- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
603-604

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Elefantti ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

603

Eleksiiri ks. Eliksiiri.

Elektori (lat. ële’clor = valitsija <
ëli’gere-valita), valitsija, se joka välillisissä vaaleissa
käyttää äänioikeutta suuremman
valitsijaryhmän valtuuttamana.

Elektra [cle’kträ], kreik. taruhenkilö. 1.
Alkuaan E. näkyy olleen jumal-olento,
valonhalti-jatar; niinpä yksi Pleiadi-tähdistä (seulasista)
011 nimeltään E. Hänen palveluksestaan on vain
vähän jälkiä. — 2. Sankaritarustossa (ei tosin
Homeroksessa) E. on Agamemnonin (ks. t.) ja
Klytaimnestran tytär. E. suree katkerasti
murhattua isäänsä ja toivoo kostoa, kunnes hänen
vieraassa maassa kasvatettu veljensä Orestes
palaa ja panee sen toimeen, surmaamalla rikollisen
äitinsä ja hänen rikoskumppalinsa Aigisthoksen
(ks. t.). Tarua käsiteltiin useissa tragedioissa.
Aiskhyloksen Khoephoroi-tragediassa E. on
etupäässä sureva tytär, joka vihaa rikollista äitiä,
kunnes koston hetki tulee. Sophokleen
Elektra-tragediassa hän on voimakkaasti piirretty
päähenkilö; hän se kiihottaa veljensä äidinmurhaan
vieläpä on verityössä läsnä. Euripideen
samannimisessä tragediassa kuvataan realistisin
piirtein E:n sorronalaista tilaa (kuninkaantytär on
näet naitettu köyhälle talonpojalle), kunnes Ores
tes saapuu, jolloin E. viekkaasti houkuttaa
äitinsä surman suuhun. O. E. T.

Elektrikko, henkilö, joka tieteellisesti tai
teknillisesti toimii sähköopin ja -teollisuuden alalla.

Elektrisiteetti ks. S ä h k ö.

Elektro . . ., allaolevien lisäksi, ks. S ä h k ö . ..

Elektrodi ks. Sähkökärki.

Elektrofori (kreik. elektroni ks. t.. ja plioro’s
- johtava), koje, millä helposti voidaan
synnyttää pieniä sähkömääriä. Siihen kuuluu
metallikuoreen valettu hartsi- tai eboniittilevy, mikä
tehdään negatiivisesti sähköiseksi hakkaamalla
sitä kissannahalla. Kun levyn päälle asetetaan
eristävällä kädensijalla varustettu metallikansi,
eroaa tämän alapuolelle positiivista ja
yläpuolelle negatiivista sähköä. Kun negatiivinen
sähkö on poistettu kannesta, nostetaan tämä
erilleen alustastaan, jolloin se jää positiivisesti
säli-köisäksi. Tällä tavoin voidaan levystä ottaa
sähköä melkein lukemattomia kertoja.
Elektro-forin oli suunnitellut 1762 ruots. Wilke, mutta
Volta keksi sen hänestä riippumatta 1775 ja teki
sen tunnetuksi. (V. F. K.J

Elektrolyysi (kreik. ëlektron, ks. t., ja ly sis =
irroittaminen), fys., Faradayn muodostama
nimitys yhdistetyn aineen jakautumiselle
yksinkertaisempiin aineosiinsa sähkövirran
vaikutuksesta. Itse jakautuva aine 011 tällöin
elektrolyytti. E:n ehtona 011, että elektrolyytti
johtaa sähköä ja on nestemäisessä olotilassa, joko
nesteeseen liuotettuna tai sulatettuna. On
kumminkin esimerkkejä kiinteiden kappaleiden, esim.
jodihopean elektrolyysistä. Elektrolyytit ovat
suoloja, happoja ja emäksiä. E:n teoriat
(sähkökemialliset teoriat) liittyvät etenkin nimiin
Grotthus, Davy, Berzelius, Faraday, Danieli,
Hittorf, Clausius, v. Helmholtz ja Svante
Arrhenius; viimemainitun dissosiatsioniteorian
mukaan otaksutaan, että elektrolyytin molekylit
ovat osaksi jakautuneet sähköllä ladattuihin
aineosasiinsa. n. s. jooneihin, joista happojen
vety- ja suolojen ja emästen metallijoonit ovat
positiivisesti ja jäljellä olevan atomi ryhmän joo-

G04

nit negatiivisesti sähköiset. Sähköiset joon il
ovat aina määrätyssä suhteessa
jakautumatto-miin molekyleihin. Jos nyt sähkövirta
johdetaan elektrolyytin läpi, vetää positiivinen
sähkökärki (anodi) negatiivisesti sähköisiä jooneja
ja poistaa positiivisia, negatiivinen sähkökärki
(katodi) vaikuttaa päinvastoin. Tästä syystä
Faraday nimitti positiivisesti sähköisiä jooneja
kationeiksi, negatiivisia anioneiksi.
Saavuttuaan sähkökärkiin joonit antavat pois
sähkövarauksensa ja erkanevat neutraaleina
moleky-leinä. Nämä voivat vielä vaikuttaa kemiallisesti
sähkökärkiin tai elektrolyyttiin itseensä.
Tällöin eivät sähkökärjissä erkane itse joonit, vaan
niiden kemialliset yhtymistulokset
(sekundäärinen e.). Mitä enemmän vapaita jooneja
elektrolyytti sisältää eli mitä enemmän se on
disso-sioitu, sitä paremmin se johtaa sähköä.
Eronneet ainemäärät ovat suhteelliset aineen
ekvi-valenttipainoon (ks. t.) ja siihen sähkömäärään,
mikä kulkee elektrolyytin läpi (Faradayn laki).
1 coulombi erottaa l,iis mg hopeaa (hopean
sähkökemiallinen ekvivalentti). Elektrolyysin
keksivät (1800) Nicholson ja Carlisle ja se on
saanut suuren käytännöllisen merkityksen
gai-vanoplastiikassa (ks. t.), metallien erottamisessa
ja puhdistamisessa (ks. sähkömetallurgia) ja
useiden kemiallisten tuotteiden valmistamisessa.

F. F. A".

Elektrolyytti ks. Elektrolyysi.

Elektromagneettiset yksiköt ks. S ä h k ö

o ]) i 1 1 i s e t mittayksiköt.

Elektronietri (kreik. ëlektron, ks. t., ja metron
= mitta), kone, millä mitataan johtajan
sähkö-jännitystä. E. on oikeastaan elektroskooppi,
joka on varustettu asteikolla, niin että sitä
voidaan käyttää paljouden määräyksiin.
Tavallisimmat e:t perustuvat kahden sähköisen
kappaleen veto- ja poistovoimiin. Thomsonin kva
d-r a n t t i-e:ssä 011 ohueen lankaan ripustettu
8-numeron muotoinen aluminiumlevy, mikä pyörii
neljään neljännekseen jaetun messinkikotelon
sisässä. Vastakkain olevat neljännekset ovat
yhdistetyt keskenään. Mitatessa annetaan
neulalle määrätty sähkö jännitys, toinen
neljännes-pari yhdistetään mitattavaan sähköiseen
kappaleeseen ja toinen maahan. Neulan eri
tapauksissa erilainen kiertyminen luetaan kiikarilla
siihen kiinnitetystä peilistä. Thomsonin
absoluuttisessa e:ssä on kaksi metallilevyä,
joiden välinen vetovoima mitataan punnitsemalla
( joko painoilla tai jousivaalla). Vetovoimasta ja
koneen suuruudesta voidaan jännitysero määrätä
staattisissa yksiköissä (ks. S ä h k ö y k s i k k ö).
Tekniikassa käytettyjä c:jä. missä on näytin ja
suorastaan voltteiliin jaettu asteikko, sanotaan
volttainetreiksi. 1". V. K.

Elektromotorinen voima (kreik. ëlektron.
ks. t., lat. mötor = liikkeellepani ja), tarkoittaa
yleensä syytä, minkä johdosta kahden eri aineen
kosketuksessa toiseen erkanee positiivista,
toiseen negatiivista sähköä. Alkujaan se merkitsi
sähköparin metallien (poolien) välistä
sähkö-jännitystä. Se voidaan mitata elektrometrillä
(ks. t.) ja sen suuruus ilmaistaan volteissa.
Jokaisella sähköparin lajilla on määrätty
elektromotorinen voimansa, mikä on riippumaton
pariston koosta. Siten on Clarkin normaaliparin e.
1,4328 volttia 15° C lämmössä, Westonin normaali-

Eleksiiri—Elektromotorinen voima

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0328.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free