- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
815-816

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Esihistorialliset ajanjaksot

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

134

Esihistorialliset ajanjaksot

812

haudat ovat suurista kivilaatoista tehtyjä
hautoja, joko niin että yksi suuri kivi peittää
mahtavia kyljelleen asetettuja kivilaattoja, näin
muodostaen kammion, joka on pohja-alaltaan
pyöreähkö (kuv. 11:5), tai niin että kyljelleen
asetetut laakakivet muodostavat kivillä katetun,
pitkähkön, nelikulmaisen kamarin, jossa on
vanhimpina aikoina samantapainen kivikäytävä
(kuv. 11:6), myöhemmin (kuv. 11:9) ei. Näitä
kolmea kantalajia nimitetään dolmeneiksi
(dös, dysse, cromlechj, käytävähaudoiksi
ja p a a s i a r k u i k s i. Skandinaaviassa ne ovat
äskenmainitussa järjestyksessä toinen toistaan
nuorempia. Sikäläiset muinaistutkijat
jakavatkin Skandinaavian kivikauden vanhempaan —,
kokkenmodding-aikaan, ja nuorempaan, jossa
he erottavat 4 alajaksoa eli periodia: ensimäisen,
jolloin hautoja ei tunneta ja jolloin tyypillinen
ase on n. s. suippohamarainen, kaksisivuinen
kirves; toisen, jolloin esiintyvät dolmeni-haudat,
ja kirveet ovat n. s. ohuthamaraisia, nelisivuisia,
(kuv. II: 18) ; kolmannen, käytävä-hautojen
ajan, kirveet ovat n. s. paksuhamaraisia, s. o.
nelisivuisia, kannalta paksuja; ja vihdoin
neljännen, jolloin on käytännössä paasiarkkuja,
jolloin vasarakirveet (kuv. 11:8) olivat
yleiset, esim. kaunis n. s. veneen m
uotoi-nen vasarakirves (ks. kuva 9 taulussa
Aseita), oivalliset piikivitikarit y. m. — Vain 2
ensi ajanjaksoa ovat puhdasta kivikautta,
kolmannella alkaa jo tulla tunnetuksi kupari. —
Aikaan nähden ruotsalainen koulu lukee
käytävä-haudat n. vv. 2500-2200, tanskalainen taas v. 1500
seutuville e. Kr., mutta lienee edellinen lähempänä
totuutta. — Megaliittihautojen esiintyminen ei
suinkaan rajoitu yksistään Skandinaaviaan, vaan
tavataan niitä pitkin meren rantoja
Brittein-saa-rilla, "Ranskassa, Pyreneitten niemimaalla,
Pohjois-Afrikassa, Syyriassa, Kaukasos-maissa ja
Mustan-meren pohjoispuolella. Sellaista ikäeroa
eri muotoihin nähden kuin pohjoisessa, ei näillä
paikoin kuitenkaan ole voitu todentaa. Puhtaalle
kivikaudelle ne eivät näy kuuluvan, vaan ovat
kaikki vaskikautisia. Syystä on nähty niissä
itäinen kulttuurimuoto, joka on levinnyt pitkin
merenrantoja pohjoista kohti. Ne lienevät
sukua sekä Egyptin pyramideille että Mykenen
aarrehaudoille. Nämä haudat ovat kaikki olleet
suuria perhehautoja, joihin vainajat ovat
haudatut polttamatta aseineen, koruineen, ja joissa
ehkä myöhemmin pidettiin uhritoimituksia.

Megaliitti-muistomerkkejä, loppuvalle
kiviojalle kuuluvia, ovat myös n. s. m e n h i r i t
Länsi-Euroopassa. Ne ovat suuria valtavia
pysty-kiviä, jotka usein ovat järjestetyt rivittäin ja
rinnatusten, muodostaen kivijonoja kuten esim.
Ranskassa (ks. Carnac). Näiden
muistomerkkien tarkoitus lienee ollut uskonnollinen.
Mega-liitliset n. s. kivikehät ovat suurimmaksi osaksi
pronssikauden aikuisia.

Kuten megaliittimerkit, kuuluu myös osa
p a a 1 u a s u t u k s i a kivikauteen.
Paaluasutuk-set ovat yleisiä Keski-Euroopassa, jossa, etenkin
Sveitsissä, Länsi-Itävallassa ja Itä-Ranskassa, on
tavattu lukemattomia muistoja kivikauden
kylistä. Nämä ovat olleet paremman turvan
saamiseksi rakennetut järviin upotetuille puupaaluille,
joiden samalla tasolla oleville yläpäille on
ladottu hirsistä, savesta y. m. permantoja, millä

on seisonut n. 7 x5 m pohja-alaltaan olevia
puu-huoneita. Niissä on ollut tulisijat kussakin, ja
myös eläimet on pidetty noissa paalutaloissa,
joita on ollut useita kylämäisesti rinnan, usein
silloilla yhdistettyinä mantereeseen. Järvistä ja
toisin paikoin entisistä järvistä ummettuneissa
rahkasoissa on tavattu laajoja jätteitä sekä
noista asumapohjista että kivikauden kansan
työ- ja tarvekapineista, m. m. luu- ja puuesineitä.
Tärkeimmät paalukylät ovat: Laibacher Moor ja
Mondsee Itävallassa, Robenhausen Sveitsissä.

Pronssikausi. Tällöin on vasken (n. 90
%) ja tinan (n. 10 %) seos, pronssi, astunut
kiven sijalle tärkeimpään teräaseiden aineksena,
samalla kuin kiviset nuolenkärjet, tikarit ja
vasarakirveet vielä kauan tänäkin aikakautena
lienevät olleet käytännössä. Metallien käyttö on
vähitellen levinnyt Välimeren itäosan maista.
Muita metalleja tunnettiin kulta, lyijy ja hopea,
mikä kuitenkin oli käytännössä pääasiallisesti
vain Välimeren maissa, ja lasi samoilla seuduin.
Ennen vars. pronssikautta vallitsi n. s.
vaski-k a u s i, mikä on jonkinlaista ylimenoaikaa
kivikaudesta pronssiaikaan, ja jolloin vain vaski,
ei pronssiseos, 011 ollut tunnettu. Vaskiajan
löydöt ovat etenkin Unkarista hyvin runsaat.
Pronssikauden kulttuurin aikuisia ovat esim.
Hammurabin ajat Kaksoisvirtojen maissa,
Egyptin varhaisin historia n. v:een 1500 asti e. Kr.
ja koko Kreikan mainio Mykene-aika (ks. t.l.
Muualla on tämä aika rikkaimmin edustettu
Italiassa, Unkarissa, Sveitsissä (osa paalukyliä),
Englannissa ja Skandinaaviassa, etenkin
Tanskassa, sekä Siperiassa (ks. U r a 1 i-a 11 a i 1 a
i-n e n muinaistutkim u s). Tarvittava
metalli ou kiskottu irti matalista vuorikaivoksista,
joista raaka-ainesta sisältävä kivi on lohkottu
tulen, veden, kivi- ja vaski-aseiden avulla, ja
sitten sulatettu. Sellaisia pronssiajan kaivoksia
on tavattu Uralilla, Itävallassa (mainio M i
t-t e r b e r g), Kaukaasiassa, Brittein-saarilla,
Espanjassa y. m. Vallankin tina oli kallisarvoista
ja vaikeasti tavattavaa ainesta (ks. K a s s i t
e-ridit). Kullasta olivat rikkaimmat
Siebenburgen ja Irlanti. — Pronssiajan esineitä ja
hautoja tutkien on siinä erotettu eri ajanjaksoja,
joiden mukaan esim. Skandinaavian
pronssikausi jakaantuu useaan eripitkään alajaksoon.
Tärkeimmät ovat varhaisempi ja
nuorempi pronssikausi, joissa erotetaan
niiden kukoistus, alku ja kuihtuminen.
Aikakausi loppuu n. v. 550 e. Kr. (ruotsalaisen koulun
mukaan) tai 400 e. Kr. (tanskalaisen koulun
mielipide).

Skandinaaviassa, johon tällöin
muinaistieteel-lisesti kuuluu paitsi Skandinaavian maita, myös
Poh jois-Saksa miltei Berliinin seuduille asti,
haudattiin varhaisemmalla
pronssi-aja 1 1 a vainajat polttamatta suuriin
miehenmittaisiin arkkuihin, mitkä monasti olivat tehdyt
halkaistuista koverretuista tammenrungoista, ja
joiden yli luotiin mahtava maakumpu, tai
vallankin pohjoisempana, pyörökivistä koottu
kivi-roukkio (kuv. III: 2) („h i i d e n k i u a s",
„kruunu", ,,nunnatarha"). Vainajat pantiin
maahan täydessä asussaan, aseineen, koruineen
ja pukuineen. Viimemainittuja on säilynyt
Tanskan löydöissä hyvin hyviä n. v:lta 1400
e. Kr. Puvut olivat villaiset, sentapaiset kuin

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0434.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free