Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ehrnrooth ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
565 Ehrnrooth
mäisenä toteen, että jotkut eläimelliset myrkyt,
abriini ja risiini, jotka eivät jolidu bakteereista,
jättävät jälkeensä erityisen vaikutusvoiman, n. s.
immuniteetin, joka kykenee sanottujen aineiden
myrkyllisyyttä vastedes torjumaan. Tämä seikka
on ollut avuksi myöskin tutkimuksille
bakteeri-myrkkyjen synnyttämien immuniteetti-tilojen
suhteen. Käsityksensä immuniteetin syntymisestä
ja perusteista E. on kehittänyt n. s.
Seitenketten-teoriassaan. E. on lisäksi keksinyt varman keinon
arvostella difteriaserumin voimakkuutta.
Eusi-inäinen varma menettely värjätä
tuberkkelibasil-leja on niinikään E:n keksimä. E:n monista
tieteellisistä teoksista mainittakoon: „Färbung
der Tuberkelbasillen"; „Farbenanalytische
Unter-suchungen tiber Ilistologie und Klinik des
Blu-tes"; „\Vertbestimmung des Diphtherieheilserums
und ihre theoret. Grundlagen"; „Gesammelte
Abhandlungen zur Immunitätsforschung".
M. O-B.
Ehrnrooth [arnrüt], suom. aatelissuku, joka
polveutuu Turun kauppiaasta ja raatimiehestä
Hannu Plagmanista (k. 1679); tämän
poika Juhana P., sotaviskaali ja
kihlakunnantuomari Käkisalmen läänissä (k. 1696),
aateloitiin 1687 ja otti E:n nimen.
1. Gustaf Adolf E. (1779-1848), soturi,
tuli 1803 majuriksi Savon jalkaväkirykmenttiin,
otti osaa 1808-09 vuosien sotaan, kunnostautuen
monessa taistelussa, kuten Leppävirran,
Revon-lahden, Lapuan ja Alavuden luona. V. 1810 E.
otti eron Ruotsin sotapalveluksesta ja siirtyi
Suomeen tullen toisen Suomen jääkärirykmentin
päälliköksi; tuli 1819 kenraalimajuriksi ja 1821
Suomen sotaväen divisioonapäälliköksi. V. 1826
hän otti eron, kuten kerrotaan,
kenraalikuvernööri Zakrevskin kanssa syntyneen riidan
johdosta. E. on väitetty olleen se suomalainen
kenraali, jonka Runeberg on kuvannut „Vänrikin
ma l kki namuistossa".
2. Gustaf Robert E. (s. 1821), soturi,
maanviljelijä, edellisen poika, tuli 1854 Hämeen
tarkk’ampujapataljoonan, 1861 Suomen kaartin
päälliköksi, 1864 kenraalimajuriksi H. M.
Keisarin seurueeseen, pysyen kaartin päällikkönä, sekä
1866 Venäjän tarkk’ampujapataljoonain
päällikön apulaiseksi, josta virasta 1876 erosi. E. on
julkaissut pari sotatieteellistä kirjaa.
Valtiolliseen elämään hän on ottanut osaa aatelissäädyu
jäsenenä kaikilla säätyvaltiopäivillä 1863-1906,
ollen eri valiokuntain jäsenenä. Useain suurten
maatilain omistajana E. on innokkaasti
harrastanut maanviljelystä ja nimenomaan hevoshoidon
edistystä. Hänen sisarensa oli:
3. Lovisa Adelaide E. (1826-1905),
kirjailija, naisasian ensimäisiä ajajia
maassamme; perusti 1874 „Rosina Heikelin
stipendirahaston"; toimi Helsingin naisväenyhdistyksen
sihteerinä innokkaasti köyhien auttamiseksi;
julkaissut (nimimerkillä A-i-a y. m.) erityisesti
naiden vapautusta silmällä pitäen useita novelleja,
m. m. .,Familjen Värnsköld" (1866), „Dagmar,
en hvardagsliistoria" (1870), „Tiden gàr oeh vi
ined den" (1878), „Två finskors lustvandringar"
(I 1886, II 1890), „Bland fattiga oeh rika"
(1887).
4. I o h a n Kasimir E. (s. 1833), soturi,
ministeri valtiosihteeri, edellisten veli, otti
venäläisessä sotapalveluksessa ollen osaa sotiin Kau-
—Ehrström 566
kaasiassa 1850-luvulla ja Turkin sotaan 1876-77.
V. 1880 keisari Aleksanteri II lähetti E:n
Bulgariaan, jossa hän tuli sotaministeriksi ja auttoi
ruhtinas Aleksanteria hankkimaan itsellensä
laajempaa valtaa, mutta josta jo 1881 lähti pois.
V. 1882 hänet nimitettiin Suomen
ministerivaltio-sihteerin apulaiseksi ja 1888 Th. Bruunin
kuoltua ministerivaltiosihteeriksi. Tässä paikassa
hänen oli kestettävä niiden hyökkäysten alkua,
joita Suomi-vihollisilta tahoilta Venäjällä
ruvettiin järjestelmällisesti Suomen oikeuksia vastaan
suuntaamaan. E. ei siinä erityistä kykyä
osoittanut, jospa tahto olikin hyvä, ja 1891 hän otti
äkkiä eron virastaan. K. G.
Ehrström- [cr-] suku johtaa alkuperänsä
Närpiön pitäjän Ersin talosta, josta ensimäisenä
läksi opinteille Anders E. (1743-1822),
myöhemmin Kruunupyyn kappalainen.
1. Erik Gustaf E. (1791-1835), pappi,
kirjailija; yliopp. 1807, fil. maist. 1815, Venäjän
historian ja kirjallisuuden dosentti 1816.
Palliksi vihittynä 1824 E. tuli ensin Tenholan ja
sitten 1S26 Tietarin ruotsalaisen P. Katariinan
seurakunnan kirkkoherraksi sekä sen ohella
Pietarin evank.-luterilaisen konsistorin jäseneksi.
E. on kirjoittanut m. m. venäjän kielen
oppikirjoja. — Huomattava on erittäinkin E:n
kirjoitus Åbo Morgonbladissa (1821), jossa hän
vaati suomen kieltä ensin oppiaineeksi ja sitten
vähitellen opetuskieleksi kouluissa. Samalla hän
vaati yliopistoon asetettavaksi suomen kielen
professorinviran ja ettei ilman tämän luona
suoritettua suomen kielen tutkintoa kukaan saisi
erotodistusta yliopistosta. Niinikään hän tahtoi,
että määrättäisiin aika, jonka jälkeen kaikkien
virkamiesten piti virallisissa kirjoituksissa
käyttää suomen kieltä. K. S.
2. Fredrik August E. (1801-50),
laulunopettaja ja säveltäjä, edellisen veli. Antautui
ensin menmiesuralle, mutta ryhtyi sittemmin
lukuihin, suorittaen ylioppilastutkinnon 1823.
Harjoitettuaan jonkun aikaa lainopillisia
opintoja hän muutti vanhimman veljensä
(kirkkoherran) luo Pietariin, jossa pääsi
laulunopettajaksi ruots. seurakunnan kirkkokouluun;
tarjotun edullisen oopperalaulajan paikan hän hylkäsi.
Palattuaan Helsinkiin hän tuli 1833 (?) lyseon
laulunopettajaksi, myöhemmin yliopiston
teologisen tiedekunnan veisuunharjoittajaksi, sekä 1840,
harjoitettuaan sillävälin musiikkiopintoja
Upsalassa Haeffnerin johdolla, Helsingin seurakunnau
urkuriksi. — E. julkaisi 1S37 Suomalaisen
messun ja 1846 ruotsinkielellä laulun
alkeisoppijak-son. Hänen sävellyksensä rajoittuivat pieniin
soolo- ja kuorolauluihin, mutta niillä oli
aikanansa tärkeä merkitys, etenkin Runebergin
runoihin sepitetyillä, sillä ne olivat lajissaan
helppo-tajuisuutensa ohella niin eheätunteisia, että ne
täydellä syyllä, kuten ,,Sua lähde kaunis
katselen" ja ,,Joutsen", ovat tulleet yleiseksi
kansallisomaisuudeksemme. Edellinen näistä mainituista
on saanut kansan suussa monilukuisia
muunnoksia ja lienee pääasiallisena alkujuurena
kansanlaulussamme jossakin määrin tavattavaan
’/,-tahdin käyttöön. I. K.
3. Karl Gustaf E. (1822-86),
lainoppinut, E. l:n poika, lakit. kand. 1852 ja
lisensiaatiksi 1854; nimitettiin 1860 rikoslainopin ja
oikeushistorian professoriksi Helsingin yliopid-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
