Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Englanti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
715
Englanti
71G
maan ja tunkivat britit osaksi länteen (Walesiin
ja Cormvalliin), osaksi pohjoiseen (Skotlantiin).
Anglosaksit hävittivät brittiläisroomalaisen
kulttuurin ja osittain myöskin kristinuskon, johou
he kääntyivät vasta v:n 600 tienoilla. He
perustivat E:iin useita pikkuvaltioita, joista
tärkeimmät olivat Kent, Sussex, W e s s e x, Esse x,
Eastanglia, Mercia ja
Northumber-1 a n cl. Näistä saavutti lopulta ylivallan Wessex
E gb e r t kuninkaan hallitessa (802-839). N. 790
alkoivat skandinaavi laiset, etupäässä
tanskalaiset viikingit hävitellä E:n rannikoita. Seur.
vuosis:n keskivaiheilla he valloittivat
Pohjois-Englannin ja itse Wessex joutui vaaraan. Mutta
Alfred Suuri (871-901) voitti heidät 878,
minkä jälkeen he tekivät rauhan ja antoivat
kastaa itsensä. Englanti jaettiin niin, että
tanskalaiset saivat Lontoosta Liverpooliin
vedetyn rajaviivan pohjois- ja itäpuolella olevan
maan, jolle sittemmin annettiin nimeksi D a n
e-lagen (ks. t.). Alfred, joka oli E:n paraimpia
hallitsijoita, ]titi hyvää huolta kansansa
aineellisesta ja henkisestä vaurastumisesta. Hänen
seuraajiensa Edvard vanhemman, E t h e
l-s t a n i n y. m. aikana taistelut jatkuivat
Poh-jois-Englannin tanskalaisia vastaan, jotka
pakotettiin tunnustamaan Wessexin yliherruutta.
V:n 1000 tienoilla skandinaavilaiset viikingit
uudelleen alkoivat hätyyttää E:ia, jaEthelred
IItii (979-1016) täytyi tuon tuostakin ostaa
rauha suurilla rahasummilla (d a n e g e 1 d).
V. 1013 Tanskan kuningas Sven
Kaksipa r t a valloitti koko maan. Hänen poikansa
Knut Suuri (1016-35), joka pääsi myöskin
Tanskan ja Norjan kuninkaaksi, piti voimassa
anglosaksien vanhat lait ja laitokset. Knutin
suku sammui jo 1042, minkä jälkeen
valtaistuimelle nousi Ethelred II:n poika Edvard
Tunnustaja (1042-66). Hänen kuoltuaan
valittiin kuninkaaksi kotimainen ylimys Harald
Godwiuin p o i k a, joka jo Edvardin
loppuaikoina oli ollut E:n todellinen hallitusmies.
Mutta E:n kruunua vaati myöksin Normandian
herttua Vilhelm. Vietyään sotajoukon E:iin hän
voitti Haraldin Ilastingsin tappelussa 1066,
minkä jälkeen hän valtasi koko maan. —
Anglosaksien mukana Englantiin tuli germaanilainen
yhteiskuntajärjestys. Pikkuvaltiot jakaantuivat
useammista kyläkunnista kokoonpantuihin
sata-kuntiin (hundred), joiden käräjissä käsiteltiin
yhteisiä asioita ja käytettiin lakia. Heimon
yhteiset asiat ratkaistiin kansankäräjissä, joiden
puheenjohtajana oli ealdorman. Kun pikkuvaltiot
yhdistettiin yhdeksi valtakunnaksi, syntyivät
nähtävästi kreivikunnat, joista muutamat
vastasivat entisiä pikkuvaltioita, ja kansankäräjien
sijaan tulivat kreivikuntakokoukset. Koko
valtakunnan yhteisissä asioissa oli päätösvalta
valta-kunnankokouksella (wilenagemot = viisaitten
kokous), johon vain maalliset ja hengelliset
ylimykset kutsuttiin.
Norman nilaiset kuninkaat
(1066-1154). Normannilaisen valloituksen kautta E.
joutui sekä valtiollisesti että kirkollisesti
läheiseen yhteyteen mannermaan kansojen kanssa.
Vilhelm Valloittaja (1066-87) anasti
häntä vastaan toistelleilta tai kapinoinneilta
anglosakseilta heidän maatilansa ja pidätti ne
joko itselleen tai antoi ne normannilaisille yli-
myksille. Näin pääsi E:ssakin valtaan
läänitys-laitos, johon alkua oli olemassa jo anglosaksien
ajoilta. Mutta kun Vilhelm vaati
uskollisuudenvalan alivasalleiltakiu ja muodosti läänit
hajallaan olevista tiloista, ei läänityslaitos
heikonta-nut kuninkaanvaltaa, joka E:ssa tähän aikaan
esiintyi voimakkaampana kuin missään muualla.
Anglosaksien paikalliset itsehallintolaitokset,
satakunta- ja kreivikuntakokoukset, säilytettiin.
Piispat ja suurvasallit kutsuttiin toisinaan
neuvottelukokouksiin (magnum concilium), joiden
päätöksillä ei ollut sitovaa voimaa, mutta joita
voi pitää E:n parlamentin alkuna. Hallituksensa
lopulla (1086) Vilhelm antoi toimittaa E:n
maaomaisuuden luettelon ja arvioimisen; näin syntyi
n. s. Doomsdayboolc (ks. t.). — Anglosaksit
joutuivat valloituksen johdosta aluksi sorrettuun
asemaan ja ranskan kieli tuli virka- ja
sivistyskieleksi, mutta vähitellen voittajat kahden
seuraavan vuosis. kuluessa kielellisestikin
sulautuivat voitettuihin, ja näin syntyi nykyinen E:n
kansa ja kieli.
Vilhelm Valloittajan seuraaja oli hänen
poikansa Vilhelm Punainen (1087-1100), joka
tuli tunnetuksi julmuudestaan ja kiskomisistaan
Hänen kuolemansa jälkeen tunnustettiin
kuninkaaksi hänen nuorempi veljensä Henrik I
(1100-35). Tämä antoi hallitsijavakuutuksen
(Henrik I:n kartta), jossa hän lupasi pitää pyhänä
Edvard Tunnustajan lait: s. o. anglosaksien
vanhan perinnäisen oikeuden ja vapauden. Se riita,
johon hän joutui kirkon kanssa piispain
asettamisesta (invest ituurasta), päättyi todellisuudessa
kuninkaan eduksi. Hänen väitetään järjestäneen
myöskin oikeudenhoidon ja raha-asiain hallinnon
perustamalla neuvoston (curia regis), joka toimi
osittain raha-asiainhallituksena (curia ad
scacca-rium, the exchequer), osittain korkeimpana
tuomioistuimena, jonka jäsenet joskus lähetettiin
pitämään käräjiä eri paikkakunnilla (kiertävät
tuomarit). Henrik T:n jälkeen pääsi kuninkaaksi
hänen sisarensa poika Stephan Blois’n herra
(1135-54). jota vastaan nousivat Henrik I:n tytär
M a t i 1 d a ja tämän poika Henrik
Plantagenet. Pitkällisten taistelujen jälkeen, joiden
aikana maassa pääsi valtaan suuri sekasorto,
Stephan tunnusti 1153 Henrikin perillisekseen.
Plantagenet suku (1154-1485). Tämän
suvun ensiinäinen hallitsija oli voimallinen ja
älykäs Henrik IT (1154-89). Hänen edeltäjänsä
hallitessa oli lääniaateliston ja kirkon valta
kasvanut arveluttavassa määrässä. Clarendonin
säännöksillä (1164) Henrik sai kirkon
erikoisoikeudet (m. m. tuomiovallan) rajoitetuksi,
mutta joutui pian niiden johdosta pitkälliseen
riitaan Canterburyn arkkipiispan Thomas
Becke-tin kanssa. Kun Becket 1170 oli murhattu, täytyi
kuninkaan näennäisesti antaa myöten. Henrik II
kehitti edelleen Henrik I:n lainkäytön alalla
al-kuunpanemia uudistuksia: kiertävien tuomarien
pitämät käräjät tulivat säännöllisiksi ja jur
y-laitos sai alkunsa. Hän velvoitti kaikki
vapaat miehet varustautumaan aseilla ja
tarvittaessa ottamaan osaa maan puolustukseen, mutta
vasallit saivat persoonallisen sotapalveluksen
sijasta suorittaa n. s. kilpiveroa (scutagium). Näin
hän saattoi hankkia palkkaväkeä, jolla hän kävi
monia sotiansa poikiansa, vasallejansa ja
Ranskan kuninkaita vastaan. Paitsi E:ia Henrik
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
