- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
613-614

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Elinkeinovapaus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

613

Elinkeinovapaus— Elinkeinoyhdistykset

614

taviin. Nousu anastavasta taloudesta viljelevän
talouden kannalle ei varmaankaan siihen nähden
ollut vaikea, että se olisi kysynyt suurta
kekseliäisyyttä, vaan sentähden, että se, vaatien
huolehtimista yli hetken tarpeiden, edellytti
itsekasvatusta. Ryöstöviljelys kannatti
edelleen kiertelevää elämää, koska se menestyi
samalla paikalla vain niin kauan, kuin kaskeksi
kaadetun metsän tuhka antoi maalle ravintoa.
Naisen asema tällä asteella kehnoni, sillä
ravinnon hankinta jäi suurimmaksi osaksi hänen
huolekseen siitäkin syystä, että riista
polttoviljelyk-sen edistyessä (s. o. metsien harvetessa) väheni.
Hän sai kuitenkin vihdoin avukseen orjat, joiksi
miehet tekivät sotavankinsa, koska näiden
elämään jättämisestä nyt saattoi olla hyötyä. —
Mitenkä kotieläinten hoito pääsi alulle, ei liene
kaikin puolin enää selitettävissä. Otaksuttavaa
kuitenkin on, että sen perimmäisinä edellytyksinä
olivat sympatian tunne ja seurallisuus, mitkä
sielulliset tekijät vieläkin saattavat yksin
luonnonkansatkin — alhaisimmillakin asteilla olevat
— kesyttämään ratoksensa joitakin eläimiä.
Kun hyöty monissa muissakin seikoissa huviin
nähden havaitaan olevan vasta toisessa sijassa,
on luultavaa, että varsinaisten hyötyeläinten
hoitokin oli vasta seuraus niistä kokemuksista,
jotka huviksi kesytetyistä eläimistä vähitellen
saatiin. Vieläkin nähdään muutamien
paimentolaisten pitävän elukoitaan vähemmän
hyötyeläiminä kuin kalleutena, jonka vähentämiseen vasta
äärimmäisessä hädässä ryhdytään.
Lypsäminen, joka ei suinkaan minään itsestään
ymmärrettävänä sivutoimena kuulu karjanhoitoon, ei
ohkkaan kaikille paimentolaisille tunnettu.
Niinpä nauta palvelee kiinalaisia ja japanilaisia
yksinomaan vain vetojuhtana. Enemmän on
sellaisia kansoja, jotka eivät ollenkaan tai vain
hätätilassa teurastavat karjaansa. Että miehet
ovat karjanhoidon alkajat, käy selville m. m.
siitä huolellisuudesta, millä he pitävät naiset
syrjässä kaikista siihen kuuluvista tehtävistä.
Mitenkä karjanhoito alemmilla asteilla pysyy
erillään naisten luomasta maanviljelyksestä,
näkyy esim. siitä, että viljelysmaa voimistetaan
kaskeamalla, mutta ei suinkaan karjan lannalla,
jrka hyödyttämättä saa mädätä. Vasta auran
keksiminen ja eläimellisten lannoitusaineiden
käyttäminen aikaansaavat sen sopusuhtaisen
vil-jelysmuodon, joka tekee täysin kiintyneen
asutuksen niin mahdolliseksi kuin tarpeelliseksikin.
Tätä viljelysmuotoa korkeammalle on kohonnut
ka3vitarhaviljelys
tunkiolannoituksi-neen.

Siitä säännöstä, että tuotanto alhaisilla
sivis-tysasteilla rajoittuu oman tarpeen
tyydyttämiseen, havaitaan pääasiallisesti vain siellä
poikkeuksia, missä jonkin raaka-aineen runsas ja
helppo saanti on omiaan kehittämään jotakin
määrättyä teollisuutta. Tavataan esim.
keskuksia, joista ympäristöön levitetään saviastioita,
rautakatuja, aluksia y. m. Tälläkin alalla on
työnjakoa olemassa sukupuolien kesken: niin
kuuluu naisille m. m. saviastiain ja
kuoriaines-ten, miehille työkalujen ja taljain valmistus.
Saavutetut kokemukset kulkevat perintönä
vanhemmilta lapsille, josta on seurauksena
ammattikuntain ja kastienkin synty. — Teollisuus
edellyttää kauppaa, joka sekin aluksi jakaantuu

miesten ja naisten harjoittamaan: edelliset
tekevät pitkiä retkiä, joille sotaiset tarkoitukset
eivät aina ole vieraat, ja joihin ensimäisenä
yllykkeenä useinkin on nautintoaineitten
hankkiminen; naisten toimesta syntyy torikauppa.
Vähitellen muodostuu kauppiasten sääty, jonka
käsiin kaukokauppa joutuu ja joka
kehittää järjestetyn raha- ja luottoliikkeen.
Koruesineet, joita ensin lienee käytetty lahjoina
vaimon hankkimisessa sekä rikkomusten
sovittamiseksi, saavuttavat sisäkaupassa rahan aseman.
Muutamat niistä, kuten suuressa arvossa pidetyt
simpukankuoret (erityisesti mainittakoon
kauri-simpukka, Cyprea moneta), joutuvat myös
ulko-kaupan välittäjiksi. Rahan aseman saavuttavat
monialitaalla vaihtotavarat sellaiset kuin taljat
(vrt. Raha) ja veitset (Kiinassa) — jopa karja
ja orjatkin. Kehittyneemmissä oloissa syntyy
n. s. m e r k k i r a h a, jota Kiinassa on lyöty
lakasta, posliinista ja lyijystä. — Markkinat
usein muuttuvat pysyviksi basaareiksi ja
nämä puolestaan kaupungeiksi. [Schurtz,
„Ur-geschichte der Kultur" (1900) ; Petri, „Verkehr
und Händel in ihrén Uranfängen" (1888).]

U. T. S.

Elinkeinovapaus, yleinen oikeus erityisettä
luvatta perustaa ja harjoittaa elinkeinoliikkeitä,
on Ranskan vallankumouksesta lähtien
vähitellen tullut entisen ammattikuntalaitoksen sijaan.
Suomessa on 1808 vuoden elinkeinoasetus
asettunut osittain ja 31 p. maalisk. 1879 annettu
asetus täysin elinkeinovapauden kannalle, niin
että siitä ovat poikkeuksena ainoastaan
eräänlaiset elinkeinonharjoittajat, niinkuin
ulkomaalaiset ja hyvää mainetta vailla olevat, sekä eräät
n. s. ohjesääntöiset elinkeinot. K. J. 8.

Elinkeinovero, elinkeinonharjoittajan
suoritettava vero elinkeinon tuotosta, oli ennen
Suomen valtioverotuksessa verrattain laajalti
käytännössä. Sittenkuin vähitellen on lakkautettu
sahavero (v. 1861), tiliuntirauta- ja vasaravero
(v:sta 1870), myllyvero (v:sta 1884), vaski- ja
tinavero (v:sta 1886), käsityöläisvero (v:sta
1889) sekä ulkomaalaisten elinkeinovero (v:sta
1898), on ainoastaan vähäpätöisiä
elinkeino-veroja suoritettavana maakaupasta ja
apteekeista, kulta- ja hopealöydöksistä sekä
palovii-nan anniskelusta. Kunnalle ja kirkolliselle
seurakunnalle tulee elinkeinon tuottokin muiden
tulojen mukana verotetuksi niille suoritettavalla
tuloverolla. Elinkeinoverosta yleensä ks. Vero.

K. J. S.

Elinkeinoyhdistykset. Maaliskuun 31 p. 1879
elinkeinoista annetun asetuksen mukaan
elinkeinonharjoittajat. kaupungissa ovat velvolliset
joko kaikki yhteisesti taikka jakaantuen
enintään kolmeen ryhmään, kaupan,
tehdasteollisuuden ja käsityön mukaan, muodostamaan
yhdistyksiä niitä elinkeinoja koskevain asiain
hoitamista varten, joita yhdistyksen jäsenet
harjoittavat. Lähintä huolta näiden virallisten
ammattiyhdistysten, käsityö- ja tehdasyhdistysten
sekä kauppiasyhdistysten toiminnasta pitävät
niiden valtuusmiehet. Nykyisten enimmäkseen
kituvaa elämää viettäväin elinkeinoyhdistysten ja
valtuustojen sijaan, jotka ovat yksinomaan
työnantajain yhdyssiteenä ja edustajina (ainoastaan
työriitoja koskevissa asioissa on valtuustoon
otettava työntekijöitäkin), on uusissa elinkeino-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0333.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free