- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
545-546

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Egypti

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

r>45

aikuisen 23:nuen tunitilaisen dynastian aikana
faaraoiden valtakunta jakaantui useihin
pikkuvaltioihin, jotka, varsinkin etelässä, tulivat
riippumaan voimistuneesta Etiopiasta.
Etiopialais-kuningas P i a n k h i voitti Tefnekht faaraon
ja valloitti Memfiksen. Huonosti, menestyi T:n
pojan Bokhoriksen, 24:nnen dynastian
ainoan faaraon yritys ehkäistä Etiopian yhä
kasvavaa valtaa. Sabaka (kreik. Sabakon),
Piankhin jälkeläinen, otti Bokhoriksen vangiksi ja
poltatti hänet elävältä. Sabakon perusti 25:nnen,
etiopialaisen, dynastian, joka yrittäessään
avustaa Länsi-Aasian pikkuvaltioita Assyriaa
vastaan, joutui riitaan tämän valtakunnan kanssa.
Asarhaddon (ks. t.) voitti T a h a r k a-faaraon
(Raamatun Tirliaka, ass. Tarqü), valloitti
Mem-iiksen 670 ja asetti E:iin vasalliruhtinaat. Näistä
Psammetik (ass. Pisamilku) I:n (663-609)
onnistui lyydialaisten avulla karkoittaa
assyrialaiset E:stä ja perustaa uusi kotimainen
liallit-sijasuku, 26:s saitilainen, jonka aikana E. pääsi
uudestaan kukoistumaan. Psammetikin poika
Nek h o (609-594) yritti kanavalla yhdistää
Niilin-laakson ja Punaisen-meren, mutta työ jäi
kesken. Aikoen käyttää hyväkseen Assyrian
heikkoutta N. hyökkäsi Palestiinaan, voitti
Juudaan kuninkaan Josian Megiddon tappelussa ja
tunki Eufratille saakka. Sillä välin Ninive oli
sortunut ja Karkemisin luona N. törmäsi yhteen
Xebukadnezarin kanssa, joka pakoitti hänet
luopumaan Syyriasta ja palaamaan E:iin. Seuraavat
faaraot olivat Psammetik II ja Uahabra
(kreik. Apries, hepr. Tl öfra; 588-569), joka
yllytti palestiinalaiset ja foinikialaiset
pikkuvaltiot kapinaan Babyloniaa vastaan, mutta ei
voinut estää Nebukadnezaria valloittamasta
Jerusalemia. Kun hänellä ei liioin ollut menestystä
sodassa Kyreneä vastaan, hänen sotilaansa
tekivät kapinan ja julistivat Amasiksen
faa-raoksi (569-526). Heti Amasiksen hallituksen
alussa babylonialaiset ryöstivät E:iä. Amasis
pyrki vahvistamaan valtaansa liitolla
ulkomaalaisten, etenkin kreikkalaisten kanssa, jotka
joukoittain asettuivat E:in suistomaahan ja suuresti
edistivät maan kauppaa ja yleistä kukoistusta.
Hänen jälkeläisensä Psammetik III:nen
aikana Persian kuningas Kambyses Pelusiumin
tpppelussa voitti egyptiläisen armeian ja valloitti
maan (525 e. Kr.).

E. persialaisten, Aleksanteri Suuren,
ptolemaio-laislen ja Rooman alaisena (525 e. Kr.-640 j. Kr.).
Persialaiset kuninkaat säilyttivät E:n vanhan
valtiomuodon ja uskonnon sekä yleensä edistivät
inaaii vaurastumista. Egyptiläiset kumminkin
koettivat vapautua Persian ikeestä, mikä
ajoittain onnistuikin (28-30:nes dynastia).
Aleksanteri Suurta tervehdittiin E:n pelastajana, kun
hän v. 332 liitti maan valtakuntaansa. Hänen
kuoltuansa E. joutui ptolemaiolaisille (ks. t.),
joitten hallitessa (323-30) E:n sivistys
kreikkalaisten elähyttämänä saavutti uuden loiston.
Aleksandria oli siihen aikaan
egyptiläis-helleeni-läisen sivistyksen sekä maailmankaupan
keskipiste. Aetiumin tappelun kautta (31 e. Kr.) E.
joutui Rooman alle ja pysyi semmoisena v:een
395, jolloin se yhdistettiin itä-roomalaiseen
valtakuntaan.

E. arabialaisen kalifaatin osana (640-870). V.
640 Omar kalifin sotapäällikkö Amr ibn ai Ass
18. II. Painettu 7/s10.

546

(ks. t.) valloitti E:n. Arabialaisia heimoja siirtyi
E:iin ja arabian kieli sekä muhamettilainen
uskonto pääsivät voitolle. Umaijadien (658-750) ja
abbasidien (750-870) hallitessa E. oli
muhamettilaisen sivistyksen tyyssijoja.

E. itsenäisenä muhamettilaisena valtiona
(870-1517). V. 870 maaherra Ahmed ibn TulQn
(868-883) irtautui kalifin vallanalaisuudesta ja
levitti valtansa Mesopotamiaan saakka. Hänen
perustamansa hallitsijasuku, t u 1 u n i d i t,
kokoilivat äärettömiä rikkauksia ja harrastivat
suurta komeutta. V. 905 E. jälleen yhdistettiin
abbasidien kali taattiin, mutta 935 Muhammed
ai I k h s i d anasti vallan, jonka ikhsididit
pitivät käsissään 34 v. V. 969 Dzauhar valloitti
E:n fatimidikalifille a 1 M u’ i z z i 11 e. Hän
perusti Masr alKähiran, nyk. Kairon, joka sitten
on jjysynyt E:n pääkaupunkina. Loistoisan
hallituksen jälestä fatimidien täytyi luovuttaa E.
S a 1 a d i n i 11 e, joka perusti ejjubidien
hallitsijasuvun (1171-1250). Kun Turansah
inahtavaa henkivartiostoansa, mamelukkeja,
kysymättä päästi Ranskan vangiksi otetun
kuninkaan Ludvik IX:n vapaaksi, murhasivat
maine-lukit hänet ja anastivat vallan. Mamelukit
pitivät julmaa komentoa E:ssä, ball riitit
1250-1382 ja tserkessiläiset 1382-1517.

E. Turkin vallan alaisena englantilaisten
valtaukseen saakka (1517-1882). V. 1517 Turkin
sulttaani Selim I valloitti E:n ja asetti sille
maaherran (pasan). Tämä kuitenkin oli kokonaan
mamelukkien mielivallasta riippuva, kunnes
kenraali Bonaparte saapui E:iin ja voitti mamelukit
pyramidien luona 1798. Bonaparten aikeet E:iiu
nähden eivät menestyneet, mutta hänen retkensä
avasi E:n tieteelliselle tutkimukselle (ks.
Egyptolog i a) ja kiinnitti Euroopan huomiota
maahan. Ranskalaisten lähdettyä maasta mamelukit
englantilaisten avulla koettivat uudistaa
valtaansa, mutta Turkki sai heidät kukistetuiksi
albanialaisilla sotajoukoillaan, joitten päällikkö
Muhammed Ali tuli E:n kuvernööriksi 1805.
Nyt alkoi uusi ajanjakso E:n historiassa.
Muhammed Ali surmautti kavalasti mamelukit 1811.
hankki kotimaisen armeian ja laivaston, perusti
kouluja, järjesti verotuksen, rakennutti kanavia,
edisti teollisuutta ja kävi menestyksellä sotaa
vahhabiitteja vastaan Arabiassa (1811-18) sekä
Nubiassa ja Kordofanissa (1820-22). Hänen
pyrkimyksensä oli päästä kokonaan vapaaksi Turkin
yliherruudesta ja Ranskan avulla perustaa
itsenäinen levanttinen valtakunta. V. 1831 hänen
ottopoikansa Ibrahim hyökkäsi Syyriaan, vei
voittoisan armeiansa Vähään-Aasiaan saakka ja
pakoitti Kutaiassa 1833 sulttaanin sopimukseen,
jonka mukaan Muhammed Ali määrättiin Syyrian
elinkautiseksi maaherraksi. Mutta kun
Muhammed Ali 1839 uudestaan oli voittanut
turkkilaiset, puuttuivat Euroopan suurvallat, paitsi
Ranska, asiaan ja hänen täytyi tyytyä pitämään
E:ä perittävällä maaherranlääninä. Muhammed
Alin mielisairauden vuoksi Ibrahim ryhtyi
hallitukseen 1848 ja hänen sekä Muhammedin
kuoltua jälkimäisen pojanpoika Abbas pasa
(1849-54), jonka aikana E:ssä vallitsi yleinen
taantumus. Abbasia seurasi hänen setänsä Said
pasa (1854-63), joka monella tavoin koetti
vaurastuttaa maata, mutta samalla tuhlaamisellaan
lisäsi sen velkoja. Samaa suuntaa kulki Ismail

Egypti

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0299.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free