- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
725-726

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Englanti

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Englanti

léon in sotien aika (.1763-1815)..
Seitsenvuotisen sodan aikana nousi valta-istuimelle
Yrjö III (1760-1820), joka suosi tory-puoluetta
ja koetti hankkia kuninkaalle suuremman
vaikutusvallan hallituksen johtoon. Heti Pariisin
rauhan jälkeen E:n hallitus joutui riitaan
pohjois-ameriikkalaisten siirtoinaittensa kanssa, kun se
niiden suostumusta pyytämättä ryhtyi tulleilla
ja leimamaksuilla verottamaan niitä. Tästä
oli seurauksena Pohjois-Ameriikan vapaussota
(1775-83). Heinäk. 4 p. 1776 siirtokunnat,
joita silloin oli kolmetoista, julistivat itsensä
itsenäisiksi. Näin syntyivät Pohjois-Ameriikan
Yhdysvallat, jotka sodassa saivat apua
Ranskalta, Espanjalta ja Hollannilta. Merellä E.
taisteli voitollisesti, mutta joutui Ameriikassa
tappiolle (kenraali Cormvallisin antautuminen
Yorktownissa 1781). Pariisin rauhassa E.
tunnusti Yhdysvaltain itsenäisyyden; Versaillesin
rauhassa se luovutti Ranskalle muutamia
Länsi-Intian saaria ja Espanjalle takaisin Floridan ja
Minorcan. Nämä tappiot korvasi runsaasti
Englannin vallan samanaikuinen laajeneminen
Itä-Intiassa (englantilaisten voitot ITyder Alista ja
Tippu Sahibista).

V. 1783 tuli pääministeriksi William Pitt
nuorempi, joka vuosia 1801-03 lukuunotta
matta hoiti hallitusta v:een 1806. Hänen
aikanansa parlamenttaarisuus täydellisesti pääsi
valtaan E:n valtioelämässä. Pitt toimi pontevasti
\ aition ralia-asiain järjestämiseksi, ja hänen
aikanansa alkoi myöskin E:n kauppa ja teollisuus
kohota ennen aavistamattomaan kukoistukseen,
osittain tähän aikaan tehtyjen suurten
keksintöjen vaikutuksesta (Arkwrightin kehruukone,
Cartwrightin kutomakone. Wattin höyrykone),
Pittin hallitessa alkoi myöskin Ranskan suuri
vallankumous (1789), joka seurauksineen monella
tavalla vaikutti E:nkin oloihin. Osa
whig-puo-luetta (Fox, Sheridan) kannatti innostuneesti
sen aatteita, mutta suurimmassa osassa
vallitsevaa luokkaa sen mullistukset herättivät inhoa
ja vastenmielisyyttä (Burke). Se sai tässä
luokassa hereille englantilaisten voimakkaan
konservatiivisen vaiston, ja seurauksena oli, ettei
E:n ylimysvaltaisessa ja osittain hyvinkin
vanhettuneessa valtiolaitoksessa (esim. vaalilaissa)
ryhdytty minkäänlaisiin uudistuksiin. Tätä
mielialaa oli omansa vain vahvistamaan se
pitkällinen jättiläistaistelu, jota E. kävi
vallankumouksen ja Napoleonin Ranskaa vastaan
1793-1815). Pitt olisi tahtonut pitää yllä hyviä
suhteita Ranskaan, mutta Belgian valloituksen
ja Ludvik XVI:n mestauksen johdosta välit
rikkuivat (1793), ja E. otti siitä lähtien osaa
kaikkiin niihin liittokuntiin, joita tehtiin Ranskan
tasavaltaa ja sittemmin Napoleonia vastaan ollen
Ranskan vihollisista ainoa, jota tämä ei
milloinkaan voinut kukistaa. E. vallitsi näiden sotien
aikana laivastollaan kaikkia meriä. Jo
ensimäisen liittokunnan sodan aikana se valloitti
useimmat Ranskan ja Hollannin siirtomaat
(Kap-maan, Ceylonin y. m.). Nelsonin saavuttama
Abukirin voitto (1798) teki tyhjäksi Napoleon
Bonaparten Egyptin retken tarkoituksen. Tähän
aikaan koetti Irlannin katolinen väestö saada
asemansa parannetuksi, turvautui Ranskan
apuun ja teki muutamia kapinayrityksiä (1796,
98*. Seurauksena oli, että Irlanti 1800 menetti

oman parlamenttinsa ja liitettiin täydellisesti
E:iin. Amiens’in rauha (1802) keskeytti E:n ja
Ranskan vihollisuudet, mutta jo seur. vuonna
sota uudistui. Pitt sai aikaan kolmannen
liittokunnan 1805 ja Nelson hävitti sam. v.
Trafalga-rin kohdalla Ranskan ja Espanjan laivastot. Kun
Napoleon tämän jälkeen ei voinut ajatella E:u
kukistamista sodalla, hän 1806 julkaisi E:n
kaupan tuhoamiseksi
mannermaansulkemio-s ä ä n n ö n, joka ei kuitenkaan saavuttanut
tarkoitustaan. V:sta 1808 E. auttoi rahalla ja
sotaväellä Espanjaa ja Portugalia, ja 1813 Wellington
karkoitti ranskalaiset kokonaan Pyreneitten
niemimaalta. Seur. v. hän hyökkäsi Ranskaan
ja otti 1815 kunniakkaasti osaa Waterloon
tappeluun. Ensimäisessä Pariisin rauhassa (1814) E. sai
pitää, useat valloituksistaan (Kapinaan, Ceylonin,
Maltan y. m.) ja toisessa Pariisin rauhassa
(1815) sille annettiin Joonian saarten
suojelus-herruus. Sotien aikana oli E:n valtiovelka
suunnattomasti kasvanut, mutta sen merivalta oli
vahvistunut ja siirtomaavalta saanut tuntuvan
lisäyksen (myöskin Itä-Intiassa ja
Austraa-liassa).

Uudistusten aika (1815-50).
Loistavasta ulkonaisesta menestyksestä ja
kansallis-rikkauden lisääntymisestä huolimatta olivat E:n
sisäisissä oloissa päässeet valtaan räikeät
epäkohdat. Verotaakka oli arveluttavasti kasvanut,
elintarpeet (viljatullien y. m. johdosta)
kallistuneet, samalla kuin kehittyvä suurteollisuus oli
saattanut työväestön epävarmaan asemaan ja
syössyt sen mitä suurimpaan viheliäisyyteen
(luonnottoman pitkä työaika, pienet palkat,
naisten ja lasten käyttäminen tehdastyössä).
Vanhentuneen vaalilain mukaan suuri osa
varakasta keskisäätyäkin oli valtiollista vaalioikeutta
vailla. Useilla suurilla kaupungeilla (esim.
Manchesterilla, Birminghamilla, Sheffieldillä) ei
ollut edustusoikeutta, kun tämä oikeus sen sijaan
oli monilla pienillä kauppaloilla (lahonneet
kauppalat), jotka olivat hallituksesta tai ylimyksistä
riippuvaiset. Parannuksia vaadittiin, mutta
vallassaoleva tory-puolue ei ollut taipuvainen
sisällisiin uudistuksiin, ja hallituksen
varsinainen sielu Castlereagh johti Napoleonin
kukistuttua myöskin ulkopolitiikkaa pyhän
allianssin taantumukselliseen henkeen. Vapaammat
tuulahdukset alkoivat tuntua Yrjö IV:n hallitessa
(1820-30), sittenkuin Canning 1822 oli tullut
ulkoasiain ministeriksi ja hallituksen todelliseksi
johtajaksi. Hänen toimestaan E. jalomielisesti
kannatti pienten kansain itsenäisyys- ja
vapaus-pyrintöjä, m. m. se 1825 tunnusti Espanjan
kapinallisten ameriikkalaisten siirtomaitten
itsenäisyyden, esti espanjalaisia sekaantumasta
Portugalin asioihin ja sai 1827 E:n, Ranskan ja
Venäjän kesken aikaan liiton turkkilaisia vastaan
taistelevien kreikkalaisten auttamiseksi. E:n
si.sällisissä oloissa tehtiin yritys viljatullin
alentamiseksi ja täysien kansalaisoikeuksien
hankkimiseksi katolisille. Katolisten vapautus
(vaalioikeus, vaalikelpoisuus, pääsy melkein
kaikkiin valtion virkoihin) saatiin kuitenkin
vasta Canningin kuoltua perille-ajetuksi (1829)
Wellingtonia ollessa tory-ministeristön
johtajana.

Vilhelm IV:n (1830-37) noustua
valtaistuimelle tuli kysymys vaalilain muuttamisesta

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0389.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free