- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
811-812

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Esihistoria - Esihistorialliset ajanjaksot

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

811

Esihistorialliset ajanjaksot

812

massaolon, ja tämän nojalla me, katsoen siihen,
että kieli on peräisin perin vanhoilta,
esihistoriallisilta ajoilta, voimme tehdä eräitä
johtopäätöksiä niistä asioista, joita kielen sanoilla
merkitään, erittäinkin kansojen vanhemmasta k
o-dista ja sivistyskan nasta.
Vertailemalla toisiinsa niitä sanavaroja, jotka tavataan
säilyneinä sukulaiskielissä, voimme päättää,
mitä sanoja on ollut olemassa kunkin kieliheimon
yhteisessä alkukielessä ja tämän nojalla edelleen
mitä asioita tuo alkukieltä puhuva kansa on
tuntenut. Kun me esim. kaikissa
suomalaisugrilaisissa kielissä tapaamme suomen pää
sanan vastineen, niin me voimme päättää, että
tämä sana oli olemassa suomalais-ugrilaisessa
alkukielessä; usein ei asia ole kuitenkaan aivan
yhtä yksinkertainen, sillä moni alkukieleen
kuuluva sana saattaa olla säilynyt vain muutamissa
nykyjään elävissä kielissä. Jos tämmöinen
suo-malais-ugrilaiseen alkukieleen kuulunut sana on
ollut esim. jonkun luonnon- tai kulttuuriesineen
tai asian nimi (esim. lumi, kota, pentukoira,
uuhi = lammas), niin voimme päättää, että nämä
asiatkin ovat olleet alkukieltä puhuvalle kansalle
tunnettuja. Näin ollen me siis vertailevan
tutkimuksen avulla jossakin määrin voimme selvittää,
minkälainen se luonto oli, joka ympäröitsi
suo-malais-ugrilaista alkukansaa (siis tehdä
eräänlaisia päätelmiä suomalais-ugrilaisen alkukansan
kodista) sekä myöskin minkälainen tuon
alkukansan sivistys oli. — Lainasanat puolestaan
todistavat, mitä laatua kosketukset eri
kansain välillä ovat olleet, osittain myös,
tarpeellisella varovaisuudella käytettyinä, mitä
kulttuurivaikutuksia toinen kansa on
saanut toiselta.

Niinkuin edelläolevasta selviää, saatetaan
ihmisen, kansojen esihistoriasta saada tietoja
ainoastaan useampien tieteiden
yhteisvaikutuksen avulla. On selvää, että
monessa kohdin 011 vaikea saada täysin varmoja
tuloksia. Mutta toiselta puolen on myöskin
tutkimus, useiden terävä-älyisten tutkijain
toiminnan kautta, esihistoriallisiin
ajanjaksoihin luonut ennen aavistamatonta valoa.

E. N. S.

Esihistorialliset ajanjaksot. Jokaisella
kansalla on ollut esihistoriallinen aikansa, vaikka
se on ollut hyvin eripituinen eri seuduilla,
päättyen esim. Egyptissä jo n. 3500 e. Kr., mutta
Suomessa vasta toisen Kristuksen jälkeisen
vuosituhannen alussa. Muinaistiede on jakanut
esihistoriallisen, eli, kuten sitä myös nimitetään,
historian takaisen ajan useihin eri ajanjaksoihin,
jotka ilmaisevat eri kehityskausia. Koko
käsityksemme erillisistä esihistoriallisista
ajanjaksoista on muodostunut vasta viime vuosisadan
kuluessa, pääasiassa sen puolivaiheilta lukien;
sitä ennen käsiteltiin historiantakaista
muinaisuutta kokonaisuudessaan muinaistieteellisesti
yhtenä ainoana yhtenäisenä ajanjaksona.

Esihistoriallisia aikakausia erotetaan kolme
suurempaa: kivi-, pronssi- ja rautakaudet, jotka
kukin vuorostaan jakautuvat moneen alajaksoon.

Kivikaudella (n. v. 2000 seuduille e. Kr.
Keski- ja eteläisimmässä Pohjois-Euroopassa)
olivat kaikki metallit- tuntemattomat ja aseet ja
työkapineet tehtiin kivestä, luusta, puusta tai
savesta (saviastiat). Paraiten säilyneet nyky-

aikaan ovat kivi- ja savituotteet, jotavastoin
puu vain poikkeustapauksissa on pysynyt
häviämättä.

Kivikausi jakautuu kahteen suureen
alajaksoon, vanhempaan ja nuorempaan,
paleoliit-tiseen ja neoliittiseen, eli niinkuin
myös usein sanotaan, hiomattoman ja hiotun
kiven aikakauteen. Paleoliittistakin kivikautta
vanhempi kivikauden osa on useitten tutkijain
olettama n. s. eoliittinen aika, minkä koko
olemassaolo kumminkin on vielä epäiltävä.

Muinaistieteellinen esihistoria alkaa näet
luonnollisesti ihmisen ensi esiintymisestä maailmaan.
Milloin tämä on tapahtunut, siitä ei
kumminkaan olla selvillä vielä. Otaksutaan, että se on
tapahtunut jo tertiääriaikakaudella, vieläpä sen
alkupuolella. Maakerrostumissa, jotka epäilemättä
kuuluvat tuohon ikäkauteen, on näet tavattu,
etupäässä Hanskassa, mutta muuallakin, karkeasti
iskettyjä piikivikappaleita, joiden ei katsota
voivan olla luonnollisesti muodostuneita, vaan
ihmiskäsin tehtyjä. Noita ihmiskunnan ,.aamuhämärän
tuotteita" nimitetään eoliiteiksi ja koko
ajanjaksoa eoliittiajaksi. Ne todistaisivat
ihmisen olemassaolon jo noina äärettömän etäisinä
aikoina, mutta toistaiseksi emme tuolta ajalta
tiedä ihmisestä mitään muuta, ei asunnoista, ei
haudoista; eipä edes varmoja luurangon-osiakaan
ole olemassa eoliittiajalta. Toiset tutkijat
epäilevät muuten eoliittiaseita vain luonnon
muodostamiksi. — Vanhimmat tunnetut ihmisluurangon
osat lienevät Saksasta, Heidelbergin läheltä
löydetyt; kallon osia, hampaita, sääriluu on tavattu
Jaavan saarelta. Viimemainitut lukeutuvat
seuraavan ajan rajalle ja kuuluvat jollekin
ihmismäiselle oliolle (Pitliecanthropus erectus).

Tertiääriajan jälkeisen kvartääriajan alun,
n. s. diluviaali-ajan ihmiset elivät
muinaistieteellisesti puhuen paleoliittiseen aikaan.
Euroopan ilmanala oli tällöin paljoa kylmempi
kuin nykyään, ja suunnaton mannerjää peitti
silloin koko Pohjois-Euroopan ja suuria osia
etelämpänäkin. Ajoittain jää kuitenkin suli ja
leudompi ilmasto vallitsi. Kaiken tämän aikaa
oli Euroopan keski-osa jo asuttuna, ja sen ajan
ihmisten töistä on jäänyt melkoiset määrät
jäännöksiä.

Paleoliittisen ajan vanhinta osaa sanotaan
myös m a m m u 11 i-a j a k s i, sen vuoksi että
siiloin eläimistön joukossa mammutti ja muut
nyt sukupuuttoon kuolleet eläimet olivat hyvin
yleiset. Muinaistiede ja geologia jakavat vielä
tämänkin ajan, etenkin eräiden Ranskassa
tehtyjen luolalöytöjen nojalla, useihin alajaksoihin.
Ne ovat c h e 11 e s’i 1 ä i s-, a e h e u 1 i 1 ä i s? ja
mousteriläi s-ajat sekä a u r i g n a c-aika.
Viimemainittu ulottuu jo paleoliittisen ajan
loppuosalle, n. s. peura-aikaan, jolloin
Euroopan yleisimmät eläimet ovat olleet hirvi ja
peura, ja kasvullisuus oli aromaista ja arktista,
samalla kuin jäät lopullisesti vetäytyivät yhä
kauemmas pohjoiseen. Tämän peura-ajan
ali-jaksot ovat löytöpaikkojensa mukaan
nimitettyinä vanhimmasta nuorimpaan:
solutréläi-n e n, m a g d a 1 e e n a-aika, ja väliaikana
siirryttäessä neoliittiseen aikaan, a z i 1 i 1 a i s-aika.

Chelles’iläinen, acheuliläinen ja
mousteriläis-ajat on koetettu erottaa toisistaan geologisten
havaintojen kautta, suuren mannerjään laajuu-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0432.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free