Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Epione ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
759
Epistolæ obscurorum virorum—Epiteli
760
esittää joko tosiseikkaa (eepillinen e.) tai
kirjoittajan subjektiivisia käsityksiä tai tunteita
(lyyrillinen e.). Useimmissa tapauksissa
kirjoittaja tahtoo ystävälleen ilmoittaa jonkun
totuuden, jolloin e. on didaktinen, kuten esim. useat
Horatiuksen epistolat (esim. kuuluisa ,,Epistola
ad Pisones"). Kirkollisessa kielessä tarkoitetaan
epistoloilla Uuteen Testamenttiin sisältyviä
apostolien kirjeitä ja toiseksi niitä
viimemainittujen osia (,,epistolaperikoopit"), joita
sunnuntai-tai juhlapäivinä luetaan alttarilla, tai jotka ovat
saarnan (aamu-’t. ehtosaarnan) pohjana.
J. H-l.
Epistolæ obscurorum virorum
Vstolé [–ö’–ö’-J (lat., „tuntemattomain miesten kirjeet" tai
„valonkammojain kirjeet"), kokoelma ivallisia
kiistakirjeitä 1500-luvun alusta. Eräs
uskon-kiihkoilija oli ehdottanut, että kaikki juutalaiset
kirjat, paitsi Raamattu, poltettaisiin; Reuchlin
esiintyi tätä vastaan ja siten syntyi kiivas
kirjallinen kiista vv. 1510-14, etenkin Reuclilinin ja
kölniläisten dominikaanimunkkien välillä. Sen
johdosta muutamat lleuchlinin
hengenheimolaiset julkaisivat 1515-17 nämä ,,e. o. v.", jotka ovat
kirjoitetut huonolla „kyökkilatinalla" ja ovat
olevinaan vastapuolueeseen kuuluvien
henkilöiden kirjeitä, missä nämä valittelevat ajan
pahuutta, pyytävät eräältä johtajaltaan Ortvinus
Gratiukselta neuvoja monenlaisista
turhanpäiväisistä, rikkiviisaista kysymyksistä y. m. s.
Kirjeet ivaavat mitä ankarimmin kiihkoilijain
ahdasmielisyyttä, typeryyttä ja siveettömyyttä,
mutta jäljittelevät samalla niin taitavasti heidän
kirjoitustapaansa, että munkit ensiksi itse
luulivat niitä omien miesten kirjoittamiksi ja
sen-tähden sitä enemmän raivostuivat, kun asian
todellinen laita heille selvisi. Ensimäisen
kokoelman lienee pääasiassa kirjoittanut saks.
humanisti Crotus Rubianus (Johannes Jägerj,
joka eli n. 1480-1540 ja 1510-15 oli Fuldan
luos-tarikoulun johtajana, toisen kokoelman
toimittaja oli U. v. Hutten (ks. t.). A. Gr.
Epistolografi (kreik. epistologra’phos <
epistola = kirje, ja graphein = kirjoittaa), kirjeiden
kirjoittaja.
Epistolografia (ks. Epistolografi),
kirjeiden kirjoittamisen ohjaus, teoria.
Epistropheus, matelijoitten, lintujen ja
nisäkästen toinen kaulanikama, jonka puikkomaisen
haarakkeen ympäri renkaanmuotoinen
ensimäi-nen kaulanikama (atlas) pyörii. K. M. L.
Epistylion [-y’-] (kreik.), pylväiden
kannattamassa palkistossa alimmat, suorastaan pylväiden
päällä lepäävät sideparrut. vrt. Arkkitraavi
ja Palkisto.
Episykkeli 1. e p i s y k 1 i (kreik. epi’ =
ääressä, ja kyklos = ympyrä), tähtit., ympyrä, minkä
avulla koetettiin selittää epäsäännöllisyydet
kiertotähtien liikkeissä. Kiertotähdet ajateltiin
liikkuvan pitkin ympyrää, e:iä, tasaisella
nopeudella, samalla kuin e:n keskipiste liikkui toisella
ympyrällä (deferentillä) myöskin tasaisella
nopeudella. Kiertotähden täten syntynyt rata oli
episykloidi (ks. t,). Kun huomattiin, ettei aina
tätenkään tyydyttävästi voitu liikettä selittää,
asetettiin uuden e:n keskipiste kiertotähden
sijasta ensimäiselle e:lle. kun taasen planeetti
lopullisesti kulki uutta e:tä pitkin j. n. e.
R. J-a.
Episykloidi, käyrä, mikä syntyy ympyrän
kehällä olevan pisteen liikunnasta, kun ympyrä
pyörii pitkin toista kiinteätä ympyrää.
R. J-a.
Epitafi (lat. epita’phium = hautajaispuhe),
kirkon seinälle ripustettu, kirjoituksella varustettu
Henrik Flemingin ja hänen vaimonsa Ebba Bååtin
epitafi Mynämäen kirkossa.
muistotaulu, tavallisesti jonkun seurakunnassa
tai yhteiskunnassa arvossa pidetyn vainajan
kunniaksi. Epitafeilla on perustuksensa
vanhoissa traditsioneissa, mutta vasta
protestanttisissa kirkoissa — kun katolisen kirkon monet
alttarit poistettiin — epitafit saivat suuren
koristeellisen merkityksen. Paitsi
rakennustaiteellisia, alttaria muistuttavia muotojaan nämä
taulut esittävät jonkun hartauskuvan (esim.
Ristiinnaulittu ja vainaja perheineen ristin
juurella). Kun hautaaminen kirkkoon lakkasi,
joutui myös epitafien ripustaminen pois
käytännöstä.
Epiteetti (kreik. epi’theton < epi’ = luona,
lisäksi, ja tlieto’s = asetettu), lisäsana, joka
välittömästi määräyksenä liittyy pääsanaansa (vrt.
Attribuutti), lisänimitys, liikanimi.
Loogilliselta kannalta katsoen erotetaan käsitteen
määräämiseen välttämätön e., epitheton
necessa-rium, ja pelkästään ulkonaisen vaikutuksen
vuoksi, „koristeena" oleva e., epitheton ornans.
Viimemainittua lajia on myös n. s. „alituinen
epiteetti", joka kansanrunoudessamme usein
esiintyy, esim. „Vaka vanha Väinämöinen",
„lieto Lemminkäinen", ,,Pohjan akka
harvahammas".
Epiteli 1. epithelium (kreik. epitithe’nai =
asettaa päälle), eläimissä tavattava yksi- tai
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
