- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
839-840

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Espanja

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

835

Espanja

840

kuninkaanvaalissa yhä enemmän rajoittaa
hallitsijan valtaa. Siten valtakunta heikkoni. Kun
aatelisto ja papisto kreivi Roderikin johdolla
syöksivät valtaistuimelta ja surmasivat
kuningas Yitizan, kutsuivat hänen poikansa Afrikan
arabialaiset avukseen. Nämä astuivat Tarikin
johdolla 711 maihin Gibraltarissa sekä voittivat
Jerez de la Fronteran taistelussa Roderikin, joka
sai surmansa (heinäk. sain. v.), ja valloittivat
lyhyessä ajassa melkein koko Espanjan.

Arabialaiset (maurit) kohtelivat ensi aikoina
lempeästi entisiä asukkaita ja sallivat heidän
pitää omaisuutensa, kielensä ja uskontonsa.
Usea kristitty kääntyi Islamin oppiin. Alemman
väestön ja lukuisain juutalaisten tila tuli heidän
aikanaan entistään paljoa paremmaksi. —
Arabialaisten keskinäisistä sodista teki lopun
Omai-jadi Abd er Rähmän, joka, abbasidien
surmattua tämän suvun muut jäsenet, oli päässyt
pakenemaan E:aan, minne hän 755 perusti itsenäisen
valtakunnan Kordova pääkaupunkina. Iläneu
jälkeisensä kalifit suosivat suuresti tieteitä ja
taiteita sekä yleensä maan rauhallista kehitystä;
heidän aikanaan teollisuus, kauppa ja
maanviljelys kukoistivat, viimemainittu varsinkin
keinotekoisen kastelun avulla. Maassa oli lukuisasti
väkirikkaita kaupunkeja. Kansansivistys oli
korkealla kannalla ja arabialaisten yliopistoissa
kävi paljon kristityltäkin. — Varsinkin Abd er
Rähmän III:n hallitus (912-961) oli Kordovan
kalifikunnan loistoaika. Etevä sekä hallitsijana
että runoilijana ja oppineena oli Hakem II
(961-976). Tämän jälkeen alkaa valtakunnan
vaipuminen. Maaherrat tekeytyivät miltei
itsenäisiksi; eräs näistä, Al-Mansur (k. 1008), joka
johti koko valtakunnan hallintoa, on vielä
tunnettu kristityistä saamistaan suurista voitoista.
Omaijadein kukistuttua 1031 valtakunta
kokonaan hajosi. Tätä tilaa kristityt käyttivät
hyväkseen tunkeutuakseen eteläänpäin. Maurilaiset
kutsuivat silloin avukseen berberiläis-sukuiset
uskonveljensä Afrikasta. Nämä olivat
sivistyksessä jääneet jäljelle Espanjan arabialaisista, sen
sijaan oli heidän keskuudessaan Islamin
uskonkiihko säilynyt alkuperäisessä voimassaan.
Johtajinaan Almoravidien suku he saattoivat
1100-luvulla valtaansa maurilaisen osan E:a,
sitten-kun heidän hallitsijansa Jussuf oli voittanut
kristityt Salacan taistelussa 1086. N. 1150
tapahtuu toinen kansanvaellus Afrikasta päin;
niinikään berberiläis-sukuiset almohadit
saapuivat, kukistivat almoravidit ja anastivat heidän
valtakuntansa. — Aikaisemmin osoitettu
suvaitsevaisuus kristittyjä alamaisia kohtaan muuttui
näihin aikoihin julmaksi sorroksi, mutta
ahdistetut silloin pakenivat kristittyihin valtioihin,
joiden väkiluku siitä kasvoi. Heidän
hyökkäyk-siänsä rappeutuneet maurilais-valtiot vain
töin-tuskin enää kykenivät torjumaan.

Arabialaisten valloittaessa muun E:n oli pieni
joukko länsigootteja puolustautunut Asturian
vuoristossa, johon heidän johtajansa Pelayo
perusti itsenäisen valtakunnan 718. Sen laajetessa
eteläänpäin valloitettiin Leon, josta valtio
sittemmin sai nimensä. Tästä taas erosi Kastilia
itsenäiseksi valtakunnaksi. Pyreneitten
vuoristoon syntyi pääasiassa baskilainen Navarra, ja
koillisessa Barcelona eli Katalonia, joka pari
vuosisataa oli yhteydessä karolingien valtion

kanssa. Navarran ja Barcelonan väliin syntyi
myöhemmin Aragonia. Useimmat näistä
valtioista laajenivat vähitellen eteläänpäin käyden
alituisia taisteluja arabialaisia vastaan, sen
ohessa he myös lakkaamatta riitelivät keskenään,
joten heidän rajansa usein muuttuivat.
Toisinaan joku mahtavampi hallitsija yhdistää nämät
valtiot tai muutamat niistä suuuremmiksi
kokonaisuuksiksi, mutta pian ne jälleen eroavat
toisistaan. Sellainen oli Navarran kuningas Sancho
Suuri (970-1035) ; hänen kuoltuaan erosivat
toisistaan päämaina Kastilia, Navarra ja Aragonia.

V. 1085 valloitettiin maurilaisilta Toledo, josta
nyt tuli Kastilian pääkaupunki. Yksityiset
päälliköt saivat näissä taisteluissa suurta mainetta,
kuten Cid (Rodrigo Diaz, k. 1099), joka valloitti
Valencian. Myös ulkomaisia ristiritareita
tulvasi maahan ottamaan osaa sotaan. V. 1095
Kastilian kuningas antoi pohjoisosan nyk.
Portugalia lääniksi Burgundin Henrik kreiville, jonka
poika Alfonso otti Ouriquen voiton jälkeen
kuninkaan nimen (1139). Samaan aikaan, 1137,
yhdistettiin Aragonia ja Barcelona pysyväisesti
toisiinsa, joihin myöhemmin myös Valencia
liitettiin. Aragonia sai valtaansa myös Baleaarein
saaret, Sardinian, Korsikan ja Sisilian. — V.
1212 almohadit voitettiin suuressa taistelussa
Las Navas de Tolosan luona, ja pian vielä
jäljellä oleva osa maurien valtiota, Granadan
kalifikunta, tunnusti Kastilian yliherruuden. Syynä
siihen, että se kuitenkin vielä pitkiksi ajoiksi
säilyi, olivat varsinkin Kastilian sisälliset
riidat 1300-luvulla. E:n kristityissä valtakunnissa
oli kuninkuus heikko, kuten muuallakin
keskiajan feodaali-valtioissa; Kastiliassa se kuitenkin
papiston kannattamana vähitellen varttui. Paitsi
aatelistoa, jonka mahtavuutta alituiset taistelut
edistivät, sekä papistoa, saivat myös kaupungit
suuren merkityksen, Kastiliassa varsinkin
ottamalla osaa maurilaissotiin, Aragoniassa
Välimerellä harjoittamansa kaupan vuoksi.
Molempain ensinmainittujen säätyjen jäsenistä
muodostui kuninkaan feodaalinen neuvoskunta, ja
siitä ynnä kaupunkien edustajista varsinainen
kansan eduskunta (cortes), jolla oli
lainsäätä-mis- ja verotusoikeus.

Ferdinand Aragonialaisen (1479-1516) ja
Isa-bellan, Kastilian perijän (1474-1504) avioliiton
kautta valmistettiin E:n yhdistyminen, vaikka
eri valtioilla vielä toistaiseksi oli oma
valtiosääntönsä ja hallintonsa. Tästä E:n merkitys
kasvaa, ulkonaisia vihollisia vastaan taistellaan
yhteisvoimin ja Granadan valloituksen kautta
(1492) tehdään loppu maurien vanhasta
valtakunnasta. Tämän jälkeen kääntyy hallitsijain
huomio, Aragonian entisen politiikan mukaan,
itäänpäin, ja Napoli valloitetaan 1504. —
Tärkeä oli Ferdinandin ja Isabellan hallitus myös
sisällisessä suhteessa. Kastiliassa mahtavat
ylimykset masennettiin ja kuningasvalta kohosi;
sillä oli täällä apunaan kaupunkien liittokunta
(pyhä Hermandad). Tekeytymällä E:n
hengellisten ritarikuntain suurmestariksi Ferdinand
saattoi heidän rikkaat tiluksensa valtaansa.
Kirkollisella alalla tapahtui perinpohjainen
uudistus, ja katolinen into tähän aikaan kohosi E:ssa
korkeimmilleen, tosin samassa myös
suvaitsemattomuus toisin ajattelevia kohtaan, josta oii
osoituksena inkvisitsionin perustaminen (1481)

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0450.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free