- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
809-810

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Esihistoria

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

809

Esihistoria

810

ihmisen kulttuurikehitystä lähteenä käyttäen
aineellisen kulttuurin tuotteita, sanotaan
etnografiaksi eli kansatieteeksi (arkeologia on
oikeastaan muinaisaikojen etnografiaa, joka
perustuu samoilta ajoilta säilyneihin
muisto-merkkeihin). 3) Kansantavat ovat
aineksia, jotka ovat aineellisten ja henkisten ainesten
keskivälillä. Näitä muinaisuuden valaisemiseksi
käytettäessä ei saata olla kysymys
samanaikui-sista tavoista (paitsi muinaisajalta säilyneissä
kuvissa ja piirroksissa), vaan myöhempään
aikaan säilyneistä kansantavoista,
mikäli niitä voidaan katsoa entisaikojen tapojen
jatkoiksi. Juhlatavat, perlietavat, naimatavat,
hautaustavat, taiat, uhrimenot sisältävät usein
jäännöksiä paljoa vanhemmalta sivistyskaudelta ;
vertailevalla metodisella tutkimustavalla,
erittäin pitäen silmällä niiden kansojen tapoja,
joiden kulttuuri johtuu samoista lähteistä, voidaan
tavan alkuperäinen luonne ja ehkäpä syntykin
saada selvitetyksi. Paitsi että tavat itsessään
ovat tärkeä osa esihistoriallista elämää,
valaisevat ne selvitettyinä kansan psykologiaa ja sen
sivistyksen alkua ; ne antavat usein tärkeitä
yhteiskuntahistoriallisia eli sosiologisia tietoja
(esim. naimatavat voivat sisältää piirteitä, jotka
johtuvat aikakauden
perheenrakentamis-muo-doista j. n. e.). Tutkimus kansantavoista
kuuluu kansatieteeseen sanan laajimmassa
merkityksessä eli n. s. etnologiaan, se on myös
läheisessä yhteydessä folkloren tutkimuksen kanssa
(ks. alemp.). Sitä tiedettä, joka, lähteinään
käyttäen melkoiseksi osaksi kansantavoista,
mutta myös kansojen aineellisesta ja henkisestä
kulttuurista sekä ihmisen henkisen elämän
tutkimuksesta yleensä (psykologiasta eli sielutieteestä)
saatavia tietoja, tutkii inhimillisen
yhteiskunnan alkua ja syntyä ja inhimillisen
yhteiselämän ilmiöiden kehitystä, nimitetään
sosiologiaksi eli yhteiskuntatieteeksi (ks. t., vrt.
myös Kansanpsykologia). 4) Henkiset
ainekset. Näistä aineksista on ensinnäkin
mainittava A) m u i s t o t i e t o, joka on säilynyt
suullisena perintätietona ja historiallisena aikana
kirjaanpantu. Tässäkään siis ei. mikäli
muinaisuuden valaisemista tarkoitetaan, ole kysymys
samanaikuisista tiedoista, vaan semmoisista, jotka
ovat muinaisajan tietämyksen
jatkon a. Tämmöinen muistotieto saattaa olla
kansanuskoa (kansan käsityksiä suhteista
yliluonnollisiin asioihin), kansantietoa
(kansan käsityksiä esim. maailmanrakenteesta,
kansan kokemusperäisiä tietoja) tai kansan
mielikuvituksen tuotteita tai kaikkea
tätä yhtaikaa, usein puettuna r u n o^u d e n (joko
runomittaiseen tai suorasanaiseen) muotoon
(kansanrunoutta eli folklorea — usein
tällä niinellä käsitetään kaikkea kansanuskoa,
kansantietoa ja kansanrunoutta yhteensä). Ei
voi yleensä odottaa, että kansanmuisti olisi
säilyttänyt suoranaisia kertomuksia
esihistoriallisista tapahtumista: nekin kertomukset, joiden
pohjana on historiallinen tapahtuma, ovat siihen
määrin sekaantuneet mielikuvituksen tuotteihin,
että puhtaasti historiallista ainesta yleensä ei
voi erottaa jälkimäisistä. Useimmiten ei kansan
muistotieto, ainakaan runoutena, ulotu
esihistoriallisiin aikoihin, mutta se saattaa sisältää
esihistoriallisia aineksia. Mikäli siis nykyisaikuinen

tai kirjoitustaidon tunnetuksi tultua muistiin
merkitty kansan muistotieto on perintönä
esihistoriallisilta ajoilta tai johtuu niistä, se jo
itsessään ja suoranaisesti edustaa melkoisen
tärkeätä puolta entisaikojen kulttuurista. Mutta
se antaa, välillisestikin tärkeitä tietoja
kansojen maailmankatsomuksesta, tavoista, elämästä
yleensä, sekä myös kosketuksista muiden
kansojen kanssa, sillä tämänsuuntaiset ainekset ovat
suuresti levinneet toiselta kansalta toiselle.
Toisena tärkeänä kansan muinaisuuden lähteenä on
kansan B) kieli. Tässäkään ei tietysti voi olla
puhe samanaikuisista kielellisistä
muistomerkeistä, vaan suullista tietä historialliseen aikaan
säilyneestä kielestä, joka historiallisena aikana
on kirjalliseen muotoon kiinnetty tai vielä
nykyaikana elää entisten kielimuotojen
jatkona. Kielen merkitys muinaisuuden
selvittäjänä perustuu siihen, että kieli on tiedon ja
kokemuksen varsinaisena välittäjänä ihmiseltä
ihmiselle, sukupolvelta sukupolvelle. Tästä
johtuu ensinnäkin, että kieli on varmimpia
kansallisuuden tunnusmerkkejä, olipa sitten
niin, että se yhteistunto, joka 011 kansallisuuden
syntymiseksi välttämätön, on syntynyt
kielellisen yhteyden johdosta, tai päinvastoin kielellinen
yhteys myöhemmin syntynyt muun yhteisen
kulttuurin ja yhteisten historiallisten vaiheiden
synnyttämän yhteistunnon vaikutuksesta. Edelleen
todistaa kielellinen yhtäläisyys eri kansojen
kielten välillä aina maantieteellistä ja
kulttuuriyhteyttä kieltä puhuvien tai puhuneiden kansojen
välillä. Tämä yhtäläisyys saattaa olla sitä laatua,
että se on syntynyt lainan kautta: s. o. kaksi
toisistaan eroavaa kielimuotoa on vaikuttanut
toisiinsa sillä tavoin, että toinen on saanut aineksia
toisesta. Kun siis esim. suomen kielessä tavataan
vanhoja aineksia, joiden voidaan todistaa olevan
lähtöisin vanhoista indo-iraanilaisista kielistä
(nykyjään Intiassa ja Persiassa puhuttujen kielten
aikaisemmista muodoista), niin meidän on
päätettävä, että suomalaisten esi-isät kerran ovat olleet
tämänlaatuista kieltä, puhuneen kansan
naapureina ja kosketuksissa tämän kanssa. Mutta
yhtäläisyys saattaa olla sitä laatua, aina kielen
yksinkertaisimpiin ja välttämättömimpiin osiin
ulottuvaa, että se ei voi olla selitettävissä muulla
tavoin kuin että asianomaiset kielet ovat
sukulaiskieliä, s. o. ne polveutuvat
aikaisemmasta yhteisestä alkukielestä. Niin esim.
todistaa se yhteys, joka vallitsee kaikkien n. s.
indoeurooppalaisten kielten välillä, että ne kaikki
polveutuvat yhteisestä indoeurooppalaisesta
alkukielestä; samoin todistaa suomen, unkarin ja
muiden n. s. suomalais-ugrilaisten kielten välillä
tavattava yhtäläisyys, että kerran on ollut
olemassa aika, jolloin näiden nykyisten kielten
sijalla on ollut yhteinen alkukieli, joka
sittemmin on hajaantunut eri murteiksi ja eri
kieliksi. Tämmöisen yhteisen alkukielen
syntyminen ei tietysti ole ollut mahdollinen ilman
aikaisempaa asumapaikkojen yhteyttä: on siis
täytynyt olla indoeurooppalainen,
suomalaisugrilainen j. n. e. alkukoti, jossa on asunut
indoeurooppalainen, suomalais-ugrilainen j. n. e.
a I k u k a n s a. Vihdoin riippuu kielen merkitys
muinaisuuden selvittämiselle siitä, että kieli aina
on ollut ajatuksen uskollinen seuralainen: sanan
olemassaolo todistaa aina käsitteen, asian ole-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0431.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free