- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
559-560

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ehdotus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

559 Ehrenpreus-

mies ja valtiopäivämies, edellisen poika, tuli yli- I
oppilaaksi Turussa 1744 ja Ahvenanmaan
tuomariksi 1759; valtiosäätyjen puoltosanan nojalla
hänet nimitettiin 1762 Turun hovioikeuden
asessoriksi ja 1763 hovioikeudenneuvokseksi; mutta
v:n 1769 valtiopäivillä syntyi tästä riitakysymys,
ja koska virkaa täytettäessä ansiokkaampia oli
syrjäytetty, niin se otettiin pois häneltä. Sen
johdosta hän erosi 1770. E. otti v:sta 1755
osaa säätykokouksiin ja esiintyi aatelissäädyssä
taitavana puhujana myssypuolueen kantaa
puolustamassa; niinpä hän 1769 puolusti
valtaneu-voston jäseniä, joita valtaan päässeet hatut
ahdistelivat. V:n 1789 valtiopäivillä hän kannatti
Kustaa ITI:n uutta perustuslakia, yhdistys- ja
vakuuskirjaa. Virasta erottuaan hän eleli
maanviljelijänä Ahvenanmaalla; on kirjoittanut
lyhyen kertomuksen Ahvenanmaasta: ,,Berättelse
ora Åland" („IIushållnings journalen" 1781).

K. O. L.

Ehrenpreus [cren-], Karl Didrik
(1692-1760), ruots. valtiomies, lähetettiin 1712
Ben-deriin kuninkaan kansliaan, joutui tunnetussa
kalabaliikissa pahoinpitelyn alaiseksi; tuli
kuninkaan kanssa palattuaan asessoriksi Svean
hovioikeuteen. Valtiopäivillä esiintyi E. nuoren
hattupuolueen kannattajana ja korotettiin 1739
kerrallaan valtaneuvokseksi. Valtaneuvostossa
hän oli hattujen taitavimpia ja vaikuttavimpia
miehiä. Lakikomissionin presidentiksi hän tuli
1747, Upsalan yliopiston kansleriksi 1751 ja
sain. v. kreiviksi.

Ehrenskiöld [ërensöld], Niilo (1674-1728),
suom. merisankari, meni 18-vuotiaana
meriväen-palvelukseen ; suuren pohjan sodan alkaessa 1700
hän otti osaa „Lifland" nimisen laivan
päällikkönä Sjællandin-retkeen. Sen jälkeen hän oli
laivastossa sen luoviessa Suomenlahdella; otti
osaa 1704 hyökkäykseen vasta perustettua
Kron-stadtia vastaan; 1708 hän Hiidenmaan kohdalla
kärsi haaksirikon: hänen täytyi kolmatta
vuorokautta ajelehtia myrskyssä laivahylyllä ja
pelastui töintuskin. Suurimman maineen E.
saavutti 1714 Hankoniemen tappelussa Riilahden
selällä; tsaari Pietarilla oli laivoillaan 20,000
miestä ja 300 tykkiä, jota vastoin E:llä oli vain
n. 900 miestä ja 38 tykkiä; mutta sittenkin hän
kahdesti torjui venäläisten hyökkäyksen;
vihdoin hän pahasti haavoittuneena menetti
tajuntansa ja joutui vangiksi. Taistelu kesti 2 tai 3
tuntia, Ruotsin väkeä kaatui tai haavottui n.
kaksikolmattaosaa, venäläisiä 4,600. E. vietiin
Pietariin, jossa hänen täytyi olla mukana
tsaarin juhlallisessa riemukulussa. Pietari osoitti
hänelle suurta kunniaa ja ystävyyttä.
Palattuaan Ruotsiin hän tuli amiraaliksi ja laivaston
ekonomialaitoksen johtajaksi. [Finlands
minnes-värde iniin II; A. Munthe, „Svenska sjöhjeltar,
III, Nils E."] K. O. L.

Ehrenstrahl [èrenstrSl], David von
(1629-98), saks.-ruots. maalari, alkup. sukunimeltään
Klöcker, synt. Hampurissa. Toimi aluk3i
ruots. kansliavirkamiehenä ollen läsnä
Westfalenin rauhanteossa 1648. Opiskeli sittemmin
taidemaalausta Amsterdamissa, tuli n. 1651
Ruotsiin ja saavutti taiteensa suosijoita, joiden
kustannuksella lähti 1656 edelleen opiskelemaan
maalausta etupäässä Venetsiaan ja Roomaan.
Palasi Ranskan ja Englannin kautta 1661 Ruot-

-Ehrenström 560

I siin, määrättiin siellä sam. v.
hovimuotokuvaa-jaksi, aateloitiin 1674 nimellä von E. ja valittiin
1690 hovi-intendentiksi. E. oli lahjakas, mutta
epätasainen eklektikko, rappiolle joutuneen ital.
barokin sekä Rubensin ja Lebrun’in tyylin
epäitsenäinen noudattaja, ylen tuottelias ja lopulta
aivan tehdasmainen. Kuitenkin E., joka
aikanaan oli Ruotsin huomattavin maalari, sai monta
seuraajaa ja oli tavallaan Ruotsin
maalaustaiteen perustajia. Allegorisissa
historiaesityksis-sään, kuten Tukholman Ritarihuoneen isossa
kattomaalauksessa „Hyveet neuvottelemassa
Svean valtaistuimen ääressä" (1674), hän osoitti
ilmeistä koristeellista kykyä sekä rohkeutta ja
kätevyyttä, joinmoista Ruotsissa ei ennen oltu
nähty. Hänen tavattoman isot, henkilörikkaat,
mutta tuiki tunteettomat uskonnolliset kuvänsa
„Ristiinnaulitseminen" (1695) ja „Viim. tuomio"
(1696, molemmat Tukholman Isossakirkossa)
vaikuttivat määräävästi 18:nnen vs:n ruots.
kirkkomaalaukseen. Hänen lukuisat
muotokuvansa Ruotsin mahtavuudenajan ruhtinaista
ja suuruuksista, varsinkin Pfalzin suvun
kuninkaista ja suosijattarestaan Hedvig Eleonoorasta,
ovat yleensä tilaajiensa maun mukaan
aseteltuja, teatterimaisia ja ylimalkaisia, mutta hänellä
on myös jo joitakuita yksinkertaisen tosia,
yksilöllisiä henkilökuvia, jotka viittaavat syvempään
luonnontutkimiseen. Edellisen lisäksi E. maalasi
eläinkuvia, harjoitti ensimäiseksi Ruotsissa
laatu-kuvamaalausta, toimitti teoksistaan
piirrosjäl-jennöksiä ja kirjoitteli taiteen alalta. Paitsi
Tukholmassa on E:n maalauksia hyvin paljon
Drottningholmassa ja Gripsholmassa. [A. Hahr,
„Dav. Klöcker Ehrenstrahl" (1905).] E. R-r.

Ehrenström [cren-], Johan Albrekt
(1762-1847), valtiomies, syntyisin Helsingistä.
E. oli jo 1778 Suomen tiedusteluosaston
karttatöissä, meni seur. v. konduktöörinä
linnoitusosas-toon. Näihin aikoihin hän kuului n. s.
Valhalla-yhdistykseen ja liittyi siten Kustaa III:n
hallituksen vastustajiin. — E. pyrki nyt
diplomaatti-uralle, lähti 1785 Ruotsiin ja sai viran
kanslia-kollegissa. V:n 1786 valtiopäivillä hän tutustui
Y. M. Sprengtporteniin. Seurasi häntä matkalla
Suomeen ja sieltä Venäjälle, mistä hän,
riitaan-nuttuaan Sprengtporten^ kanssa, palasi
Puot-siin 1787. Tämä matka aiheutti täydellisen
muutoksen E:n mielipiteissä: hän luopui
vastustus-puolueesta ja liittyi mitä innokkaimmin
kuninkaaseen. — Kun Kustaa III salaa valmisti sotaa
Venäjää vastaan, lähetettiin E. 1787
Itämeren-maakuntiin tutkimaan sikäläisen aateliston
mielialaa. Nimitettynä 1788 sihteeriksi ulkoasiain
kirjeenvaihtovirastoon E. seurasi kuningasta
Suomeen sodan alkaessa, oli 1789 ja 1790
Kustaan ainoana yksityissihteerinä sekä
pöytäkirju-rina Värälän rauhantekoa hierottaessa ja seurasi
kuningasta Aacheniin 1791 päästen tällä ajalla
hänen erikoiseen suosioonsa ja luottamukseensa.

Kustaa III:n murha oli kova isku E:lle. Kun
holhoojahallitus, jonka johtavana henkenä oli
K. A. Reuterholm, alkoi vainota n. s.
kustaviaa-neja, luopui hän vapaaehtoisesti virastaan.
Kirjeenvaihdossaan ystäviensä K. M. Armfeltin ja
J. F. Aminoffin kanssa (ks. n.) E., vaikka olikin
yleensä varovainen, lausui ilmi katkeruutensa
uutta liallitussuuntaa vastaan. Olipa tässä
kirjeenvaihdossa kysymys Venäjän avulla toimeen-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0306.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free