Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Erkkylä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
791
Erlau—Ernst II
792
teollisuutta. E., joka mainitaan jo 900-luvulla,
joutui Baierille 1810. — Kuuluisa yliopisto,
perust. 1742 Bayreutliiin, siirretty seuraavana
v. E:iin; sen kirjastossa on 230,000 nidosta.
E. E. K.
Erlau ks. E g e r.
Erlkönig, tansk. Ellerkonge 1. Elverkonge
(= keijujen kuningas) sanalle Herderin antama
väärä saks. vastine (saks. Erie = leppä), jonka
Goethe omaksui kuuluisaan „Der Erlkönig"
balladiinsa. J. B-l.
Erlungsan ks. P o r t Arthur.
Erman, Johann Peter Adolf (s. 1854),
saks. egyptologi, v:sta 1883 professori ja v:sta
1885 Berliinin museon egyptiläisen osaston
esimies, on julkaissut „Neuägyptisclie Grammatik"
(1880), „Ägyptische Grammatik" (1894 ja 1902),
,,Ägypten und ägyptisehes Leben" (1885 ja 1896),
„Die ägyptische Religion" (1905) y. m.
K. T-t.
Ermanarik 1. TI e r m a n a r i k (k. 375),
Itä-goottien kuningas hunnien Eurooppaan
hyökätessä, amaalein sukua, mainitaan silloin olleen
hyvin vanha ja hallinneen laajaa valtakuntaa,
johon paitsi goottilaisia heimoja myöskin
kuuluivat venäläiset, eestit (s. o. liettualaiset) ja
suomensukuisia kansoja (tsuudit 1. länsisuomalaiset,
merjalaiset, mordvalaiset). E. oli mennyt
naimisiin erään vallanalaisen kansansa ruhtinattaren,
Svanhildin, kanssa, mutta sitten
mustasukkaisuudesta hänet surmauttanut, heitättämällä
villien hevosten tallattavaksi. Svanhildin veljet
kostoksi hyökkäsivät hänen päällensä ja
haavoittivat hänet kuolettavasti. Tarinan toisinnon
mukaan E. itse epätoivoissaan hunnien tullessa
surmaa itsensä. Skandinaavilaisissa tarinoissa E:n
nimi on Jarmerik, joka lapsena joutuu erään
viholliskuninkaan vangiksi ja pannaan
orjan-töihin, ja Svanhildin sanotaan olleen kuuluisan
sankarin Sigurd Fafnesbanen tytär. [R. Heinzel,
,,Die ostgotisehe Heldensage" (Sitzungsber. d.
Phil.-hist. Classe der Akad. d. Wiss. in Wien, B.
119) ; K. Grotenfelt, „Hermanarik ja Kullervo"
(Valvoja 1902).] K. G.
Ermeland [-t] (E r m 1 a n d, lat. Varmia),
alue Preussissa, Königsbergin hallintoalueessa,
käsittää Braunsbergin, Heilsbergin, Rösselin ja
Allensteinin piirikunnat, 4,250 km", 242,408 as.
(1905), joista suurin osa katolisia. Tärkeimpiä
elinkeinoja on pellavanviljelys. — E., joka kuului
saksalaisille ritareille, tuli hiippakunnaksi 1243.
V. 1466 se joutui Puolalle ja 1772 Preussille,
jolloin E:n piispa, joka 14:nnellä vuosis. oli tullut
valtaruhtinaaksi, menetti valtansa. Nykyään
nimitetään vielä Frauenburgissa asuvaa katolista
piispaa „E:n piispaksi". V. v. F.
Ernesti, Johann August (1707-81), saks.
filologi, teologi ja pedagogi, Leipzigin
Thomas-koulun johtaja 1734-59, vanhan ajan
kirjallisuuden ylim. professori 1742, puhetaidon professori
1756 sekä sen ohessa teologian professori 1759
Leipzigin yliopistossa. E. oli erittäin taitava
latinan kielen tuntija (,,Saksan Cicero"), etevä’
tutkija ja opettaja; hän noudatti
alankomaalaisten filologien kriitillistä menetelmää ja vaati
Raamatunkin tutkimukseen nähden filologista
kritiikkiä. E. julkaisi Homeroksen,
Ksenopho-nin, Polybioksen, Ciceron, Tacituksen,
Suetoniuk-sen y. m. teoksia ja laati kasvatusopillisia, filo-
logisia ja jumaluusopillisia tieto- ja oppikirjoja,
m. m. „Initia doctrinæ solidioris" (1736, 8:s
pain. 1802), „Initia rhetorica" (1750 ja myöh.),
,,Opuseula oratoria, orationes, prolusiones et
elo-gia" (1762 ja myöh.), „Opuseula philologica
cri-tica" (1764, 1776), „Anti-Muratorius" (1755),
„Iustitutio interpretis Novi Testamenti" (1761,
monta pain.), „Opuscula theologica" (1773, 1792).
Kasvatuksen alalla E. kuului uushumanismin
(ks. t.) edelläkävijöihin ja kirjoitti tässä
hengessä Saksin koulujärjestyksen (1773), joka
pysyi voimassa v:een 1847. K. J. H. <t O. M-e.
Ernestin sukuhaara, saksilaisen
ruhtinas-huoneen vanhempi haara; polveutuu Saksin
vaaliruhtinaasta Ernstistä (1441-86) ; menetti
vaaliruhtinaallisen arvonsa 1547. Nykyään
muodostavat sukuhaaran Weimarin
suurilierttualli-nen haara ja Ivoburg-Gothan, Meiningenin ja
Altenburgin herttuallinen haara (vrt.
Albertin sukuhaara).
Ernst August (1771-1851), Hannoverin
kuningas, Cumberlandin herttua, Englannin
kuninkaan Yrjö III:n viides poika, otti 1793-95 osaa
taisteluihin Ranskan tasavaltaa vastaan ja 1813
Napoleonia vastaan käytyyn sotaan. Englannin
parlamentin ylihuoneessa hän esiintyi kiivaana
vanhoillisena vastustaen m. m. katolisten
vapautusta. Tultuaan 1837 veljensä Vilhelm IV:n
jälkeen Hannoverin kuninkaaksi — Hannover erosi
samalla Englannin yhteydestä — hän
omavaltaisesti kumosi 1833 annetun vapaamielisen
hallitusmuodon ja m. m. erotti virastaan seitsemän
Göttingenin professoria (niiden joukossa olivat
Dahlmann, Gervinus ja Grimm veljekset), jotka
olivat panneet vastalauseen hänen menettelyänsä
vastaan. Hänen 1840 julistamansa perustuslaki
ei tyydyttänyt vapaamielisiä, minkä vuoksi
hänen vallankumousvuonna 1848 oli pakko antaa
uusi entistä paljoa vapaamielisempi
hallitusmuoto. [Wilkinson. ,,Reminiscences of the court
and times of king Ernest of Hannover".] J. F.
Ernst I Hurskas (1601-75), Saksi-Gothan
ja Altenburgin herttua, kolmikymmenvuotisen
sodan historiasta tunnetun Saksi-Weimarin
herttuan Bernhardin vanhempi veli, otti itsekin
Ruotsin puolella osaa tähän sotaan
kunnostautuen m. m. Lechin ja Liitzenin tappeluissa(1632).
V. 1635 hän teki keisarin kanssa rauhan
Praa-gissa, minkä johdosta ruotsalaiset ottivat
palo-veroa hänen maastaan ; luopui hallituksesta 1674.
E. harrasti innokkaasti maansa parasta ja koetti
saada sodan tuottamat vauriot korjatuiksi; edisti
varsinkin koululaitosta, antoi valmistaa huokeita
oppikirjoja ja toimitti julkisuuteen n. s.
Weimarin raamatunpainoksen. [Schrödel u. Möller,
,.E. der Fromme, ein Pädagog unter den [-Fürs-ten’\]-] {+Fürs-
ten’\]+} J. F.
Ernst II (1007-30), Svaabin herttua,
kapi-noitsi isintimäänsä keisari Konrad II:ta
vastaan, julistettiin vihdoin valtiokiroukseen ja
kaatui taistelussa. E. on vanhan saksalaisen
kansan-kirjan ,,Herzog Ernst" ja Uhlandin draaman
,,Herzog Ernst von Schwaben" sankarina;
viimemainitussa ylistetään hänen uskollisuuttaan
ystäväänsä Kyburgin Werneriä kohtaan. [Bartsch,
,.Herzog E."]
Ernst II (1818-93), Saksi-Koburgin ja Gothan
herttua, oli vapaamielinen ja kansanomainen
ruhtinas, joka 1848-49 ajoissa tekemillään myön-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
