Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Englannin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
705 Englannin kiel i ja kirjallisuus
694
taen on sille omituinen. Monet ranskalaiset
sananjohtoaineksetkin tunkeutuvat kieleen.
Valloitusta seuraava yhteiskunnallinen mullistus
katkaisi muinaisenglantilaisen ajan kirjalliset
perintätavat, ja länsisaksilaisessa kirjakielessä
versovan kielellisen yhtenäisyyden sijalle astuu
nyt, kirjallisen tuotannon alalla, paikallisten
murteiden häiritsemätön herraus. Mutta
keski-englantilaisen ajan jälkipuoliskolla on kuitenkin
uusi yhtenäinen kirjakieli vähitellen
valmistumassa. Pääkaupunki, Lontoo, saa yhä
suuremman merkityksen Englannin sivistyselämässä.
Koska sen nopeasti kasvava väestö luonnollisesti
etupäässä tulvaili maan keskiosista, niin
pääkaupungin murre muodostui yhä enemmän
keski-englantilaiseksi. Suuren runoilijan Chaucerin
(k. 1400) teoksissa se kielimuoto, jota Lontoon
sivistyneet piirit puhuivat, tuli loistavan
kirjallisen viljelyn alaiseksi. Myöskin julkisen
elämän eri aloilla Lontoon kieli myöhemmällä
keskiajalla sai määräävän luonteen, ja kun
silloin tämä sama kielimuoto tuli käytetyksi
lukuisissa, Englannin ensimäisen kirjanpainajan
Caxtonin 1470-luvulta alkaen painattamissa
teoksissa, niin Lontoon kieli ennen pitkää
saavutti koko maassa kirjakielen arvon ja aseman.
Ainoastaan Skotlanti koetti jonkun aikaa
ylläpitää erikoista, pohjoista kirjakielenmuotoa. —
Vaikka ranskan vaikutus engl. kieleen
keski-englantilaisella ajalla olikin sangen suuri, niin
ei sitä kuitenkaan ole liioiteltava (kuten usein
yleistajuisissa teoksissa on tehty). Engl.
kielessä tällä ajalla tapahtuneita, äänne- ja
muoto-järjestelmää koskevia suuria muutoksia ei
suinkaan tarvitse selittää ranskan kielen
vaikuttamiksi, varsinkin kun otamme huomioon, että
kieliopillisten muotojärjestelmien yhtyminen ja
yksinkertaistuminen tapahtui nopeammin niissä
maan osissa (pohjoisessa ja Keski-Englannissa),
missä ranskalaisten vaikutusta oli vähimmässä
määrässä. Missä määrin ranskan kieli on
vaikuttanut englannin syntaksiin, sitä ei voida vielä
pitää tyydyttävästi selvitettynä.
Uusenglannin (1500) vanhimmalla
ajanjaksolla, renesanssin ja humanismin
aikakaudella, klassillinen latina vaikuttaa erittäin
suuresti engl. kieleen. Jo paljoa aikaisemmin engl.
kieli kirjallista tietä oli alkanut saada lainoja
latinasta — ranskalaiset lainat olivat siinä
tienraivaajina. Tämä latinalaisten sanojen sekä
kaikenlaisten latinanvoittoisten lausumien
ammentaminen tapahtui humanismin aikakaudella
suunnattomassa määrässä ja jatkui pitkät ajat.
Latinoivaa tyyliään monet kirjailijat kehittivät
pelottaviin liiallisuuksiin asti; vielä tänäänkin
se usein on aivan tarpeettoman paljo
huomattavissa. Mutta vastakkainenkin, kansanomainen
virtaus on uusenglantilaisella ajalla
vaikuttamassa. Englantilainen raamatunkäännös (1611)
on merkillinen siitä, että sen kotimainen
sanavarasto on niin runsas. Englantilaisessa
runoudessa käytetään vielä monta sellaista vanhaa
germaanilaista sanaa, jotka tavallisesta
suorasanaisesta kielestä jo ovat hävinneet.
Englantilainen puhekieli on luonut runsaan ja omituisen
sananparsiston. Engl. kielen sanavarojen ja
lausumakeinojen oikea käyttäminen on sekä
kotimaiselle kirjailijalle että tietysti vielä
suuremmassa määrässä muukalaiselle sangen vaikea
asia; kun puhutaan engl. kielen ,,helppoudesta",
niin tämä voi korkeintaan koskea kielen alkeita,
kun nimitt. muoto-opin yksinkertaisuus
vapauttaa aloittelijan niistä alkeellisista vaikeuksista,
jotka vierasta kieltä opittaessa tavallisesti jo
heti alussa opiskelijaa kohtaavat. — Omituinen
on engl. kielen oikeinki rjoitus.
Muinais-ja keskieuglantilaisella ajalla koetettiin ainakin,
huolimatta kirjoitustavan epäsäännöllisyyksistä,
kir joittaa äänteenmukaisesti; mutta
kirjapainotaidon tultua käytäntöön pääsee melkein
täydellinen vanhoillisuus vallalle. Joskin
uusenglantilaisella ajalla oikeinkirjoitukseen on tehty
muutamia pienehköjä muutoksia ja vanhojen
painotuotteiden horjuvaa kirjoitustapaa säännelty,
niin englantilainen oikeinkirjoitus kuitenkin
vielä tänäkin päivänä on samalla kannalla kuin
400 vuotta sitten, ja kuitenkin ääntäminen
tämän ajan kuluessa on muuttunut mitä
perinpoh-jaisimmalla tavalla. Senpätähden puheen ja
kirjoituksen keskinäinen ero onkin niin äärettömän
suuri. Oikeinkirjoituksen uudistamista
tarkoittavat harrastukset ovat toistaiseksi saavuttaneet
jotenkin vähän kannatusta.
Engl. kielen ulkonainen historia on
uusenglantilaisella ajalla ollut loistava.
Englantilaisten menestykselliset asutukset muissa
maanosissa, etup. Pohjois-Ameriikassa, ovat
hankkineet heidän kielelleen levenemisen, joka on
mahtavampi kuin minkään muun kielen. Englantia
puhuvien lukumäärä voidaan arvioida n. 140
miljoonaksi ja engl. kielen merkitys
maailmankielenä on nähtävästi yhä lisääntymässä.
[Paras sanakirja on n. s. Oxfordinsanakirja
(,,A new English Dictionary on historical
prin-ciples", julk. Murray y. m.), jonka julkaisemista
ei ole vielä loppuun saatettu. — Historiallisia
kielioppeja: Mätzner, ,,Englische Grammatik"
(äänne- ja muoto-oppi vanhentunut, lauseoppi
arvokas) ; Sweet, ,,A new English Grammar";
Kaluza, „Hist. Gramm. der engl. Sprache" ; Horn,
,,Hist. neuengl. Gramm."; Jespersen, ,,A modern
English Grammar"; Lindelöf, „Grunddragen af
eng. språkets hist. ljud- oeh formlära". —
Erinomaisia esityksiä kielen yleisestä luonteesta ja
kehityksestä ovat: Bradley, ,,The making of
English" ja Jespersen, „Growth and structure of the
English language".] u. l.
2. Kirjallisuus. Englannin
alkuasukkailla, kelttiläisillä heimoilla oli varsin korkealle
kehittynyt kulttuuri, mutta se ei ole
sanottavasti vaikuttanut englantilaiseen kirjallisuuteen.
Syynä siihen oli luonteiden erilaisuus sekä
rotuviha, joka heräsi kelttiläisten ja
germaanilais-heimojen välillä, kun nämät 5:nnellä ja 6:nnella
vuosis. valloittivat maan ja karkoittivat
alkuasukkaat maan syrjäkulmiin, Walesiin,
Corn-walliin, Irlantiin ja Skotlannin vuoriylängöille.
Germaanilaisheimot, anglit, saksit ja juutit
asettuivat maan itäiseen osaan ja heidän
keskuudessaan kehittyi kirjallisuus, joka laski perustuksen
englantilaiselle kirjallisuudelle.
1. Muinais englantilainen
kirjallisuus 450-1066. Runous pääsi ensimäiseksi
voimaan tässä kirjallisuudessa, jonka aiheet
pääasiallisesti käsittelevät luontoa, taisteluja ja
uskontoa. Runomuoto on sama kuin muullakin
germaanilaisella muinaisrunoudella: kaksi
lyhyttä säettä, joissa on neljä korkotavua ja joita
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
