- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
567-568

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ehrnrooth ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

567

toon ja 1877 senaatin oikeusosaston jäseneksi;
oli vv. 1880-82 jäsenenä Suomen asiain
komiteassa Pietarissa ja nimitettiin 1886 senaatin
prokuraattoriksi. E., joka vaikutti niihin
aikoihin, jolloin Suomen kansanedustuslaitos virkosi
uuteen eloon, oli jäsenenä tahi sihteerinä useissa
lakikomiteoissa ja sitäpaitsi yliopiston
edustajana 1872 ja 1877-78 vuosien valtiopäivillä. Siten
hän sai tilaisuuden käyttää lainopillisia
tietojaan lainsäädännön alalla; varsinkin Suomen
uudempaan rikoslainsäädäntöön hänen
vaikutuksensa oli suuri. E:n huomattavin teos onkin 1875
ilmestynyt Suomen rikoslainehdotus, joka oli
erityisen vartavasten asetetun komitean valmistama,
missä E:kin oli jäsenenä, mutta joka
suurimmaksi osaksi oli hänen kynästään lähtenyt. E.
oli myös Suomen lainopillisen yhdistyksen
huo-matuimpia jäseniä ja julkaisi sen
aikakauskirjassa useita kirjoituksia.

4. Fredrik Otto E. (1848-93), insinööri,
oli Helsingin kaupungininsinöörinä 1878-92,
suoritti pääkaupungin uudestaan-järjestelyn, jolloin
muodostettiin useita uusia kaupunginosia.
Hänen laatimansa suunnitelmat rantalaitureiden
rakentamiseksi ja satamaliikenteen
järjestämiseksi tulivat pääasiallisesti toteutetuiksi
Helsingin satamia rakennettaessa. Myöskin
lika-viemärilaitos järjestettiin hänen aikanansa.

Ehta (saks. echl) merkitsee, kun on kysymys
väreistä, pysyväistä väriä, joka ei helposti muutu
veden tai valon vaikutuksesta. Ehta-kelta
(happokelta), atsoväriaine, seos
amidoatsobentso-lin mono- ja disulfohapoista. — Ehta-puna
(orselliini, cerasiini),
/J-naftoli-atsonaftaliini-sulfohappo. — E h t a-r u s k e a,
disatsobentsoli-naftolisulfohappo. E h t a-s a r 1 a k k i,
naftoli-disatsobentsolisulfohappo. E h t a-s i n i
(naftoli-sini), oksatsiiniväriaine, syntyy
nitrosodimetyli-aniliinihydrokloridista ja /3-naftolista,
indigo-näköinen väri. E h t a-v i h r e ä kuuluu
trifenyli-metaaniväriaineihin, on tetrametyli-leukaniliinin
bentsylisulfohappo. Edv. Tlj.

Elito (lat. condVtiö, saks. Bedingung), lakit.,
laajimmassa merkityksessään jokainen johonkin
oikeustoimeen (ks. t.) liitetty lähempi määräys.
Ahtaammassa merkityksessä ymmärretään tällä
sanalla kuitenkin ainoastaan sellaista
oikeustoimen lisämääräystä, joka tekee oikeustoimen
oikeusvaikutuksen alkamisen (lykkäävä 1.
s u s p e n s i i v i e h t o) tahi sen päättymisen
(purkava 1. resolutiiviehto)
riippuvaksi jostakin inhimilliselle tietämiselle
epävarmasta tapahtumasta. O. K:nen.

Ehtoollinen, Herran (Alttarin sakramentti,
kreik. eukharisti’a, lat. communio), pyhä
toimitus, jolla kristillisessä jumalanpalveluksessa on
tärkeä merkitys. Sen alkuperästä sisältää U. T.
neljä kertomusta, Matt. 2620-20 ; Mark. 14,7-,5; Luuk.
22n-23; 1 Kor. IWm, joista kaksi edellistä ja
kaksi jälkimäistä kuuluu läheisesti yhteen.
Epäilemättä ehtoollinen on Jeesuksen itsensä
asettama, mutta sananmuodosta, jolla se on
tapahtunut, ei meillä ole varmaa tietoa, koska eri
kertomukset jotenkin paljon poikkeavat
toisistaan. Yhteistä kaikille kertomuksille on se
vakuutus, että Jeesuksen kuolema on liitonuhri.
jolla uusi liitto on pyhitetty. Ainoastaan
Luukkaan ja Paavalin kertomukset sisältävät
kehoituksen toimituksen uudistamiseen.

568

Jo ensimäisessä seurakunnassa vietettiin kohta
Herran poismenon perästä ehtoollista. Jeesuksen
oppilaat kokoontuivat toistensa koteihin
,,murtamaan leipää". Se tapahtui n. s. agape’in (ks. t.),
,,rakkaudenateriain" yhteydessä, mutta kun
väärinkäytöksiä rupesi ilmenemään, erotettiin
ehtoollisen vietto niistä ja yhdistettiin
puolipäivän-jumalanpalvelukseen. Jo vanhan ajan kirkossa
ehtoollisesta esiintyi kaksi eri mielipidettä,
symbolistinen, joka toimitukselle antaa
vain kuvannollisen merkityksen ja
realisti-n e n, joka käsittää sen sananmukaisesti.
Edellistä edustaa aleksandrialainen koulukunta,
varsinkin Origenes, jälkimäistä Irenæus,
Tertullia-nus ja Cyprianus. Vielä Augustinus taipuu
enemmän symbolistiseen käsitykseen.

Vähitellen alkaa ehtoollisen käsitteeseen
liittyä uhriaate. Alussa nimitettiin ehtoollista
varten tuotuja lahjoja uhreiksi (oblationes), mutta
Cyprianuksesta alkaen ruvetaan itse ehtoollista
nimittämään uhriksi, jossa pappi ikäänkuin
uudistaa Kristuksen uhrin ristillä. Nämät
ajatukset kehittää Gregorius Suuri (k. 604)
lopulliseen muotoonsa opissaan messu-uhrista.
Ehtoollinen on Jeesuksen verisen sovintokuoleman
veretön uudistus ja sen vaikutus ulottuu aina
haudantakaiseen elämään, niin että messun kautia
ihmisiä voidaan kiirastulestakin pelastaa. Vielä
pitemmälle meni Paskasius Radbertus,
Corveyn munkki, joka kirjassaan v:lta 831 opetti,
että leipä ja viini ehtoollisessa todella muuttuva!
Kristuksen ruumiiksi ja vereksi (n. s. t r a n
s-substantsiatsioni eli muuttumisoppi).
Tätä taikauskoista käsitystä vastusti 1000-luvulla
kiivaasti Tours’in tuomioherra B e r e n g a r,
mutta hänen symbolistinen käsityksensä
tuomittiin 1059. Muuttumisoppi oli ajanhengen
mukainen ja kirkon hierarkkisille pyyteille otollinen,
ja se korotettiin neljännessä Lateraanisvnodissa
1215 katolisen kirkon dogmiksi. Saman
pappis-valtaisen hengen ilmauksia oli myöskin tapa
kieltää viinin nauttiminen maallikoilta, mikä tapa
Konstanzin kirkolliskokouksessa 1415 sai kir
kollisen hyväksymisen. Muuttumisopin
seurauksia oli myös Kristuksen ruumiin juhla v:lta 1264
vihittyjen ehtoollisainesten palvelusta varten. —
Kreikkalais-katolinen kirkko on myös
hyväksynyt muuttumisopin, mutta jakaa maallikoillp
sekä leipää että viiniä.

Uskonpuhdistajat hylkäsivät katolisen
ehtoollisopin. Mutta keskenään he olivat
erimielisiä. Luther opettaa, että Kristuksen
ruumis ja veri totisesti ovat läsnä leivässä ja
viinissä, niin että jokainen joka nauttii
jälkimäisiä, myöskin saa edelliset, uskottomat tosin
omaksi tuomiokseen. Zwingli teroittaa, että
asetussanat ovat ymmärrettävät kuvannollisesti,
jotenka siis leipä ja viini ainoastaan
merkitsevät Kristuksen ruumista ja verta. Ehtoollinen
on muistoateria. Calvinin kanta on
välittävä. Kristus on hänen käsityksensä mukaan
hengellisesti saapuvilla ehtoollisessa, jossa
uskovainen ihmeellisellä tavalla korotetaan
Kristuksen yhteyteen. Kristuksen ruumiista ja
verestä tulevat siis ainoastaan uskovaiset
osallisiksi. — Lutherin oppi on siirtynyt luterilaisiin
tunnustuksiin (Augb. tunnustus, Art. X),
Calvinin oppi taas reformeerattuihin. — Calvinin
oppi tunkeutui 16:nnella vuosis. useille luteri-

Ehta—Ehtoollinen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0310.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free