Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Englanti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
723
Englanti
71G
käymään sotaan 1672-74. Mutta kun Kaarle
1672 julkaisi suvaitsevaisuusjulistuksen, joka
poisti dissenterejä vastaan suunnatut
rangaistus-lait, niin parlamentti, jossa katolisuuden kammo
oli vielä tähän aikaan suuri, pakoitti hänen
peruuttamaan sen ja hyväksymään 1673 testaklin,
joka sulki dissenterit kaikista viroista; v. 1679
hän allekirjoitti hateas corpus aktin, joka turvasi
englantilaiset mielivaltaiselta vangitsemiselta.
Kaarlen hallituksen loppupuolella
vastustuspuo-lue tahtoi sulkea kruununperiinyksestä
kuninkaan veljen Yorkin herttuan Jaakon, koska tämä
oli kääntynyt katoliseen uskoon. Kaarle hajoitti
tämän johdosta parlamentin monta kertaa ja
hallitsi v:sta 1681 ilman parlamenttia vainoten
ankarasti vastustuspuolueen jäseniä. Tähän
aikaan syntyivät puoluenimet whigs ja tories.
Edellistä käytettiin niistä, jotka vaativat Jaakko
herttuan pois sulkemista, jälkimäistä hänen
oikeuksiensa puolustajista. Kaarlea seurasi
Jaakko IT (1685-88). Hän koetti Ludvik
XIV:n apurahojen turvissa hallita itsevaltaisesii
ja palauttaa katolisuutta E:iin. Omavaltaisilla
toimillaan hän vieroitti itsestään
tory-puolueen-kin. V. 1687 hän antoi
suvaitsevaisuusjulistuksen, joka kumosi kaikki dissenterejä vastaan
säädetyt poikkeuslait, ja panetti vankeuteen
seitsemän piispaa, jotka kieltäytyivät kuuluttamasta
tätä julistusta E:n kirkoissa. Kun kuninkaalle
1688 syntyi miespuolinen perillinen ja katolinen
kuninkuus siis näytti tulevan jatkumaan,
kääntyivät muutamat torv- ja whigpuolueitten
johtomiehet Jaakon tyttären Marian puolison,
Hollannin maaherran Oranian Vilhelmin puoleen
kehoittaen häntä saapumaan E:iin pelastamaan
E:n kansan oikeuksia ja protestanttista
uskontoa. Vilhelm veikin marrask. 1688 sotajoukon
E:iin, Jaakko pakeni Ranskaan ja Vilhelm
saapui Lontooseen jouluk. sam. v.
V:n 1 6 8 8-8 9 vallankumous.
Paria-menttaarisen kuningasvallan ja
E:n suurvalt a-a s e m a n synty
(1688-1763). Tammik. 1689 kokoontui Lontoossa
kon-ventsioniparlamentti. joka julisti valtaistuimen
avoimeksi ja tunnusti Vilhelmin ja Marian E:n
kuninkaaksi ja kuningattareksi. ,,Oikeuksien
julistuksessa" (Dcclaration of rights) lueteltiin
kansan ja parlamentin tärkeimmät oikeudet.
,,Mainehikas vallankumous" lopetti parlamentin ja
kuningasvallan välisen pitkällisen riidan ja lujitti
vallitsevan luokan valtiollisen mahtiaseman. Se
oli todenteolla ylimysvaltainen vallankumous,
joka ei tuonut mukanaan mitään kansanvaltaisia
uudistuksia. Sen suurin merkitys on ehkä siinä,
että se raivasi tietä parlamenttaariselle
hallitustavalle. Jo Vilhelm III (1689-1702) otti
ministereitä asettaessaan suuressa määrin huomioon
parlamentissa vallitsevat puoluesuhteet.
Protestanttisille dissentereille myönnettiin (1689)
us-konvapaus, sensuuri poistettiin (1695),
Englannin pankki (Bank of England) perustettiin (1694)
ja E:n valtiovelka sai alkunsa. E. alkaa kohota
Euroopan ensimäiseksi kauppa- ja
siirtomaavallaksi, johon osaltaan vaikuttaa Vilhelmin
ulkopolitiikkakin. Hän oli ottanut vastaan E:n
kruunun voidakseen paremmalla menestyksellä
vastustaa Ludvik XIVrn vallanhimoisia pyyteitä.
Heti vallankumouksen jälkeen (1689) E. liittyi
Ranskan vihollisiin paraillaan riehuvassa Pfalzin
perintösodassa. Jaakko II vei Ludvikin
antaman ranskalaisen sotajoukon Irlantiin, mutta
voitettiin Boyne-joen tappelussa (1690), minkä
jälkeen sotaa jatkettiin Alankomaissa ja merellä
Ryswijkin rauhaan asti (1697). Espanjan
perintösodassa (1701-14), joka alkoi Vilhelmin
hallitessa ja päättyi hänen kälynsä ja seuraajansa
A n n a Stuartin (1702-14) aikana, E.
niinikään taisteli Ranskaa vastaan. M a r 1 b
o-r o u g li i n johdolla englantilaiset saavuttivat
useita loistavia voittoja Saksassa ja
Alankomaissa (Höchstädt, Ramillies, Malplaquet y. m.j.
Utrechtin rauhassa (1713) E. sai Gibraltarin ja
Minorcan, Ameriikassa Hudson-lahden maat,
New Foundlandin ja Uuden Skotlannin, joten
E:n siirtomaavalta tuntuvasti kasvoi. Annan
hallitessa muutettiin myöskin E:n ja Skotlannin
välinen personaaliunioni reaaliunioniksi (1707).
Nämä maat sulautuivat yhdeksi Suu r-B
ritaii-n i a n kuningaskunnaksi ja saivat yhteisen
parlamentin.
Annan kuoltua pääsi E:n valtaistuimelle
Hannoverin suku. Ensimäinen hallitsija
tätä sukua oli Hannoverin vaaliruhtinas Yrjö,
E:n kuninkaana Yrjö I (1714-27), joka äitinsä
puolelta polveutui Stuartin suvusta. Jaakko II:n
pojan Jaakko Edvardin (Jaakko III) hyväksi
Skotlannissa (1715) nostettu kapina kukistettiin.
Yrjö I:n ja hänen seuraajansa Yrjö II:n
(1727-60) hallitessa kuninkuuden merkitys aleni
varsin mitättömäksi. Tärkeimmäksi valtiolliseksi
henkilöksi tuli tästä lähtien pääministeri. Tämän
toimen luojana voi pitää Robert Walpolea.
joka oli pääministerinä 1721-42.
Parlamenttaari-suus vakaantui, vaikkei vielä ehdottomasti
vaadittu, että ministeristön tuli kaikissa asioissa olla
yhtä mieltä aliliuoneen kanssa. Alihuoneessa oli
näinä aikoina enemmistönä wliig-puolue, ja tämän
enemmistön koossa-pitämiseksi käytettiin
suu-lessa määrin myöskin lahjomista. Walpole
harrasti ennen kaikkea maan taloudellista kehitystä
ja siitä syystä myöskin rauhaa, mutta ei voinut
estää E:ia 1739 joutumasta sotaan Espanjan
kanssa. Kohta tämän jälkeen E. Itävallan
liittolaisena sekaantui myöskin Itävallan
perintö-sotaan. Tämän sodan aikana Jaakko Edvardin
poika Kaarle Edvard Stuart saapui (1745)
Skotlantiin, mutta voitettiin Cullodenin luona (1746).
Ranskaa vastaan käyty sota (Itävallan
perintö-sota) päättyi Aachenin rauhaan 1748. V. 1755
syntyi Ranskan ja E:n välillä uusi sota näiden
valtain Pohjois-Ameriikassa olevien alusmaiden
rajoista. V:sta 1756 se liittyi n. s.
seitsenvuotiseen sotaan, jossa E. oli Preussin puolella.
Sittenkuin William Pitt vanhempi oli
tullut pääministeriksi (1757). taistelivat
englantilaiset voitollisesti sekä Ranskaa että Espanjaa
vastaan varsinkin Ameriikassa, jossa Kanada
valloitettiin ja Itä-Intiassa, jossa Clive valloitti
ranskalaisten pääpaikat ja laski perustuksen E:n
mahtavuudelle (Plasseyn voitto 1757 y. m.).
Pariisin rauhassa (1763) E. sai Kanadan, itäisen
Louisianan, Floridan y. m. Sekä
Pohjois-Ame-riikassa että Itä-Intiassa E. oli täydellisesti
syrjäyttänyt vanhan kilpailijansa Ranskan ja oli
tästä lähtien Euroopan ensimäinen
siirtomaavalta.
Po h joi s-Ameriikan vapaussodan,
Ranskan vallankumouksen ja N a p o-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
