- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
719-720

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Englanti

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

720

Englanti

71G

vuonna (1422), minkä jälkeen Henrikin
alaikäinen poika Henrik VI (1422-61) tunnustettiin
sekä Englannin että Ranskan kuninkaaksi.
Mutta Ranskassa englantilaisten täytyi jatkaa
taistelua Kaarle VI:n poikaa Kaarle VII:tä
vastaan, jonka orleansilainen puolue oli
huudattanut kuninkaaksi. Orleansin neitsyen esiinnyttyä
(1429) alkoi sotaonni kääntyä englantilaisille
vastaiseksi. Sodan päättyessä (1453) ei
Henrikillä ollut Ranskasta jäljellä muuta kuin Calais
ja Normandan saaret. Pian hän menetti E:nkin
kruunun. Henrikkiä vastaan nousi näet Yorkin
herttua Rikard, joka äitinsä puolelta polveutui
Edvard III:n toisesta ja isänsä puolelta tämän
neljännestä pojasta. Näin syttyi ruusujen
sota (1455-85), joka on saanut nimensä siitä, että
Lancasterin suvun merkkinä oli punainen,
Yorkin suvun merkkinä valkoinen ruusu.
Taistel-tuaan ensin voitollisesti Rikard kaatui
Wake-fieldin tappelussa 1460. Kohta tämän jälkeen
hänen poikansa Edvard IV (1461-83) huudatti
itsensä kuninkaaksi, voitti Lancasterin suvun
kannattajat useissa taisteluissa, m. m. Towtonin
luona (1461) ja sai Henrikin vangiksi. Sota
uudistui kun Edvardin entinen kannattaja
War-wickin kreivi meni Lancasterin suvun puolelle.
Hän karkoitti Edvardin E:sta 1470 ja asetti
Henrik VI:n uudelleen valtaistuimelle. Mutta jo
seur. vuonna (1471) Edvard palasi Ranskasta
Englantiin, voitti vastustajansa
(,,kuninkaan-tekijän" Warwickin Barnetin tappelussa) ja
panetti Henrikin Toweriin, missä hän sam. v. kuoli.
Näin sammui Lancasterin suku miehenpuolelta.
Edvardilta peri kruunun hänen alaikäinen
poikansa Edvard V (1483), jonka syöksi
valtaistuimelta ja murhautti jo samana vuonna hänen
vallanhimoinen setänsä Gloucesterin herttua
Rikard, kuninkaana Rikard III (1483-85). Häntä
vastaan aloitti taistelun Henrik Tudor, joka
äitinsä puolelta polveutui Lancasterin suvusta,
Rikard joutui tappiolle ja kaatui Bosworthin
tappelussa (1485). Kuninkaaksi tunnustettiin
silloin Henrik, joka tuli uuden hallitsijasuvun,
Tudor in suvun, alkajaksi. Hän otti
puolisokseen Edvard IV:n tyttären Elisabetin ja yhdisti
siten Lancasterin ja Yorkin sukujen oikeudet.
Tähän päättyi ruusujen sota. Siinä sortui
suurin osa E:n vanhaa ylimystöä, mikä seikka
hei-konsi ylihuoneen vaikutusvaltaa ja sen mukana
koko parlamenttilaitosta, jossa ylihuoneella oli
näihin asti ollut määräävä asema. Kuninkuus
saattoikin sen vuoksi esiintyä Tudorien aikana
melkein itsevaltiaana ja parlamentista varsin
riippumattomana.

Tudorin suku (1485-1603). Henrik VII
(1485-1509) hallitsi voimakkaasti, mutta samalla
omavaltaisesti. Tarkkana taloudenpitäjänä
hänen onnistui koota melkoinen rahasto, joten
hänen harvoin tarvitsi kutsua parlamentti
kokoon. Valtiollisten rikosten tuomitseminen
annettiin Tähtikamari (Court of star-chamler)
nimiselle tuomioistuimelle, jonka tuomiosta ei
saanut vedota ja joka osoittautui erinomaiseksi
kuninkaan itsevaltiuden tueksi. Hänen poikansa
ja seuraajansa, oikullisuudestaan ja
mielivaltaisuudestaan tunnettu Henrik VIII (1509-47)
otti Ferdinand Katolisen ja Kaarle V:n
liittolaisena osaa muutamiin sotiin Ranskaa vastaan
saavuttamatta sanottavia tuloksia. Tärkeämpi oli

hänen sisällinen hallituksensa. Kun paavi ei
myöntänyt hänelle eroa hänen puolisostaan
Katariina Aragonialaisesta, Henrik julisti itsensä
Englannin kirkon päämieheksi (1531) ja
lakkautti luostarit, mutta pysytti pääasiassa
katolisen opin ja vainosi protestantteja. Hänen
poikansa nuoren Edvard VI:n hallitessa
(1547-53) pantiin arkkipiispa Cranmerin johdolla
toi-meeu täydellinen, opin puolesta kalvinilaiseen
suuntaan menevä uskonpuhdistus. V. 1549
kukistettiin Pohjois- ja Länsi-Englannissa syntynyt
vaarallinen kapina, joka oli suunnattu
uskonpuhdistusta, mutta myöskin tuota E:n
maalaisoloja suuresti mullistavaa aitausjärjestelmää
(inclosure) vastaan. Varsinkin sittenkuin
lam-paidenhoito 15:nnellä vuosis. villanviennin
johdosta oli tullut maan tuottavimmaksi
elinkeinoksi, olivat suuret maanomistajat alkaneet
hävittää pikkuviljelyksiä ja aidata omikseen
yhteismaita käyttääkseen niitä laitumina. Tämä
ai-taamisinto jatkui aina 19:nnelle vuosis. asti, ja
siitä saa suureksi osaksi selityksensä se seikka,
että suuri maaomaisuus on E:ssa päässyt
melkein yksin vallitsevaksi. Edvardin sisarpuoli
Maria (1553-58) palautti katolisuuden ja
paa-vinvallan ja vainosi ankarasti protestantteja
saaden tämän johdosta lisänimen ,,Verinen".
Espanjan Filip II:n puolisona Maria 1557 sekaantui
Filipin Ranskaa vastaan käymään sotaan, jossa
E. menetti viimeisen ranskalaisen alueensa
Calais^ (1558). Marian sisarpuoli Elisabet
(1558-1603) uudisti Edvard VI:n hallitessa alulle
pannun uskonpuhdistuksen ja saattoi E:n kirkon
jälleen hallitsijan ylivallan (suprematian)
alaiseksi; 1562 hyväksyttiin n. s. 39 artikkelia. Näin
syntyi Englannin piispallinen valtiokirkko
(ks. Anglikaaninen kirkko), jonka
hallitus on kuninkaan ja piispain käsissä, tunnustus
kalvinilainen ja menot katolisuuteen vivahtavia.
Valtiokirkon täytyi alusta pitäen käydä kovaa
taistelua sekä katolisia että jyrkkiä
kalvinilaisia. n. s. puritaaneja (ks. t.), vastaan. Aina
17:nnen vuosis. loppupuolille asti ovat näiden
uskonnollisten vastakohtien yhteentörmäykset E:n
sisällisen historian luonteenomaisimpia piirteitä.
Vainotessaan vastustajiansa (nonJconformisteja)
valtiokirkolla oli tehokkaana aseena erityinen
Elisabetin aikana perustettu hengellinen
tuomioistuin, korkea komissioni (court of high
Commission). — E:n katoliset tahtoivat syöstä
Elisabetin valtaistuimelta ja asettaa hänen sijaansa
Skotlannin kuningattaren Maria Stuartin, joka
oli paettuaan kotimaastaan joutunut Elisabetin
vangiksi (1568). Näiden vehkeiden johdosta
Maria Stuart mestattiin 1587. Myöskin Elisabetin
ulkopolitiikka tarkoitti protestanttisuuden
tukemista. Hän auttoi Ranskan hugenotteja ja
Alankomaiden kapinallisia ja taisteli katolisen
reakt-sionin päämiestä Filip II:ta vastaan, jonka E:ia
vastaan lähettämä laivasto, ,,voittamaton
armada", tuhoutui 1588. Näin E. saavutti
Elisabetin aikana vaikutusvaltaisen aseman Euroopan
protestanttisten valtain joukossa. Hänen
hallitessaan laskettiin myös perustus Englannin
vastaiselle meri-, kauppa- ja siirtomaavallalle
(Itä-Intian kauppaseura syntyi 1600; Virginian
siirtokunta perustettiin) ; Englannin teollisuus
(villateollisuus) pääsi niinikään hyvään
vauhtiin. Irlannissa kukistettiin vaarallinen kapina,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0386.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free