- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
619-620

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Eliot ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

619

Elisabet

620

uhata todellinen vaara Englannin
uskonpuhdistusta ja samalla E:n omaa asemaa. E:n saattoi
katolisten vihoihin varsinkin se kohtelu, minkä
hän antoi tulla Skotlannin onnettoman
kuningattaren Maria Stuartin osaksi. Pitäen tätä
vaarallisena kilpailijanaan ei ainoastaan
naisellisessa sulossa vaan myöskin valtiollisessa
suh-tessa -— Mariakin polveutui Tudorin suvusta,
joten hänellä oli oikeuksia Englannin kruunuun
— E. vangitutti Marian, kun tämä maastaan
kar-koitettuna (1568) pakeni Englantiin. Kun
katoliset seur. vuosina tekivät useita salaliittoja,
joiden tarkoituksena oli Marian korottaminen
Englannin valtaistuimelle, katolisuuden
palauttaminen Englantiin ja E:n surmaaminen,
asetettiin Maria erityisen tuomioistuimen eteen, joka
tuomitsi hänet kuolemaan (1587). Epäröiden E.
vahvisti tämän tuomion koettaen sittemmin
lykätä syyn muiden niskoille. — Maria Stuart oli
ollut läheisissä suhteissa paaviin ja katolisen
reaktsionin pääjohtajaan Espanjan Filip II:een.
Hänen mestauksestaan oli sen vuoksi
seurauksena E:n ja Filipin välien täydellinen
rikkuminen, varsinkin kun E. jo sitä ennen oli
suututtanut Filipiä auttamalla kapinallisia
alankomaalaisia ja suosimalla englantil. merirosvojen
ryöstöretkiä Espanjan Ameriikan vesillä. V. 1588
Filip II lähetti »voittamattoman armadansa"
Englantia vastaan. E. oli säästäväisyydestä
laiminlyönyt puolustuslaitoksen, mutta vaaran
hetkellä kansa keräytyi innostuneena torjumaan
hyökkäystä. Armada hävisi Pohjanmeren
myrskyissä, ja Elisabet jatkoi hyvällä menestyksellä
sotaa Espanjaa vastaan. Hän esiintyi
tästä-lähtien entistä pontevammin katolisen
reaktsionin vastustajana Englannin ulkopuolellakin, ja
Englanti kohosi nyt Euroopan ensimäisten
protestanttisten valtain joukkoon. Hänen
hallituksensa loppupuoli oli Englannin kansalle
voimakas nousun aika sekä taloudellisella että
henkisellä alalla. — E. oli perinyt isältään terävän
älynsä ja tarmonsa. Toisinaan hän kuitenkin
osoitti suurta liorjuvaisuuttakin ja halua lykätä
ratkaisun tekemisen toistaiseksi. Hänen
arvostelukykynsä osoittautui varsinkin siinä, että hän
osasi valita itselleen neuvonantajiksi sellaiset
taitavat valtiomiehet kuin Ceeilin ja
Wal-singhamin, joiden kunniaksi hänen hallituksensa
menestys suurelta osalta on luettava. Edellisiltä
Tudoreilta hän oli perinyt sen käsityksensä, että
hallitsijan valta oli parlamentin valtaa
korkeampi, mikä seikka ei kuitenkaan estänyt häntä
viime vuosinaan antamasta perää parlamentin
vaatimuksille. Yksityisenä ihmisenä E:lla oli
paljon heikkouksia. Hän oli epäluotettava ja
oikullinen, eikä rakastanut mitään niin paljon
kuin imartelua ja turhaa komeutta; naisellista
hienotunteisuutta hänessä ei ollut vähääkään. E.
pysyi ikänsä naimattomana, mutta ollen hyvin
herkkä miesten ihailulle hän kuitenkin piti
lukuisissa kosijoissaan — näiden joukossa olivat
myöskin Filip II ja Ruotsin Eerik XIV — kauan
yllä turhia toiveita. Hänen suosikeistaan ovat
tunnetuimmat Leicesterin ja Essexin jaarlit.
Kaikista E:n heikkouksista huolimatta
englantilaiset pitävät häntä yhtenä suurimmista
hallitsijoistaan, sillä häntä eläliytti lämmin
isänmaanrakkaus ja hänen valtiotaitonsa kohotti tuntuvasti
Englannin sisäistä voimaa ja ulkonaista mah-

tavuutta. Miten hänen persoonallisia ansioitaan
arvosteltaneekaan, hänen nimensä on joka
tapauksessa lähtemättömästi liittynyt aikakauteen,
joka on Englannin historian loistavimpia.
[Froude, »History of England, reign of
Elizabeth", Beesly, »Queen Elizabeth", Creighton,
»Queen Elizabeth"; »The dictionary of national
biography"; Marcks, »Ivönigin Elisabeth von
England".] J. F.

Elisabet Farnese (1692-1766), Espanjan
kuningatar, Parman prinsessa; joutui 1714
naimisiin Espanjan Filip V:n kanssa; sai heti
Espanjaan tultuaan vallan käsiinsä ja asetti ital.
Alberoni’n ministeriksi. E:n onnistui hankkia
pojilleen Kaarlelle ja Filipille ital. alueita.
Puolisonsa kuoltua (1746) hän menetti
vaikutusvaltansa. J. F.

Elisabet A m a 1 i e Eugenie (1837-98),
Itävallan keisarinna, Baierin prinsessa. Meni 1854
naimisiin Frans Josef I:n kanssa. Kaunis ja
lahjakas E. ei koskaan viihtynyt hovissa. Suhde
keisariin oli pitkät ajat kylmä, ja vaikea
sairaus pako;tti E:n useat vuodet oleskelemaan
ulkomailla. Pettymykset ja surut, ennen kaikkea
hänen poikansa Rudolfin kuolema, synkistyttivät
hänen mieltään. Genövessä eräs hurjistunut
anarkisti surmasi hänet. [Clara Tschudi,
»Kej-serinde E."] E. M-a.

Elisabet, Ranskan prinsessoja: 1. E.
Charlotte (1652-1722), Orleansin herttuatar, Pfalzin
vaaliruhtinaan Kaarle Ludvikin tytär ; meni 1671
naimisiin Ludvik XIV:n veljen. Orleansin
herttuan, Filipin kanssa. Vaikkakin E. oleskeli
kokonaista 50 vuotta Ranskassa, säilytti hän
kuitenkin saksalaisen mielensä. Oli tahtomattaan
syynä Pfalzin hirvittävään hävitykseen 1689.
Ludvik XIV otti nim. tekosyyksi pfalzilaiseen
vallanperimyssotaan E:n perintöoikeuden
Pfal-ziin, E:n veljen Kaarlen kuoltua. — Hän on
jättänyt jälkeensä suuren määrän
mieltäkiinnittä-viä, Ludvik XIV:n hovielämää valaisevia
kirjeitä, joita on julkaissut täydellisen kokoelman
L. Holland (1867-82). [Schött, »E. Charlotte,
Herzogin von Orléans", Bodemann, »Historisches
Taschenbuch 1892".] E. M-a.

2. E. Philippine Marie Hélène
(1764-94), tunnettu nimellä Madame E., Ludvik
XVI:n sisar, vangittiin kuninkaallisen perheen
mukana 1792 ja mestattiin 1794.

Elisabet (s. 1843), Romaanian kuningatar,
kirjailijanimeltään Carmen S y 1 v a, on
Wied-Neuwiedin ruhtinaan
Hermannin tytär ja
v:sta 1869 alkaen
Romaanian kuninkaan,
Kaarle I:n, puoliso.
Hän on lahjakas ja

mielikuvitukseltaan
rikas runoilijatar.
Hänen runoteoksensa
henkivät usein
surumielisyyttä. Enimmät
hänen teoksistaan ovat
kirjoitetut
saksankielellä, vaikka hän usein
valitsee aiheensa
Ro-maaniasta. Hän on
julkaissut: »Rumänische
Dichtungen" (1881),

Carmen Sylva.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0336.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free