- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
789-790

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Erkkylä ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Erkkylä—Erlangen

790

siii. Mutta hiili pyrkii sen jälkeen keskittämään
voimiaan suurempiin tehtäviin, ja niin syntyy
hänen draamansa „Aino" (1893), jossa hän
Väinön persoonassa on löytänyt vastineen
runoilija-luonteensa perusviivoille, herkälle
lemmenkaihol-leen ja yhteiskunta- ja ihmisyysharrastukselleen.
Vasta kun Väinö voi jättää hyvästinsä kaikelle
persoonalliselle onnentavoittelulleen, hän voi
lausua: ,,Kansa, nyt olen omasi!" ja julistaa
yhteiskunnallisen ohjelmansa: »Yhteisvoimin
yhteistyöhön!" ,,Ainon" edustama katsantokanta antaa
E:n koko myöhemmälle runoudelle leimansa,
..Kullervossa" (1895) hän vielä pontevammin
saarnaa yhteistunnon ja yhteistyön
välttämättömyyttä. Kullervossa E. on keskellä sosiaalisen
probleemin pohdintaa. Viimeisen draamansa
..Pohjolan häät" E. sepitti Suomen
kansallisteatterin vihkimistilaisuuteen 1902. Draamojen
rinnalla valmistuivat runovihot: „Ajan varrelta"
il896), »Runoelmia ja ajatelmia" (1899),
»Pimeän tullen" (1900), »Nuorten runoja" (1903)
ja ..Ilmojen lauluja" (1904). Routavuosien
kokemukset aikaansaivat hänessä taistelujen
myrskyn. sillä E., jos kukaan, oli perustanut toiveensa
maansa tulevaisuudesta kansansa yhtenäisyyteen.
Mutta vahvassa uskossa kansansa
ihmisyystehtä-vään hän nosti katseensa hetken surkeutta
loitommalle ja lauloi uutta rohkeutta ja uutta
voimaa kovaa kokeneen kansansa rintaan.

E. oli nuoruudessaan yhtenäisen Suomen lapsi
ja astui sellaisena aatteellisessa suhteessa
Runebergin ja Topeliuksen polkemaa latua. Uudet
ajat asettivat hänelle uudet vaatimukset ja
tapasivat hänet aina kehityskelpoisena. 80-luku ja
sen uudet tuulahdukset, jotka herättivät eloon
..Nuoren Suomen" ryhmän vapaamielisine
ohjelmineen, tuli E:n kehityksen murroskaudeksi.
Hänen herkkä mielensä oli alun pitäen täynnä
vastakaikua ajan vapaille aatteille, mutta hän
oli liian syvä voidaksensa siirtää ne ulkoapäin
henkeensä ensin sulattamatta niitä omaksi
lihakseen ja verekseen. Se tiesi taistelua, mutta se
tiesi myös voittoa. Hänen tuotannossaan avautui
uusi avara ja vapaa maailma, jonka rajat
ulottuivat ihmisyyden yhteisille sivistysaloille.
Routavuosienkin kourista hän astui karaistuna,
miehekkäänä tietäjänä, jonka sanalla oli kaikupohja.

E. oli taipumuksiltaan idealisti ja pysyi
sellaisena läpi elämänsä, nänen nuoruutensa tuotanto
on luonnonherkän romantiikan runoutta. Mutta
realismin voittaessa alaa kirjallisuudessamme se
yletti vaikutuksensa myöskin E:n runouteen.
To »Uskovainen" on muotonsa puolesta täysin
realistinen, ja hänen seuraavassa tuotannossaan
huomaa milloin enemmän milloin vähemmän
realistisia piirteitä. Realismi ei kuitenkaan
koskaan täydelleen päässyt hänessä vallalle.
Niissäkin hänen myöhemmän runoutensa pienemmissä
sepitelmissä, joissa hän kajoo reaalisimpaan
todellisuuteen (esim. »Työkansan marssi",
»Käsitysten"), on ihanteellinen voitto aina lopullisena
tarkoitusperänä. Mitä muuten
runoilija-esi-kuviin tulee, ei E. liene kovinkaan suuressa
velassa kenellekään. Hänen sopusointuisessa
maailmankatsomuksessaan sekä kirjallisuutemme
ruotsinkielisten klassikoitten Runebergin ja
lopeliuksen katsomustavassa on kyllä
vertaus-koht ia. hänessä huomaa jonkun verran
vaikutusta Kivestä ja Oksasesta, mutta ennen kaikkea

hänen runoutensa tuoksahtaa sitä raitista lemua,
joka lähtee vanhan kansanrunoutemme
kukkais-inailta. Oikeastaan E. on taiderunoilijaksi
kehittynyt kansanlaulaja. Hän onkin ensimäinen
suomalainen laulurunoilija, jolle muoto on
sujunut kuin leikki, ilman pingoitusta ja ilman
haparoimista. E:n ansio suomalaisen
runomuodon ja runokielen kehittämisessä on
arvaamattoman suuri, sillä alkaessaan hän liikkui
muokkaamattomalla alalla ja on jättänyt
jälkeensä tuotannon, jonka vaihtelevat muodot ovat
taiteellisesti viljellyt ja jossa kieli on rikas ja
sointuva.

E:n koko kehitys ja runollinen toiminta
todistaa harvinaista hengen joustavuutta ja ylevyyttä.
Eheänä runoilijapersoonallisuutena hän pysyi
aina parhaimmalle itselleen uskollisena ja oli aina
vuorovaikutuksessa sen kanssa, mikä kulloinkin
hänen kansassaan oli aatteellisinta ja kauneinta.
Tältä pohjaltaan hän tunsi yhteyttä varsinkin
nuorison kanssa, joka sekin puolestaan on
omistanut hänet varsinaiseksi nuorten laulajaksi.
Nuorisoseurain, raittiusseurain ja kaikenlaisten
sivistysseurain nuorisolle hän on laulajain
laulaja, joka parhaiten tulkitsee heidän nuorta
edistysintoansa. Niinpä ovatkin Suomen
nuorisoseurat kiitollisuutensa osoitteeksi pystyttäneet
muistopatsaan liänen haudallensa. E. II.

2. Eero E. (s. 1860), toimittaja,
valtiopäivä-inies, edellisen veli, rupesi ylioppilaana
sanomalehtialalle ja tuli ensin »Keski-Suomen" ja
lopulla vuotta 1889 perustamansa »Päivälehden"
päätoimittajaksi, jona tarmolla vaikeissakin
oloissa ylläpiti lehteänsä perustaen sen
yhteydessä myös »Nuori Suomi" albumin, ja teki
lehden siihen aikaan muodostuvan
nuorsuomalaisen puolueen pää-äänenkannattajaksi. Keväällä
1900 kenraalikuvernööri Bobrikov erotti hänet
vastarinnan miehenä mainitusta toimesta, ja
toukok. 1903 hän sai karkoituskäskyn. Hän
lähti silloin Polijois-Ameriikan Yhdysvaltoihin,
jossa toimi suom. sanomalehtimiehenä, kunnes
1905 sai luvan palata, ja tuli v:n 1908 lopussa
lakkautetun »Päivälehden" sijaan perustettujen
..Helsingin Sanomain" päätoimittajaksi.
Myöskin edustajana valtiopäivillä, ensin
porvaris-säädyssä (v:sta 1894 alkaen) ja sitten
yksi-kamarisessa eduskunnassa nuorsuomalaisena
edustajana Uudenmaan vaalipiiristä, E. on uutterasti
ottanut osaa valtiolliseen elämäämme.

Erkkylä, maatila samannimisen järven
rannalla Hausjärvellä, käsitti 1700-luvun lopulla
Apolan rustitilan sekä Katilan. Kärkölän, Hyrtin,
Ahdenkallion ja Juvan talot. Sen omisti silloin
kapteeni F. G. von Marqvard. Seur. vuosisadan
alkupuolella (jolloin mainittuun tilaan on lopulta
kuulunut lähes 9,000 ha maa-alaa) se joutui
Munck-suvulle, jonka kahden jäsenen kesken tila
on äskettäin jaettu. Kivisen päärakennuksen,
jossa on kaksi varsinaista kerrosta sekä suuri
vinttikerros, rakensi 1847 arkkitehti Granstedt.
Täällä on säilynyt koko joukko vanhaa
huone-kalustoa sekä tauluja. Varakansleri Johan
Reinhold Munck perusti 1857 tilalle kansakoulun.

K. 8.

Erlangen, kaupunki Baierissa, Mittelfrankenin
hallitus-alueessa; 23,737 as. (1905). Rautateitten
yhtymäkohta, viljavan seudun keskustassa.
Kehruu-, kutomo-, norsunluu-, harja-, olut- y. m.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0421.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free