Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Epione ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Epione—Epistola
758
sena niissä oli tavallisesti joku kertomus
sankari-taruston alalta. Sellaisia lauluja on säilynyt
Pindaroksen, Bakkliylideen ja (epätäydellisenä)
Simonideen tekemiä. O. E. T.
Epione [ëpio’në], Asklepioksen
(ks. t.) puoliso.
Epipactis, n e i d o n v a i p p a,
kasvisuku kämmekkäisten
heimossa. Joks. korkeita, moni- ja
leveälehtisiä, juurakollisia
yrttejä ; kukat tertussa. Suomessa
2 lajia, joista E. latifolia
yleisempi. Kasvaa, sekin joks.
harvinaisena, lehdoissa ja
lehtomaisissa metsissä maamme etelä- ja
keskiosissa. Hyvin harvinainen
E. palustris tavataan aivan
eteläosassa maata lettomaisilla
niityillä kalkkiperäisellä maalla.
(J. A. TV’.;
Epipetaalinen (kreik. epi’
-päällä, ja petalon = terä),
terä-vastainen (ks. t.).
Epiphanius [-a’-] (n. 315-403), kreik.
kirkkoisä, Salamiin (Kypros-saarella) piispa v:sta 367.
E., joka vainusi harhaoppia kaikkialla, missä
tavallisesta eroavia mielipiteitä julki lausuttiin,
saavutti aikalaistensa keskuudessa suuren
oikea-uskoisuuden maineen. E. on kirjoittanut
luettelon ja kuvauksen kaikista hänelle tunnetuista
harhaopeista („Panarion") ; teos on kokonaan
kritiikitön, mutta kuitenkin historiallisena
asiakirjana tärkeä, koska on todistettu, että se
sisältää laajoja otteita vanhemmista teoksista, jotka
suurimmaksi osaksi ovat kadonneet. E. K-a.
Epiphysis
pi’-J (kreik., = ..lisäkasvu"), [-luun-pää, putkimaisen luun nivelpää. — E. cerebri,
aivojen e., n. s. käpyraulianen. vrt. Aivot.
Epipogon aphyllum, m e
t-s ä n e m ä, kasvisuku
kämmekkäisten heimossa.
Lehdetön, valkeankeltainen.
juureton saprofyyttikasvi. Harvat,
kellanvalkeat kukat
vaniljan-hajuiset. Kasvaa harvinaisena
sammaleissa tai mätänevien
lehtien peittämällä maalla
varjoisissa havu- tai
lehtimetsissä. (J. A. W.)
Epirus ks. Epeiros.
Episcopus [-[’-] (lat., <
kreik. episkopos =
tarkastaja), kaitsija, piispa (ks. t.).
E. e p i s c o p o r u m,
piispojen piispa, paavin
arvonimi. E. in partibus
(infidelium), uskottomien
(muhammettilaisten ja
pakanain) maassa toimiva piispa
tai jonkun aikaisemmin katoliseen kirkkoon
kuuluneen seurakunnan tai hiippakunnan
nimi-piispa. E. »Ecumenicus, Konstantinopolin
patriarkan arvonimi.
Episentrumi ks. Maanjäristys.
Episepaalinen (kreik. epi’ = päällä, ja uuslat.
sepalum = verho), verhovastainen (ks. t.).
Episkopaali (< kreik. epi’skopos = piispa),
se mikä koskee piispaa tai hänen virkaansa,
piispallinen; episkopaali t, piispallisen 1.
E. latifolia.
E. aphyllum.
anglikaanisen kirkon (ks. t.) jäsenet. — E p i s k
o-p a a 1 i s y s t e e m i, katolisessa kirkossa se
kirkko-oikeudellinen teoria, jonka mukaan
korkein kirkollinen valta kuuluu piispojen
kokonaisuudelle, jonka alle paavinkin erinäisissä
tapauksissa on alistuttava (vastakohta: papaalisysteemi,
ks. t.). Järjestelmän lähtökohtana on se Matt.
löis:een perustuva käsitys, että kaikkien
apostolien ja apostolien seuraajien valta perustuu
jumalalliseen auktoriteettiin; paavin primaatti taas
on ainoastaan historiallisen kehityksen tulos.
Kirkko-oikeudelliseksi opiksi episkopaalisysteemi
muodostui silloin, kun sen vastakohta,
papaalisysteemi, Bonifacius VIII:n aikana oli
sivuuttanut kehityksensä huipun. Episkopaalisysteemiä
kannattivat myöhemmin reformikonsiilit (ks. t.)
ja Pariisin yliopisto. Uudellakin ajalla oli sillä
Hanskassa vahva kannatus (Vrt. G a 11 i k
a-nismi). Saksassa Trierin vihkipiispa
Nikolaus v. Hontlieim salanimellä Justinus Febronius
1763 julkaisemassaan huomattavassa teoksessa
„De statu ecclesiæ" kannatti samaa järjestelmää,
joka täten sai laajan kantavuuden. —
Protestanttisessa kirkossa episkopaalisysteemi on se
teoria, joka perustuu siihen tosiasiaan, että
Augsburgin uskonrauhassa 1555 hengellinen
tuomiovalta, joka siihen saakka oli kuulunut katol.
piispoille, siirtyi maallisille hallitsijoille.
Tieteelliseksi teoriaksi tämän käsityksen
muodostivat Joachim ja Math. Stephani 1600-luvun alussa.
K. 0.
Episkopaalinen kirkko ks.
Anglikaaninen kirkko.
Episkopaatti (< kreik. epi’skopos = piispa),
piispan toiminta-alue (hiippakunta) tai virka,
piispuus.
Episodi (kreik. epe’isodos = väliintulo),
muinaisilla kreikkalaisilla alkuperäisesti draaman
koori-laulujen väliin sijoitettu toiminta;
alkuperäisessä kreikkalaisessa draamassa, missä kööreillä
oli pääsijä, esiintyi näet dialogi lomaan
pistettynä lisänä. Myöhemmin ja nykyisin
tarkoitetaan episodilla laajemman runoteoksen
(eepoksen, draaman, romaanin) päätoiminnan ohella
kulkevaa, tai siihen liitettyä sivutoimintaa
(kuten esim. kerjuri Aaro elämäntarinoineen
Hirvenhiihtäjissä). — Vaikka tällaisten
episodien ei tarvitse välttämättömästi olla
runoelmaan olennaisesti kuuluvia osia, on kuitenkin
taiteelliselta kannalta tärkeätä, että ne eivät
viivytä tai himmennä päätoimintaa, vaan että
ne päinvastoin jos mahdollista edistävät ja
selventävät sen kehitystä ja lisäävät sen
vaikutta-vaisuutta. J. H-l.
Epistaxis (kreik. epista’zein = tiputtaa),
verenvuoto nenästä.
Episternum, useilla luurankoisilla tavattava
rintalastan (sternum) edessä oleva pariton
iho-luu, joka kiinnittää rintalastan solisluuhun. Se
esiintyy sukupuuttoon kuolleilla
sammakkoeläimillä ja sekä muinais- että nykymaailman
matelijoilla (ei kilpikonnilla eikä käärmeillä) sekä
rustomaisena jäännöksenä alhaisimmilla
nisäkkäillä, nokkaeläimillä. Linnut ovat e:a vailla.
Hyönteisten eturinnan s y r j ä 1 e v y. K. M. L.
Epistola (kreik. epistolë’), kirje;
kirjeenmuo-toinen runoelma, jonka sekä ,,lähettäjä’" että
saaja myös saattavat olla kuviteltuja henkilöitä.
Sisällys on yleismerkityksellinen, ja se saattaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
