Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Elonmerkki ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
631
Elsevir—Elsheimer
632
n. 76 % tunnustaa tätä oppia, 22 % on
protestantteja, loput juutalaisia. Väestö kuuluu
pääasiallisesti alemannilaiseen (Elsassissa) ja
frank-kilaiseen (Lothringenissä) kansanryhmään.
Ranskaa puhuu nyk. vain n. 200,000 henkeä,
etupäässä Lothringenissä asuvaa, mutta heidän
lukumääränsä vähenee yhä maastamuuttojen,
saksankielisten maahansiirtymisen ja saksalaisten
koulujen vaikutuksesta. Kansansivistys on hyvällä
kannalla. Täällä on useita sekä alempia että
korkeampia kouluja. Strassburgin 1872
perustetussa yliopistossa on suurenmoinen kirjasto
(n. 800,000 nidettä).
Pääelinkeinot ovat maanviljelys ja
karjanhoito sekä kone- ja kotiteollisuus.
Varsinkin Elsass on hyvin hedelmällistä maata,
jossa viljellään paljon viljaa, etupäässä vehnää,
kauraa ja perunoita. Viininviljelys täällä on
suurempi kuin muualla Saksassa (vars. n. s.
Reiniu- ja Moselin-viinejä). Hedelmäin-, sekä
myös tupakanviljelvs on niinikään huomattava.
Hyvät metsät peittävät n. 30 % maan
pinta-alasta. Karjanhoito on vähäpätöisempi kuin
muualla Etelä-Saksassa. Lothringenissä on
runsaasti rautaa, kivihiiltä ja suolaa, joten
teollisuus on kukoistava. Elsassissa harjoitetaan
vilkasta kutomateollisuutta, varsinkin
Miilhause-nissa. Kauppakin on vilkas. Rautateitten
pituus 1906 oli 2,017 km, vesiteitten 743 km.
Tärkeimmät kaupungit ovat Strassburg,
Mühl-hausen ja Metz. W. S-m.
Valtiosääntö ja hallinto.
Yksinomaan E:a, koskevat lait julkaisee keisari
liittoneuvoston suostumuksella sittenkuin E:n
maa-päivät eli maanvaliokunta on ne
hyväksynyt. Jos hallitus ja maavaliokunta ovat eri
mieltä, on ratkaisuvalta Saksan valtiopäivillä.
Maavaliokunnassa (Landesausschuss) on 58
jäsentä: näistä on 34 piirikuntapäivien jäsentensä
keskuudesta valitsemia, loput
kunnallisneuvosto-jen jäsenten joko suorastaan tai välillisesti
valitsemia. Hallinnon etupäässä on käskynhaltija
(Statthalter) ja hänen rinnallaan ministeristö,
jonka esimiehenä on vastuunalainen
valtiosihteeri. Lakiehdotuksista y. m. antaa
lausuntonsa muutamista korkeista virkamiehistä ja
keisarin valitsemista jäsenistä muodostettu
valtioneuvosto (Staatsrat). Saksan valtiopäiville
E. valitsee 15 edustajaa. Liittoneuvostossa sillä
myöskin on asiamiehensä, jolla kuitenkaan ei
ole äänivaltaa. — Maa on jaettu kolmeen
piirikuntaan (BezirlceJ: Unter-Elsass, Ober-Elsass ja
Lothringi, joilla kullakin on etupäässä
taloudellisia asioita käsittelevät piirikuntapäivänsä
(Bezirkstag) ; piirikunnat jakautuvat piireihin
(Krei.se). joilla on piiripäivänsä (Kreistag). —
V.n 1908 tulo- ja menoarvion mukaan olivat
vakinaiset tulot 59,i milj. Saks. mk., menot 59
milj., ylimääräiset tulot 4.s milj., menot 4,4 milj.
Valtiovelka on n. 30 milj. Saks. mk. J. F.
Historia. Sittenkuin Ranska Frankfurtin
rauhassa. 1871 oli luovuttanut Elsassin ja
Itä-Lothringin Saksalle, muodostettiin niistä sam. v.
Elsass-Lothringen niminen valtakunnanmaa, joka
oli suorastaan Saksan valtakunnan alainen.
Aluksi E:n hallintoa hoiti diktaattorinvallalla
liittoneuvosto 1 päivään tammik. 1874, jolloin
hallinto järjestettiin preussilaiseen tapaan. Sen
etupäähän asetettiin ylipresidentti; mutta kor-
keimpana virastona tuli olemaan erityinen
valta-kunnankansleriviraston osasto. Huolimatta
Saksan hallituksen E:lle myöntämistä
veronhelpo-tuksista ja muista eduista vallitsi E:ssa kauan
aikaa Saksaa kohtaan vihollinen mieliala, jota
varsinkin uusiin sen vaikutusta rajoittaviin
koululakeihin tyytymätön katolinen papisto piti
vireillä. Suurta kiihkoa herätti n. s.
optsioni-kysymys. Kun yleinen asevelvollisuus oli pantu
toimeen, vaadittiin asukkaita Frankfurtin
rauhansopimuksen mukaan ennen 1 päiv. lokak. 1872
ilmoittamaan tahtoivatkö olla ranskalaisia vai
Saksan alamaisia; edellisessä tapauksessa heidän
oli muuttaminen maasta. Niistä 160,000:sta,
jotka ilmoittautuivat ranskalaisiksi, siirtyi
kuitenkin vain 50,000 Ranskaan. Maahan jääneet
vaativat, että heitä oli pidettävä ulkomaalaisina
ja vapautettava asevelvollisuuden
suorittamisesta, jota vaatimusta hallitus ei ottanut
huomioon. Ensimäisissä valtiopäivävaaleissa 1874
valittiin ainoastaan saksalaisvihollisia, jotka
eivät valtiopäivillä toimittaneet muuta kuin
panivat vastalauseen E: n anastusta vastaan.
Pian muodostui kuitenkin uusi puolue,
autonomistit, .joka hyväksyi yhdistymisen Saksaan
asettaen päämääräkseen vain täydellisen
itsehallinnon hankkimisen E:lle. V. 1877 vaaleissa
tämä puolue voitti 5 sijaa, ja 1879 E:lle
myön-nettiinkin itsenäinen hallinto, jonka etupäässä
on käskynhaltija ja ministeristö. Mutta
tämänkin jälkeen sivistynyt luokka pysyi
leppymättö-mänä ja saksalaisvastainen yllytys jatkui.
Vv. 1881, 1884 ja 1887 valittiin valtiopäiville
vain klerikaaleja ja protestipuolueen miehiä.
Turhaan ensimäinen käskynhaltija sotamarski
v. Manteuffel (1879-85) koetti sovinnollisella
politiikalla saada mieliä rauhoittumaan. Hän
ja hänen seuraajansa ruhtinas Hohenlohe
(1885-94) huomasivat tarpeelliseksi ryhtyä
ankarampiin toimenpiteisiin. Jotta ranskal. yllyttäjiä
estettäisiin pääsemästä maahan, määrättiin 1S87
passipakko Ranskasta tuleville ulkomaalaisille.
1890-luvulla alkoi sovinnollisempi mieliala päästä
valtaan. Passipakko poistettiin 1891 ja 1902
kumottiin n. s. diktatuuripykälä, joka antoi
käskynhaltijalle oikeuden yleisen turvallisuuden
ylläpitämiseksi ryhtyä niihin toimenpiteisiin,
jotka hän piti välttämättöminä. V. 1903
vaaleissa ei enää valittu ainoatakaan
protestipuolueen miestä. V:sta 1907 on käskynhaltijana
kreivi Wedel.
Elsevir [-1-] ks. E 1 z e v i r.
Elsheimer [-Mi-], Adam (1578-1620), saks.
maalari, s. Frankfurt a. M:ssa, Philipp
Uffen-bac-hin oppilas, työskenteli noin v:sta 1600
kuolemaansa saakka Roomassa, jossa kehitti itseään
tutkimalla ital. mestareita. Aikansa etevin saks.
maalari. Paitsi joitakuita sisuskuvia E. maalasi
ulkomuistista pieniä maisemia Rooman
lähistöltä, joihin hän asetti raamatullisia tai
antiikkis-mytologisia henkilökuvia. Näiden
miniatyyri-mäisten, usein vaskilevylle ja sametinpehmeällä
syväloisteisella värillä maalattujen kuvien
käänteentekevä merkitys perustuu siihen taitoon, jolla
E. sommitteli maiseman ja henkilöt yhtenäiseksi
kokonaisuudeksi, ja erityisesti siihen
omintakeisuuteen, jolla hän esitti valaistusta kuvatessaan
vuorokauden eri hetkiä, varsinkin yötunnelmia
kuutamon, tulen tai soihdun valossa. Olletikkin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
