Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Eläinvakuutusyhtiö ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Eläin vakuutusyhtiö—Eläke
654
repsien kanssa (Islanti oli jaettu repseihin). Se.
jonka karjasta tauti oli tappanut vähintään
neljänneksen, sai korvauksen kärsimästään
vahingosta repsin jäseniltä. Korvauksen suuruus
määrättiin repsin kokouksessa. Taloudellisten olojen
sittemmin yhä kehityttyä eläinvakuutusaatekin
on alkuperäisestä muodostaan kehittymistään
kehittynyt järkiperäisempään muotoonsa,
varsinkin 18:nnen vuosis. loppupuoliskolta lähtien.
Eläinvakuutuksen kansantaloudellinen hyöty ja
merkitys on kaikissa sivistysmaissa oivallettu,
niin että niissä puheenalaista vakuutushaaraa
edustavain laitosten luku nykyisin nousee
satoihin, jopa tuhansiinkin. Br. J-v.
Eläinvakuutusylitiö on vakuutuslaitos, joka
määrätystä vuotuisesta maksusta sitoutuu
erinäisillä ehdoilla korvaamaan joko osaksi tahi
kokonaan sen vahingon, minkä yhtiössä
vakuutetun eläimen kuolema, arvonaleneminen y. m.
eläimen omistajalle mahdollisesti aiheuttavat.
Kaikki Euroopassa toimivat eläinvakuutusyhtiöt
ovat keskinäisiä. Paitsi yhtiöitä harjoittavat
eläinten vakuuttamista myöskin julkiset
laitokset, joi ka ovat siten järjestettyjä, että ne joko
myöntävät vakuutuksia valtion tahi kunnan
laskuun ja vastuulla tahi ovat valtion avustuksella
syntyneitä pakollisia assosiatsioneja 1.
yhteenliittymisiä, joiden asioita hoitavat valtion tahi
kunnan viranomaiset. V. 1775 Fredrik Suuri
perusti Sleesiaan ensimäisen järjestetyn
eläin-vakuutuslaitoksen. Kaikki sanotun maan
asukkaat olivat velvolliset vakuuttamaan
omistamansa nautaeläimet puheenalaisessa
vakuutuslaitoksessa. Viisi vuotta myöhemmin (1780)
perustettiin silloiseen Bernin tasavaltaan
eläinvakuu-tuskassa, josta suoritettiin korvausta jokaiselle
tasavallan asukkaalle, jonka nautaeläin
keuhkovamman tähden joko kuoli tai tapettiin. Mutta
toiselta puolen tuli myöskin jokaisen
nautaeläimen omistajan ottaa osaa kassasta suoritettaviin
korvauksiin. 18:nnella vuosis. tiedetään
yksityisiä eläinvakuutusylitiöitä toimineen Englannissa
ja Ranskassa. V. 1802 perustettiin
eläinvakuu-tuslaitos Solingeniin ja seur. v. Anhaltiin, 1833
keskinäinen eläinvakuutusylitiö Leipzigiin. 1849
Speieriin, 1851 Braunschweigiin j. n. e. — Su
o-m e n ensimäinen eläinvakuutusylitiö, „Turun
hevosvakuutusyhtiö", perustettiin 1890 (1906
vakuutettuna 7,708 hevosta n. 3,300,000 mk:n
vakuutusarvosta) ja senjälkeen 1896 ,,Suomen
eläin-vakuutusyhtiö" niminen vakuutuslaitos (1906
vakuutettuna 4,844 hevosta ja 8,720 nautaa, yht. n.
3,150.000 mk:n arvosta). Näiden yhtiöiden
toiminta-alue käsittää koko maan. V. 1897
perustettiin Suomeen ensimäinen paikallinen
eläinvakuu-tuslaitos, nim. ,,Hiitolan kunnan
tapaturma-eläinvakuutusyhtiö". Sittemmin on vuosittain
eri kuntiin perustettu yhä uusia kunnallisia
eläinvakuutuslaitoksia (enimmän Vaasan
läänissä). Näitä oli kaikkiaan koko maassa 1904
40. 1905 56. 1906 76 ja 1907 83. Viimemainittuna
v. oli niissä vakuutettuna yhteensä 25.796
hevosta 8,322,350 mk:n ja 41.720 nautaa 3.733.249
mk:n vakuutusarvosta. V. 1907 oli kaikista
maamme hevosista vakuutettuna 12.2 % (1904
7,: %) sekä kaikesta nautakarjasta 3,5 % (1904
2.» 7r). [August Ramsay, „Kar
janvakuutus-yhdistyksistä" (Pellervon kirjasto N:o 11. 1903) ;
Onni Hallstén, ..Eläinvakuutusyhdistvsten toi-
minnasta" (julkaisussa ,,Suomen osuustoiminta
ja Pellervo 1899-1909") ; Suomen tilast.
vuosikirja 1908.] Br. J-n & U. B.
Eläinäkämä ks. Ä k ä m ä t.
Eläke, vuotuinen apuraha, jonka esim. valtio,
kunta, työnantaja tahi isäntä suorittaa
vanhuuden, sairauden t. m. s. takia työhön
kykenemättömäksi tulleelle palvelijalleen; tahi
vuotuinen määräraha, jonka tarkoitusta varten
perustettu kassalaitos säädettyjen perusteiden mukaan
maksaa osakkailleen tahi heidän leskilleen ja
orvoilleen. — Miltei kaikissa Euroopan valtioissa
on valtionvirassa olevilla henkilöillä oikeus
asetuksilla tarkemmin määrättyihin eläkkeisiin.
Ruotsissa ja Suomessa tämä tapa on ollut
vallalla jo 1600-luvulta alkaen. Eläkettä vailla ovat
vain Sveitsin valtion virkamiehet, joille heidän
lyhyen virka-aikansa takia ei ole eläkkeitä
säädetty, ja yksityistapauksissa myös Norjassa, jossa
suurkäräjäin tehtävä on yleensä tarkistaa
kuninkaan väliaikaisesti myöntämät eläkkeet, jolloin
ne voidaan kokonaan evätäkkin. Mutta muissa
maissa ovat yleensä eläkkeet jo ennakolta
säädetyt, ja täyden eläkkeen saaminen edellyttää
määrättyjä virka-, vieläpä toisinaan ikävuosiakin.
Eläke on tavallisimmin varmassa suhteessa
virkaa seuraavaan palkkaan.
Suomessa on valtion virkamiesten
eläkejärjestelmä periytynyt Ruotsin ajoilta. Aikain
kuluessa se on kuitenkin eri virkakuntiin katsoen
järjestynyt erilaiseksi, mutta kaikilla on ainakin
se yhteistä, ettei mitään palkanpidättämistä
eläkkeen saamista varten tapahdu. Teemme
seuraavassa selkoa muutamien huomattavimpien
virkakuntien eläkkeistä.
S i v i i 1 i v i r k a m i e h e t nauttivat täyttä
eläkettä täytettyään 63 ikävuotta ja samalla
oltuaan 35 vuotta vakinaisessa virassa. Sairauden
tähden eronneina tulee heille seuraava osamäärä
eläkkeestä:
ikä: virkavuotta: eläkkeestä:
55-62 vuotta ja vähintään 30 — 3/« „
50-54 „ „ „ 25 — a/3 „
40-49 „ „ „ 20 — V» „
35-39 „ „ „ 15 — V, „
Eläke lasketaan tässä virkakunnassa yleensä
palkan mukaan siten, että eläkkeen nauttija saa
eläkkeenä palkan ynnä palkankorotusten
määrän (mutta ei palkkion eikä palkkionkorotusten
määrää). Tämänmukaisesti nostavatkin
maassamme nykyisin suurimmat eläkkeet ent.
minis-terivaltiosiliteeri 18,000 mk, senaatin
varapuheenjohtaja 15,000. senaattori 12.000, kuvernööri
10,000, senaatin esittelijäsihteeri 8,000 j. n. e.
(vrt. siviilivirkamiesten eläkkeestä Keis.
julistusta 28/VII 1826 ja 12/VI 1866).
Tähän julistukseen eivät sisälly tulli- eivätkä
maanmittauslaitoksen virkamiesten, valtion
rautateiden virkamiesten y. m. eläkkeet, joista
on erikoiset asetukset.
Yliopiston professorit voivat päästä
eläkkeelle oltuaan 25 vuotta yliopiston
tieteellisessä toimessa ja kun ovat saavuttaneet 60 v:n
iän tahi jos sitä ennen parantumattoman
sairauden tähden luopuvat virastaan. Eläkkeensaaja
nauttii eläkkeenä sen palkan ja
palkankorotuksen, mikä hänellä erotessaan oli. Niinikään ovat
yliopiston muut vakinaiset opettajat ja
virkamiehet turvatut eläkkeellä, (vrt. Yliopiston v:ii
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
