Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Eläinmaantiede ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
643
Eläinmaantiede
644
Sclater—W.illacen eläinmaant. kartta v:lta 1876. Yhdenjaksoiset viivat alueiden,
pisteviivat ala-alueiden rajoja. 1. Palearktinen, 2. Etiopialainen, 3. Intialainen,
4. Austraalialainen, 5. Neotrooppinen, ti. Nearktinen alue. (Kirjaimet
tarkoittavat. ala-alueita.)
sitty Okapi), pahkasiat ja Madagaskarissa
sormi-eläimet. Kuvaavaa on antilooppien ja
tiikeri-hevosten runsaus. Eräät ihmismuotoiset apinat,
simpanssi ja gorilla tavataan yksinomaan täällä.
Toiselta puolen monet huomattavat heimot ja
suvut niinkuin karhut, maamyyrät, hirvet, vuohet,
tapiirit, lampaat, varsinainen naudan suku (Bos)
ja sika eivät tällä alueella ole edustettuina paitsi
muualta tuotuina. Hyvin poikkeavassa asemassa
on Madagaskarin eläimistö. Tämä saari on
tunnettu puoliapinain ja hyönteissyöjäin
runsaudesta, jota vastoin siellä ei ole isoja petoeläimiä,
kissoja, hyeenoja, koiria, antilooppeja,
elefantteja, sarvikuonoja ja varsinaisia apinoita kuten
läheisellä mantereella.
3. Intialainen 1. itämainen alue
käsittää Etu- ja Taka-Intian, Etelä-Kiinan ja
läntiset malajilaiset saaret Celebes-saareen asti.
Niinkuin Madagaskarissa esiintyy täälläkin
puoliapinoita, joista nilkkaeläimet (Tarsida?)
ovat yksinomaan intialaisia. Edustavia ovat
myös turkkiliitäjät (Galeopithecus), gibboni ja
orang-utani, myskihirvi (Tragulus javanicus),
lukuisat lintuheimot ja suvut, m. m. riikinkukot,
argusfasaanit y. m.
4. Austraalialaiseen alueeseen luetaan
Austraalia ja Celebes-saaren itäpuoliset
lson-valtameren saaret. Tämän alueen
maantieteellinen eristys muista mantereista on jättänyt sen
imettäväismaailmaan perin vanhanaikaisen
leiman. Ainoastaan vanhemmat imettäväismuodot,
pussi- ja nokkaeläimet, ovat siellä säilyneet,
mutta korkeammin kehittyneet imettäväiset
(Placentalia) eivät ole sinne päässeet,
lukuunottamatta valaita, hylkeitä ja siipijalkaisia sekä
rotanheimoisia, jotka viimemainitut helposti
leviävät vedessä uiskentelevien puitten mukana.
Austraalian villi koira, dingo, on luultavasti
alkuaan saapunut sinne ihmisen mukana. Paitsi
lukuisia pussieläimiä (33 sukua) ja munivia
nokkaeläimiä (Echidna, Proechidna,
Ornitho-rhynchus) ovat ominaisia myös paratiisilinnut,
jotka erittäinkin asustavat Uudessa Guineassa,
kasuaarit ja emu, austraalialainen kamelikurki;
huomattava on papukaijojen ja kyyhkysten
runsaus.
Uudessa-Seelannissa on
useita omituisia lintuja,
kuten kivi (Apteryx) ja
sukupuuttoon kuolleet
di-nornithidit, matelijoita
(vanhanaikuinen Ilatteria)
ja nilviäisiä.
5. Nearktinen alue
käsittää Pohjois-Ameriikan
Meksikon eteläosiin saakka
ynnä Grönlannin.
Imettäväisistä ovat ominaisia tälle
alueelle hanka-antiloopit
(Antilocapra) ja
tasku-hiiret (Geomys), linnuista
kalkkuna, lisäksi eräät
sammakkoeläimet (Siren,
Amphiuma).
Yleensä nearktisen alueen
eläimistö osoittaa läheistä
sukulaisuutta palearktisen
kanssa, jollei ota lukuun
useita neotrooppisesta
alueesta siirtyneitä muotoja, esim. pesukarhut,
pussirotat, kolibrit.
6. Neotrooppinen alue käsittää
Keski-ja Etelä-Ameriikan sekä Länsi-Intian saaret.
Niinkuin Austraalia on tämäkin
eläinmaantie-teellisesti hyvin karakteristinen alue. Tiedetään,
että Etelä-Ameriikka liitukauden lopulla ja
ter-t.iäärikauden alussa oli meren kautta erotettu
Pohjois-Ameriikasta ja siinä oli kehittynyt oma
nisäkäsmaailma, jolle varsinkin isot vyötiäiset
ja pussirotat olivat ominaiset. Tertiääriajan
lopulla alkoi tapahtua eläimistön vaihdosta,
pohjoisesta muutti peto- ja kavioeläimiä, etelästä
pohjoiseen siirtyi vyötiäisiä ja pussirottia, joten
erotus neotrooppisen ja nearktisen alueen välillä
pieneni. Omituisia neotrooppiselle alueelle ovat
litteänenäiset apinat, laamaeläimet, monet
vyötiäiset, laiskiaiset, muurahaiskarhut, pussirotat
(Didelpliys), lukuisat linnut, kuten kolibrit,
pippurilinnut, nandu 1. ameriikkalainen strutsi
(lihca) y. m. Huomattava on, että
hyönteissyöjät puuttuvat ja että monet jyrsijät ovat
melkoisen suurikokoisia.
Paitsi näitä 6 laajaa aluetta erotetaan usein
lisäksi arktinen ja antarktinen alue eri
maantieteellisiksi piireiksi. Molemmat ovat
köyhiä lajeista. Arktiselle alueelle ovat ominaisia
etenkin jääkarhu, peura, naali ja ruokit,
antarktiselle pingviinit ja maaeläinten puute.
Verratessa näitä eläinalueita keskenään huomaa
helposti, että ne ovat varsin eriarvoisia. Eräät
tutkijat ovat senvuoksi ehdottaneet muita
aluejakoja. Näistä ehdotuksista mainittakoon tässä
vain palearktisen, nearktisen ja etiopialaisen
alueen yhdistäminen yhdeksi laajaksi
valtakunnaksi, Arctogæa, austraalialaisen alueen.
N o t o g æ a , ja neotrooppisen alueen, N e o g æ a,
rinnalla, joista Arctogæa ja Notogrea käsittävät
useampia pienempiä eläinpiirejä.
Vedessä elävien eläinten leviämiseen katsoen
voi ensinnäkin erottaa kaksi suurta elämänpiiriä,
meret ja makeat vedet. Eri merien veden
suolanpitoisuuden, lämpösuhteitten, virtojen
mukaan niiden asujamistotkin vaihtelevat ja
etenkin on silmäänpistävää se suuri erilaisuus, joka
huomataan saman pohjoisesta etelään ulottuvan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
