Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Elisabet ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
621
Elisabet
:—Eikan
622
„Stiirme" (1881), „Ein Gebet (novelli)" (1882),
„Jekova" (1S82), „Die Hexe" (1882), „Leidens
Erdengang" (satusarja, 1882), ,,Pelesch-Märchen.
Aus Carmen Sylvas Königsreich" (1883), ,,Meine
Ruh" (lyyrill. runoja, 1884), „Mein Rhein"
(runoja, 18S4), „Lieder aus dem Dimbowitzatale"
(1889), „Heimat" (runoja, 1891), „Meerlieder u.
Handwerkerlieder" (1891), „Defizit" (romaani,
1890), ,,Meister Manole" (vaikuttava murhenäyt.
esitetty Wienin Burgteatterissa 1892), ,.Miirchen
einer Königin" (1901), „Unter der Blume"
(runoja, 1903), y. m. Yhdessä kirjailijattaren Mite
Kremnitzin kanssa hän salanimellä D i t o und
Idem on julkaissut sarjan romaaneja.
Kirjai-lijakuniugatar on monella tavoin vaikuttanut
romaanialaisen kansallistunteen varttumiseen.
Hän on lisäksi edistänyt teollisuutta ja käsityötä
sekä vilkastuttanut taiteellista ja kirjallista
elämää. Kansansa kaikinpuolinen vaurastuminen
on aina ollut hänellä lämpimänä
sydämenharras-tuksena. Hän on lukuisilla käännöksillään
tehnyt etevimmät romaanial. kirjallisuuden tuotteet
tunnetuiksi ulkomailla. [Mite Kremnitz,
„Car-men Sylva" (1882) ; Natalie v. Stackelberg, „Aus
Carmen Sylvas Leben" (1888, 5:s pain.) ; Schmitz,
„Carmen Sylva und ihre Werke" (1888) ;
Roosevelt. ,,Elisabeth of Roumania, a study" (1891).]
J. H-l.
Elisabet, Venäjän keisarinnoja. 1. E. P e
t-rovna (1709-62), Pietari Suuren ja
Katariina I:n tytär, oli syrjäytetty monta kertaa
valtaistuimen avonaisena ollessa. Mutta kun
Annan kuoltua 1740 Iivana VI äitinsä
holhouksenalaisena oli tullut hallitukseen, ryhtyi
E. vallankumouspuuhiin. Ranskalainen
lääkäri Lestocq sekä Ranskan lähettiläs De la
Ché-tardie olivat hänen neuvonantajinaan ja
apulaisinaan. E. oli niinikään keskusteluissa
Ruotsin lähettilään kanssa tehden puolinaisia
lupauksia muutamien Ruotsin edellisessä sodassa
me-nettämien alueiden takaisin luovuttamisesta,
jos se auttaisi häntä. Ruotsin hattuhallitus
alkoikin sodan 1741; mutta jouduttuaan
Lappeenrannan taistelussa tappiolle ei sotajoukko
päässytkään marssimaan Pietariin. Silloin E. ryhtyi
itse toimeen. Hän meni tyytymättömien
kaartin-rykmenttien kasarmiin, sai heidät puolelleen;
Iivana VI äitineen vangittiin. Keisarinnaksi
päästyään E. ei enää tahtonut täyttää Ruotsin
hallitukselle tekemiään lupauksia, vaan jatkoi
sotaa, ja hänen sotajoukkonsa valtasi koko Suomen,
joka nyt oli yhden vuoden (1742-43) Venäjän
vallan alla. Tämä oli n. s. pikku vihan aika.
Suomalaisten täytyi vannoa uskollisuuden vala E:lle,
Turun rauhassa (1743) liitettiin Suomi
Kymijokea myöten Venäjään. E. ei hallitustoimista
paljoa välittänyt; hän oli nautinnonhaluinen, ja
suosikit saivat johtaa asioita. Ensin oli Lestocq
hänen suosiossaan, sitten Bestuzev ja
Razu-movskij, joka viimemainittu oli ensin ollut hänen
lakeijansa, mutta kohosi sitten sotamarsalkaksi,
kreiviksi ja E:n puolisoksi, josta salaisesta
avioliitosta syntyi yksi tytär ja kaksi poikaa.
Euroopan silloisiin sotiin E. otti osaa, ollen Itävallan
perintösodassa (1740-48) Maria Teresian
liitto-lai sena; seitsenvuotisessa sodassa (1756-63) hän
asettui Fredrik II:ta vastaan, joka terävillä
iva-puheillaan oli suututtanut häntä. Hän suosi
vanhoillista suuntaa; ulkomaalaiset joutuivat pois
ylhäisistä viroista ja venäläiset pääsivät sijaan;
hänen hallitessaan perustettiin yliopisto
Moskovaan ja taideakatemia Pietariin. [Waliszewski,
,.La dernière des Romanov: E. I, impératrice de
Russie".]
2. Elisabet, Aleksanteri I:n puoliso
(1779-1826), jonka alkuperäinen nimi oli Luise
Marie Auguste, oli Badenin prinsessa; meni
1793 naimisiin Venäjän silloisen
perintöruhti-naan Aleksanterin kanssa. Tästä avioliitosta
syntyi kaksi tytärtä, jotka kuolivat nuorina.
K. O. L.
Elisabet Pyhä (1207-31), Unkarin
kuninkaan Andreas II:n tytär; meni 1221 naimisiin
Tluiringenin maakreivin Ludvik IV:n kanssa.
Ristiretkisaarnaaja Konrad Marburgilaisen
vaikutuksesta E. harjoitti mitä tuskallisinta
askeesia; kohotettiin 1235 pyhimyksien joukkoon.
Hänen haudalleen Marburgiin rakennettiin
Elisabetin kirkko, josta pian tuli suosittu
pyhiinvaelluspaikka. [Montalembert, „Vie de saiute
E."; Wegelen kirj. aikakauskirjassa
,,Historiske Zeitschrift 1861".] E. M-a.
Elisabet-tyyli (E 1 i s a b e t h a n-s t y 1 e),
engl. rak.-taiteessa Elisabetin aikainen gotiikan
ja renesanssin sekatyyli. U-o A\
Elisenvaara, rautatieasema, joka liittää
Sa-vonlinnan-E:n rautatielinjan Karjalan rataan.
Välimatkat E:stä ovat: Savonlinnaan 82 km,
Sortavalaan 65 km ja Viipuriin 113 km.
Samannimisellä maatilalla, joka on Kurkijoen tilaan
kuuluva ulkotalo, on alempi maanviljelyskoulu
(siirretty Kurkijoelta 1897). K. S.
Elisioni (lat. cll’siö = poislyönti),
loppuvokaalin heitto, sellaisen äänneilmiön nimitys, että
sanasta jossakin eri tapauksessa puuttuu se
loppuvokaali, joka siinä muuten on. E. on tavallisin
runokielessä; se merkitään apostrofilla 1.
heittomerkillä (ks. t.), esim. Jumalall’ on onnen ohjat.
A. K.
Elissa ks. D i d o.
Eliö ks. Elimistö.
Ëljen [cjen] (unk.), eläköön! Éljen a
haza!, eläköön isänmaa!
Eikan, Sofia (Sophie) (s. 1853), ruots.
kirjailijatar, synt. Salomon, aloitti
kirjailijauransa käännöksillä, varsinkin kääntämällä
huomattavia pedagogisia teoksia, ja julkaisi
ensi-mäisen omintakeisen tuotteensa,
novellikokoelman, ,,Dur och moll" (1889) salanimellä Rust
Roest (flaamilainen sananparsi: ,,työtön lepo
ruostuttaa") . Toinen novellikokoelma „Med sordin"
ilmestyi 1891, romaanit „Rika flickor" 1893 ja
„Säfve, Kurt & kompani" 1894 sekä kolmas
novellikokoelma „Skiftande stämningar" 1896.
Mutta vasta „Jobn Hall. En historie från det
gamla Göteborg" (2 osaa 1899), jonka hän
julkaisi omalla nimellään, on tehnyt hänet siksi
omassa maassaan yleisesti huomatuksi
kirjailijattareksi, jommoisena hän sitten on säilynyt.
Selma Lagerlöfin seurassa tehdyn pitkän
ulkomaanmatkan jälkeen, joka ulottui m. m.
Palestiinaan ja Egyptiin, ilmestyi „Drömmen om
Österlandet" (1901), „I fägelperspektiv", valittu
kokoelma jo ennen ilmestyneitä novelleja (s. v.)
sekä historiallinen romaani ,,Konungen. En
sanu-saga" (2 osaa, 3 painos 1907). Kirjailijatar
kuvaa viimemainitussa kirjassaan Kustaa IV:n
Aadolfin traagillista elämänkohtaloa antaen hie-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
