Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Eskaaderi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
8-29
Eskaaderi—
Eskatologia
830
liikkeet osastolleen (vorturnen). Heidän tuli
edelleen antaa apuaan ja tukeaan liikkeiden
tekijöille, aina kun kaatumisen tahi luiskahtamisen
vaara oli tarjona, ja samalla erikoisesti valvoa
nuorempien ja heikompien voimistelijain
järkiperäistä kehitystä. He jakoivat osastonsa
lahkoihin (Kiege), joilla kullakin oli oma
johtajansa (AnmannJ. —- Esivoimistelijoita käytetään
nykyaikana varsin yleisesti erittäinkin
yhdistysten voimistelussa. -Iskm-.
Eskaaderi (ransk. escadre < lat. quädra =
neliö), laivaston osasto, jota komentaa sitä
varten nimitetty eskaaderin päällikkö. Esim.
tor-pedovene-eskaaderi, panssarilaivaeskaaderi j. n. e.
m. v. n.
Eskadroona (ransk. escadron), pienin
taktillinen yksikkö ratsuväessä; Venäjällä ja Saksassa
kuuluu eskadroonaan noin 150 hevosta ja 5
upseeria. Venäjällä 6 eskadroonaa muodostaa
ratsuväkirykmentin. M. v. H.
Eskaladi (ransk. escalnde < lat. scäla =
portaat), hyökkäys vihollisen linnoitukseen
tikapuiden avulla. M. v. II.
Eskarppi (ransk. escarpe, < saks. scharf =
terävä, jyrkkä), linnoituskaivannon sisäpuolella
oleva kalteva reunamuuri. Nykyään eskarppi
ei ole muurattu, koska muuri ei voi kestää
nykyaikaisten brisanttitykkien heittokappaleita,
vaan maasta tehty valli, varustettu estämään
vihollisen nousemista linnoituksen vallille.
M. v. B.
Eskatologia (kreik. eskhatos = viimeinen, ja
logos = oppi), oppi viimeisistä tapahtumista,
yhteisnimitys, joka tarkoittaa niin hyvin
yksityisen ihmisen kuolemanjälkeisestä tilasta (ks.
Sielu) kuin varsinkin koko ihmiskunnan
viimeisistä kohtaloista vallitsevia uskonnollisia
oppeja. Varsinaiseen eskatologiaan kuuluvat opit
viimeisistä ajoista,
maailmanlopusta, ylösnousemisesta,
viimeisestä tuomiosta sekä iankaikkisesta
kadotuksesta ja autuudesta.
Viimeiset ajat kuvataan V:ssa T:ssa
osittain pimeissä, osittain valoisissa
väreissä. Profeetta Amoksen mukaan on Herran
päivä oleva pimeyden ja kauhistuksen päivä (5lg
seur.). Yleisesti profeetat kuvaavat, miten
tuomio silloin on kohtaava maan kansoja, mutta
Herran omat pelastetaan. Toisin paikoin
kuvataan viimeistä aikaa ihanaksi rauhanajaksi,
jolloin sodat lakkaavat ja ihmisten ja eläinten
kesken vallitsee täydellinen sopu (Jes. 11„ seur.).
Samanlainen kuvaus lopun ajan luonnonrauhasta
tavataan Vergiliuksen 4:nnessä eklogissa. —
Evankeliumien ennustuspuheissa
(Mark. 13; Matt. 24; Luuk. 21) luodaan lopun
ajoista synkeä kuva: luonnon alalla tapahtuu
mullistuksia, kuten maanjäristyksiä ja
auringonpimennyksiä, kansojen elämää raatelevat sodat
ja ruttotaudit ja uskonnollisella alalla ilmestyvät
väärät profeetat ja kristukset. Valopuolena
esiintyy evankeliumin yleinen saarna
maailmassa. Lopuksi Kristus itse tulee uskovaistensa
auttajaksi. Myöskin Paavali opettaa
Kristuksen toista tulemista: hän on kaikki
vastustajansa voittava ja antaa lopuksi valtakunnan
Isälle (1 Kor. 1520-M). Ajatus Kristuksen
persoonallisesta vastustajasta, Antikristuksesta,
esiintyy 2 Thess. 28. Ilmestyskirjassa
esiintyy oppi tuhatvuotisesta
valtakunnasta, jolloin Herran pyhät hallitsevat maailmaa
(20, seur.). Uskoa maalliseen
jumalanvaltakun-taan aikojen lopulla on sittemmin nimitetty
kiliasmiksi; tämän uskon päävastustaja
vanhalla ajalla oli Origenes (ks. t.), sen
kannattajiin taas kuului Tertullianus (ks. t.).
Nykyaikaisista liikkeistä liittyvät tähän
aatteeseen tavallaan rauhanliike ja
kristillinen sosialismi.
Maailmanloppu ajatellaan useissa
vanhan ajan uskonnoissa ja opeissa tapahtuvaksi
tulen kautta. Persialaisten uskonnossa
kuvataan kuinka lopun aikoina vuoret sulavat
ja muodostavat suuren juoksevan meren, jossa
kaikki ihmiset saavat puhdistuksen. Viimeiseksi
puhdistuu koko maailma yleisessä
maailmanpalossa. Myöskin stoalainen filosofia opetti
nykyisen maailman loppuvan suureen paloon,
jonka jälkeen uusi maailma on syntyvä. Samalla
tavalla kuvataan maailman loppua
skandinaa-vilaisessa Ragnarö k-tarussa.
Raamatussa esiintyy maailmanpalon ajatus 2 Piet. 312.
Ylösnousemuksen aate tavataan
myöskin useissa uskonnoissa. Egyptin uskonnossa
se esiintyy Osiris-tarun yhteydessä. Ihmisen
kuoltua jumalat herättävät hänet, asettavat
hänen jäsenensä paikoilleen ja hän saa elää uutta
elämää Aaru-kentällä. Persian uskonnossa
kuvataan ylösnousemusta ja jälleen-näkemistä
hyvin eloisilla väreillä. Vanhassa
Testamentissa esiintyy ylösnousemususko sangen
myöhään. vasta Danielin kirjassa (122,3). U:s s a
T:s s a se on kristillisen toivon pääkohtia. Jeesus
opettaa vanhurskasten ylösnousemusta
vastauksessaan saddukealaisten asettamaan
pulmakysy-mykseen (Mark. 12ls-27; Luuk. 2027-40). Paavali
opettaa yleistä ylösnousemusta (1 Kor. 15),
mutta teroittaa, että se ruumis, joka nousee ylös,
ei ole luonnollinen vaan hengellinen. Lopuksi
kristillinen ylösnousemususko on kiteytynyt
apostolisen uskontunnustuksen lauseeseen: „minä
uskon ruumiin ylösnousemisen".
Viimeinen tuomio on myöskin eri
uskonnoissa yleisesti tavattava aate.
Seikkaperäinen kuvaus vainajain tuomitsemisesta tavataan
muinaisegyptiläisen kuolleitten kirjan
125:nnessä luvussa. Siinä esiintyy m. m. ajatus
vainajan sydämen punnitsemisesta. Persian
uskonnossa kuvataan yleistä tuomiota, jossa
vainajat asetetaan ankaran tulikoetuksen
alaisiksi. U. Testamentissa esiintyy
viimeinen tuomio Jeesuksen suuressa puheessa
Matt. 25 3i"46- Tuomarin eteen kootaan kaikki
kansat, ja jokaiselle määrätään kohtalo hänen
töittensä mukaan. Ihmisarvoa ei ratkaisevasti
määrää ihmisen usko, vaan rakkauden
osoittaminen tai laiminlyöminen kärsivää lähimäistä
kohtaan. Suurenmoinen kuvaus viimeisestä
tuomiosta on myös Ilm. 20n-15. Aihe ou paljon
käytetty kristillisessä taiteessa.
Aate tulevasta autuudesta ja
kadotuksesta ei myöskään ole muinaisajan
ei-kristilli-sille uskonnoille tuntematon. Babylonian
synkissä tuonelankuvauksissa näyttää olevan
alkulähde useihin helvetinkuvauksiin. Intian
muinaisuskonnossa on värikkäitä kuvauksia
helvetin kidutuksista ja taivaan autuudesta, samoin
Persian uskonnossa, jossa ei kuitenkaan aja-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
