- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
555-556

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Egyptin-korpi ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

555

rangaistus, samalla kuin rikoksentekijä on
pikemmin siten pelastettavissa joutumasta
rikollisuuden tielle kuin saattamalla hänet
lyhytaikaisen vapausrangaistuksen ja siitä johtuvien
vaarojen alaiseksi. Mahdollisuus hyvän käytöksen
kautta saada ensimäinen hairahduksensa anteeksi
ja pelko joutua kärsimään kaksinkertainen
rangaistus, jos hän uudelleen rikkoo, on näet
mitä voimakkain keino pidättämään ensi kerran
tuomittua uudesta rikoksesta.

Ehdollinen tuomio on johtunut
englantilais-ameriikkalaisestà n. s.
koetteelleasettamis-järjes-telmästä (probation systcm), jonka mukaan
tuomioistuin voi pienen rikoksen tehneen ja
paran-nuskelpoisen henkilön, rangaistukseen
tuomitsemisen asemesta, asettaa määrätyksi ajaksi
erityisen valtionviranomaisen (probation officer)
silmälläpidon alaiseksi, jonka velvollisuus on, jos
koetteelleasetettu ei käyttäydy hyvin, saattaa
hänet tuomioistuimeen saamaan rikoksesta
säädetty rangaistus. Englannin lain mukaan
voidaan rikoksentekijä, silmälläpidon alaiseksi
asettamisen asemesta, laskea koetteeksi vapaaksi,
sillä ehdolla kuitenkin, että hän, joko
takauksen jättäen (n. s. r a u h a n v a k u u t u s) tai
ilman sitä, sitoutuu tuomioistuimen määräämän
ajan kuluessa kutsumuksesta saapumaan
oikeuden eteen saamaan tuomiota ja sillä välin
säilyttämään rauhan sekä käyttäytymään hyvin. —
Näistä järjestelmistä on ehdollinen tuomio eli
oikeammin rangaistuksen täytäntöönpanon
lykkääminen kehittynyt ja se 011 nykyaikaisessa
muodossaan ollut ensiksi käytännössä Belgiassa
(vuodesta 1888), missä se voi tulla kysymykseen,
kun ensikertainen rikoksentekijä on tuomittu
vankeuteen korkeintaan 6 kuukaudeksi. Silloin
voi tuomioistuin erityisissä tapauksissa lykätä
rangaistuksen täytäntöönpanon määräajaksi,
korkeintaan viideksi vuodeksi, ja jos tuomittu ei
tämän määräajan kuluessa tee uutta rikosta,
katsotaan rikos anteeksiannetuksi,
rikoksentekijää ei pidetä ensinkään tuomittuna. Jokseenkin
samassa muodossa kuin Belgiassa on ehdollinen
tuomio otettu käytäntöön Ranskassa (v. 1891)
sekä myöskin Luxemburgissa, Portugalissa ja
muutamissa Sveitsin kanttoneissa. Norjassa,
missä ehdollinen tuomitseminen on ollut
käytännössä vuoden 1905 alusta alkaen, on
puheenaoleva laitos joutunut hieman toisenlaisen
muodostetun alaiseksi. Norjan rikoslain mukaan ei
näet se seikka, että ehdollisesti tuomittu ei
määräajan kuluessa tee uutta rikosta, tee entistä
rikosta tekemättömäksi eikä julistettua tuomiota
mitättömäksi, vaan ainoastaan ehkäisee
rangaistuksen täytäntöönpanon ja vaikuttaa, että
tuomittu rangaistus katsotaan kärsityksi. Tämä
ehdollisen tuomion muoto on saavuttanut
tieteessä yleistä tunnustusta ja samaan suuntaan
järjestettynä on ehdollista tuomiota ehdotettu
käytäntöön otettavaksi useissa maissa.
Suomessa 1908 v:n toinen eduskunta teki
anomuksen ehdollisten rangaistustuomioiden
käytäntöön ottamisesta.

Samassa tarkoituksessa kuin muissa maissa
ehdollinen tuomio on Saksan yksityisvaltioissa
otettu käytäntöön n. s. e h d o 1 1 i n e n eli
hallinnollinen armahdus. Ylimmille
oikeushallintoviranomaisille on myönnetty oikeus
asianomaisen tuomioistuimen esityksestä lykätä

556

rangaistuksen täytäntöönpaneminen, ja jos
tuomittu määräajan kuluessa on käyttäytynyt
hyvin, hankitaan hänelle lopullinen armahtaminen,
mutta muussa tapauksessa pannaan tuomio
täytäntöön.

[Simonson, ,,Fiir die bedingte Verurteilung"
(1890) ; Waeh, „Die Reform der Freiheitsstrafe"
(1890) ; Appelius, ,,Die bedingte Verurteilung"
(1890) ; Tallack, ,,Penological and preventive
principles" (1889) ; Mumm, ,,Die Gefängnisstrafe
und die bedingte Verurteilung im modernen
Strafrccht" (2 pain. 1890) ; Bachem, ,,Bedingte
Verurteilung oder bedingte Begnadigung?"
(1890) ; Brusa, ,,Grazia o condanna condizionale"’
(1901) ; Allfeld, ,,Der bedingte Straferlass"
(1901) y. m.] O. K:neh.

Ehdonalainen vapaus, lakit., nykyajan
sivistyskansoilla käytännössä oleva
rikosoikeudellinen säännöstö, jolla ymmärretään sitä, että
rangaistusvanki, joka ei vielä ole kärsinyt
rangaistustaan loppuun, voidaan laskea vapaaksi
sillä ehdolla, että jos hän käyttäytyy huonosti
tahi tekee uuden rikoksen, hänet voidaan tuoda
rangaistuslaitokseen takaisin kärsimään
rangaistuksensa loppuun. Ehdonalaiseen vapauteen
päästämistä on ensiksi käytetty Englannista
Austraaliaan vietyjen siirtovankien keskuudessa
sekä, sittenkuin Austraaliaan vieminen
lakkautettiin, itse Englannissa. Englannissa ja
Irlannissa kehittyneeseen iiriläiseen eli
progressiiviseen vapausrangaistusjärjestelmään (ks. V
a-pausrangaistus) tuli e. v. sitten
viimeiseksi rangaistusasteeksi ja tämän järjestelmän
mukana se on levinnyt muuhun sivistyneeseen
maailmaan. — Suomessakin on e. v. otettu
käytäntöön ja se on yhteistä sekä
kuritushuoneetta vankeusrangaistukselle. Ehdonalaiseen
vapauteen päästämisen ehtona on, että
vapausrangaistusta on tuomittu kolme vuotta tahi
enemmän ja että kolme neljännestä siitä, tahi jos
elinkautinen kuritushuone on kysymyksessä,
vähintään 12 vuotta rangaistusajasta on kärsitty ja
että vanki tällä ajalla on käyttäytynyt niin, että
todennäköisesti voidaan toivoa hänen vastedes
elävän nuhteetonta elämää, samalla kuin on
takeita siitä, että hänellä vapaaksi päästyään on
rehellinen toimeentulo, sekä vihdoin että vanki
itse suostuu siihen. Senaatin oikeusosaston
asiana on rangaistuslaitoksen johtajan
ehdotuksesta ja vankeinhoitohallituksen lausunnon
saatuaan määrätä, kuka on ehdonalaiseen vapauteen
päästettävä. Ehdollisen vapautensa vanki saattaa
menettää rikkomalla hänelle määrättyjä ehtoja
tahi tekemällä uuden rikoksen. Edellisessä
tapauksessa määrää asiasta senaatin oikeusosasto
poliisiviranomaisen esityksestä, jälkimäisessä
tapauksessa taas se tuomioistuin, joka tuomitsee
tuosta uudesta rikoksesta. Täydelleen kärsityksi
katsotaan vapausrangaistus vasta kun sen aika
on loppuun kulunut. Jos ehdonalaista vapautta
nauttiva julistetaan vapautensa menettäneeksi,
on hänet senvuoksi jälleen pantava
rangaistuslaitokseen kärsimään se osa rangaistuksesta, mikä
oli jäljellä silloin, kun hänet laskettiin vapaaksi.
(Rangaistusten täytäntöönpanoasetuksen 2 luvun
13-18 §§.) O. K:nen.

Ehdoton, se mikä ei riipu mistään ehdoista;
rajoittamaton, täydellinen. Kaikki ilmiöt ja
kaikki olevainen, jotka kokemus meille näyttää,

Ehdonalainen vapaus—Ehdoton

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0304.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free