. t.) - Eesti üliop(i)laste selts

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

523

Eesti kirjanduse selts—

Eesti iiliop(i)laste selts

524

venäjän kielten oppikirjat. V:sta 1873 alkaen
ilmestyi vuosittain „Aastaraamat" (vuosikirja),
joka sisälsi seuran kokousten pöytäkirjat ja
selostuksia niissä pidetyistä esitelmistä; nämä olivat
joko yleishyödyllistä tai kansallista sisällystä,
monet viron kieltä koskevia. Kokouksia
pidettiin aluksi kahdesti, myöhemmin neljästi
vuodessa, useat niistä kestivät kaksikin päivää.
Virolaisen kansanrunouden kerääminen sekä
viron kansanmurteiden selvittely oli alusta
alkaen seuran tärkeimpiä tehtäviä, joita se
raha-avustuksillakin kannatti. Jo ensimäisen
kym-menvuotiskautensa lopulla sillä oli tallessa hyvin
arvokas kokoelma erilaista kansanrunoutta, m. ro.
n. 3,000 viron vanhaa laulua, muinaistaruja,
tietoja kansan tavoista ja pitämyksistä y. m.
Auttaakseen nuorisoa opintielle seura jakeli
apurahoja Tarton kimnaasin virolaisille oppilaille.
Seura perusti kirjaston ja muinaiskokoelman,
joita se hyvällä menestyksellä kartutti. Jäseniä
oli seuraa perustettaessa 43, 1881:n keskivaiheilla
450; asuen hajallaan kautta maan he kukin
seudullaan ottivat osaa niihin moniin rientoihin,
joita tämä kansallisen heräämisen aika Virossa
synnytti.

Surullisemmat ovat seuran myöhemmät
vaiheet. Seuran varaesimiehen C. R. Jakobsonin
(ks. t.) „Sakala" lehdessä (v:sta 1878) ajama
uusi valtiollinen suunta saavutti suurta
kannatusta, mutta herätti myös, etupäässä
saksalais-ystävällisemmissä ja kirkollismielisissä piireissä,
ankaraa vastustusta. Seuraankin, jossa Ilurt oli
J:n suunnan voimakkain vastustaja, erimielisyys
tunkeutui, erittäin senjälkeen kun J. oli seuraa
alkanut lehdessään ahdistella. Hurtin
auktoriteetti piti vielä yllä muodollista sopua, mutta
kun hän 1881 siirtyessään Pietariin luopui
esi-miehyydestä, puhkesi riita puoluetaisteluksi. H:n
keralla oli hänen-mielisensä johtokuntakin
luopunut ehdottaen samalla, että seuran johto
uskottaisiin puolueettomiin käsiin, jolloin sopu voisi
palata. Näin ei käynyt; enemmistö valitsi
esimieheksi Jakobsonin, ja seuraus oli, että n. 50
toimeliainta jäsentä (m. m. Hurt, Jannsen, Eisen,
Hermann, Ivreutzwald, Wiedemann) erosi
seurasta. J;n valtavan persoonallisuuden ansiota on,
että seura tästä huolimatta vielä jonkun aikaa
saattoi osoittaa muodollista virkeyttä; korottipa
agitatsioni jäsenluvun ajaksi kaksinkertaiseen
määrään. Mutta kun J. 1882 odottamatta kuoli,
alkaa seurakin riutua. »Toimitusten" sarja kyllä
hiljalleen jatkuu ja joukossa on joku
huomattavakin julkaisu, esim. Hermannin kansanlaulut,
Kunderin viron kirjallisuuden historia, Eiseniu
Kalevalankääunöksen alkuosa sekä jotkut
sanakirjat, mutta enin osa on ala-arvoista.
»Aasta-raamatut" pienenevät, ilmestyvät harvemmin ja
lakkaavat 1890 kokonaan. Yksi uusi toimenpide
tältä ajalta ansaitsee tunnustusta: 1887:stä
alkaen seura vuosittain jakoi palkintoja parhaista
virolaisen kirjallisuuden tuotteista, täten antaen
monta herätystä kirjalliseen työhön. Viimeisen
kerran seura huomattavammin esiintyi 1891
toimittamillaan laulujuhlilla. Saman vuoden syksynä
alkoivat sitten riitaisuudet, jotka seuralle
lopullisen tuhon tuottivat. Seurasta oli rettelöidensä
vuoksi erotettu venäläismielisen ,,Valgus"
lehden toimittaja; kostoksi tämä toimitti seuran
kansallista herätystyötä muutenkin kammovan

hallituksen epäluuloihin, ja huhtik. 27 p. 1893
seura sisäministerin käskystä lakkautettiin.

Seuran kirjaston (n. 2,000 n:oa) ja
muinais-kokoelmat peri Eesti üliöplaste selts (ks. t.),
kansanrunokokoelmat uskottiin nurtin
kartutettavaksi; seuran virolaisen kirjallisuuden
edistämiseksi perustama »Kreutzwaldin rahasto"
siirtyi myöhemmin Suomalais-ugrilaisen seuran
hoitoon. A. K.

Eesti kirjanduse selts, lakkautetun „Eesti
kirjameeste seltsin" työtä jatkamaan ja perille
viemään Tartossa 1907 perustettu virolaisen
kirjallisuuden seura. Seuran tarkoitukseksi
mainitaan »kirjallisuuden, tieteen ja taiteen
edistäminen, kotimaan ja kansan kaikinpuolinen
tutkiminen ja näillä aloilla tehtävien töitten
hedelmien kansan käytettäväksi saattaminen".
Seuran kokoonpanon erikoisuutena ansaitsee
huomauttamista sen parlamentaarinen
hallitusmuoto: seuran johto ja ratkaiseva päätösvalta
kaikissa asioissa kuuluu nimittäin seuran
jäsenten yleisen kokouksen valitsemalle ja
valtuuttamalle edustajakunnalle (asemikkude-kogu),
sensijaan kuin johtokunnan (eestseisus)
toiminta-valta rajoittuu vain seuran juoksevien asioitten
hoitoon, edustajakunnan päätösten
toimeenpanemiseen. Seuran eri sivistystehtävien
toteuttamisesta pitävät huolta seuraavat valiokunnat
(toimekonnad): historiallinen valiokunta,
kielitieteellinen valiokunta, koulukirjallisuuden
valiokunta, kansankirjallisuuden valiokunta sekä
seuran julkaiseman kuukauslehden »Eesti
kir-jandus" valiokunta. Niitten ohella on toiminut
vuodeksi kerrallaan valittu palkintolautakunta,
jonka ehdotuksesta seura 1909 jakoi ensimäiset
palkintonsa edellisen vuoden alkuperäisistä
kaunokirjallisista teoksista. Seuran vakituisia
yleisiä kokouksia on pidetty tavallisesti kaksi
kertaa vuodessa Tartossa. Tilapäisiä
kokouksia on esitelmien ja keskustelujen muodossa
toimeenpantu useissa muissakin Viron
kaupungeissa. Paitsi seuran yleisiä kokouksia ovat
sen valiokunnat kukin osaltaan järjestäneet
työaloihinsa kuuluvia esitelmä- ja
neuvottelutilaisuuksia. Seuran kirjallisuutta ilmestyy
ensiksikin sen »Toimitusten" (toimetused)
yleisessä sarjassa, sitten myöskin sen eri
valiokuntien merkeissä. Niistä on varsinkin
koulukirjallisuuden ja kansankirjallisuuden valiokunta
ehtinyt julkaista jo monta tarpeellista ja
oivallista kirjaa. Historiallinen valiokunta on pannut
alulle m. m. virolaisten sukujen tutkimuksen
ja pitäjänkertomukset. Kielitieteellinen
valiokunta on tehnyt työtä etenkin vironkielisen
terminologian kehittämiseksi sekä käsitellyt viron
ortografian ja ortologian polttavia kysymyksiä.
Seuran toiminnan eri puolia kuvastaa likemmin
sen aikakauslehti »Eesti kirjandus", samaten sen
vuosittain ilmestyvä »Aastaraamat"
(vuosikertomus). »Eesti kirjanduse seltsin" jäsenluku oli
viimeksi toista tuhatta. Esimiehenä tunnettu
virolainen tutkija W. Reiman (ks. t.).

G. S.

Eestimaa (vir.), Vironmaa, Viro (ks. t.).

Eesti üliop(i)laste selts, Tarton yliopiston
virolaissyntyisten jäsenten vanhin ja
huomattavin yhdistys. Sai alkunsa eräästä pienestä
1870-luvulla muodostuneesta vironmielisestä, mutta
enimmäkseen vielä saksankielisestä toveripiiristä,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:21 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0284.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free