- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
683-684

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Energian häviämättömyys ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

683

Engel

684:

(1873), ,,Das Zeitalter des Dampfes" (1879),
„Der Wert des Menschen" (1883) ja „Die
Lebens-kosten belgischer Arbeiterfamilien friiher und
jetzt" (1895).

J. F.

Engel, Johan Carl Ludvig (1778-1840),
saks.-suom. arkkitehti, s. Berliinissä (toisten
tietojen muk.
Charlotten-burgissa) 3 p. heinäk.
1778, k. Helsingissä 14 p.
toukok. 1840. E:n
aikaisemmista elämänvaiheista
tiedetään ainoastaan, että
hän 1804 suoritti
arkki-tehtitutkinnon Berliinin
taideakatemiassa, jossa
hänen opettajanaan
luultavasti oli Friedrich Gilly.
Tätä arkkitehtiä
pidetään Saksassa sen
uus-klassillisen arkkitehtuuri-suunnan uranuurtajana,
jota hänen kuuluisa
oppilaansa, E:n
akatemia-toveri (mahdollisesti
hä-uen nuoruudenystävänsäkin) Fr. W. Schinckel
kehitti Berliinissä edelleen ja jota suuntaa E:kin
koko elämänsä ajan noudatti. Akatemiasta
päästyään E. oleskeli muutaman vuoden Italiassa,
täydentäen ammattiopintojaan ja harjoittaen
etenkin vesivärimaalausta. V. 1809 E. sai
paikan kaupunginarkkitehtina Räävelissä
(Tallinnassa), rakentaen siellä m. m. Ungerin
palatsin, Helsingin yliopistorakennuksen alkutyypin.
V. 1815 E. oli muuttanut Pietariin, jossa hän
J. A. Ehrenströmin välityksellä ja Suomen
kenraalikuvernöörin F. Steinheilin toimesta sai
kutsun tulla jäseneksi siihen
uutisrakennustoimi-kuntaan, jonka tehtävänä oli v. 1812
pääkaupungiksi määrätyn Helsingin uudelleen
järjestäminen ja varustaminen uusilla yleisillä
rakennuksilla. E. nimitettiinkin maalisk. 27 p. 1816
väliaikaisesti toimikunnan arkkitehdiksi. Sen
vakinainen arkkitehti hänestä tuli vasta 1820.
Suomessa-olonsa alkuaikoina E. suoritti
huomattavan nivelleeraus- ja kartoittamistyön tutkiessaan
Helsingin pintasuhteita ja maa-alan tasoittamista
koskevia kysymyksiä. Tähän aikaan E. myös
maalasi silloisesta Helsingistä paljon
vesivärimaalauksia (säilytetään Helsingin Raatihuoneella).
E:n ensim. rakennustyö Suomessa oli Turun
tähti-tornirakennus (1816-18, nyk. merimieskoulu).
Senjälkeen seurasi monumentaalinen senaatintalo
(1818-22), rakennettuna Helsingin ensim. torin
varrelle roomalais-korinttilaiseen palatsityyliin.
Senaatintorin pohjoispuolelle E. rakensi 1819
puhtaaseen kreikkalaistyyliin päävahdin, jonka
hän myöhemmin antoi purkaa saadakseen sijaa
Nikolainkirkon isoille portaille. Näihin aikoihin
E. niinikään rakensi (tai muutti entisen
yksityis-rakennuksen) kenraalikuvernöörin asunnoksi
nykyisen raatihuoneen, jonka ohella hän laati
ehdotuksia Senaatintorin eteläpuolen rakennuttamista
varten. Samalta ajalta on Suomen sotaväen
tarkastajan kanslia- ja asuinhuoneusto (nyk.
kenraalikuvernöörin asunto) ; iso komea kasarmi
(nyk. ,,kaartinkasarmi") ennen n. s.
Esikau-punkitorin laidassa; Katajanokan
meriväen-kasarmi v:lta 1825 sekä doorilaistyylinen puu-

kirkko (nykyinen »Vanhakirkko", 1826). V. 1827
E. rakensi puusta Helsingin ensim. teatterin,
joka sen jälkeen, kun uusi kiviteatteri
1860-luvulla oli tehty suunnilleen samalle paikalle
Esplanadin varrelle, siirrettiin Espoon tullin
kohdalle, saaden nimen Arkadiateatteri (ks. t.).
— E. oli tällä välin 1824 nimitetty Suomen
yleisten rakennusten yli-intendentiksi, jotavastoin
hänen toimensa Helsingin
uutisrakennustoimi-kunnassa lakkasi, kun tämä komitea 1825
hajoi-tettiin. — Kun maamme yliopisto Turun palon
jälkeen 1827 muutettiin Helsinkiin, avautui E:n
toiminnalle suurenmoinen työala. E:n
huomattavimpia töitä onkin yliopiston päärakennus
(piirustukset valm. 1828, rakennus vihitty 1832),
joka on senaatintalon vastine ja vaikuttaa
kreik-kalaisjoonilaisen fasadinsa hienolla
yksinkertaisuudella ja hyvin harkituilla suhteilla. Muut
yliopistoon kuuluvat rakennukset valmistuivat
1830-luvulla. Eräitä niistä on jälkeenpäin
melkoisesti muutettu ja suurennettu (kuten esim.
anatomista ja voimistelulaitosta), ja
kasvitieteellinen laitos on saanut kokonaan uuden
päärakennuksen. Mainittakoon niistä vielä erittäin
Tähti-tornirakennus (1832) ja monumentaalisen
tyylikäs, E:n kauneimpana työnä pidetty
kirjastorakennus (1836, suurennettu 1908). E:n
viimeinen tärkeä rakennustehtävä oli Helsingin
Nikolainkirkko, johon E. laati useita eri piirustuksia
(vv. 1818, 1822, 1827 ja 1839) ja jonka
rakentaminen epäsuotuisten olosuhteiden vallitessa tuotti
E:lle niin paljon huolia ja vastoinkäymisiä, että
niiden sanotaan synkistäneen hänen elämänsä
viime ajat. E:n kreikk. ristin muotoon
piirustama kirkon pohjasuunnitelma hyväksyttiin 1822,
kirkon perustus laskettiin Augsburgin
uskontunnustuksen kolmisatavuotisjuhlassa 1830,
fasadin muuraustyö, joka tehtiin 1839 hyväksyttyjen
piirustusten mukaan, oli loppuunsuoritettu E:n
kuollessa 1840, jonka jälkeen hänen seuraajansa
yli-intendentti E. Lohrmann lisäsi kupolin
vahvistukseksi neljä pientä sivutornia ja molemmat
kulmarakennukset kirkkopenkereelle, niin että
kirkko vasta 1852 oli lopullisesti valmis
vihittäväksi. E:n muista rakennuksista Helsingissä on
lopuksi mainittava, että hän 1837 muutti
kauppaneuvos N. Heidenstrauchin yksityistalon keisarill.
palatsiksi sekä rakensi useita puu- ja kivitaloja
yksityishenkilöille. Helsingin ulkopuolella
tehtiin E:n piirustusten mukaan m. m. Säkkijärven
kirkko ja Karhusuon tilan päärakennus.

E. oli Suomen ensim. huomattava arkkitehti
ja maamme uudemman rakennustaiteen alkaja,
joka suureksi osaksi antoi pääkaupungillemme
rakennustaiteelliset pohjaviivat ja
monumentaalisen luonteen. Uusklassillisuuden edustajana E.
oli hienoaistinen. ihanteellisuutta rakastava kyky,
joka verrattain vähillä keinoilla ja liiallisuuksia
varoen osasi aikaansaada yksinkertaisen
arvokkaan, suhteiltaan jalon ja yhtenäisen vaikutuksen.
E:n erinomaisella uutteruudella ja melkein
kokonaan omin neuvoin suorittama laaja elämäntyö
ei ainoastaan ole ollut maallemme ehdottomasti
eduksi, vaan on se laatuaan niin suurenarvoinen,
että E. ansaitsee sijan merkkimiestemme
joukossa. Varsinaisesti E. ei jättänyt jälkeensä
oppilaita ja hänen noudattamansa tyyli katosi täältä
pian toisten tyylien tieltä. — E. oli teknillisesti
sivistynyt mies ja julkaisi rakennustaiteen alalta

J. C. L. Engel.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0368.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free