- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
853-854

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Espanjan kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

849

Espanjan kieli

ja kirjallisuus

853

ja 10 komediaa. Käännöksillään ja
mukaelmillaan koettivat Espanjaan juurruttaa
muinais-klassillista murhenäytelmää
kreikkalaisroomalaiseen malliin Geronimo Bermudez,
Cristo vai V i r u 6 s. jonka draamassa „Elisa
Dido" esiintyy kuoroja ja L. L. A r g e n s o 1 a
(»Alexandria", „Isabela"). Paras tämän koulun
näytelmistä on Cervantesin (ks. t.) „Numancia".
Näissä on jo enteitä esp. draamarunouden pian
koittavasta kukoistuksesta.

Nyt seuraa Espanjan kirjallisuuden loistoaika,
johou luovat leimansa sen suret klassikot:
Cervantes (ks. t.), Espanjalaisen proosan mestari,
Don Quijoten luoja, yksi maailmankirjallisuuden
valtaneroja, Lope de Vega (ks. t.), Espanjan
kansallisen draaman varsinainen luoja,
tuotteliaisuudessaan ,,luonnon ihme", Calderon (ks. t.),
tämän kansallisen draaman huippuunsa
kehittäjä, jonka mielikuvituksen hehku ja
runo-voima luovat kauneuden kuvia, joiden kukkeus
miltei peittää hänen jyrkästi katolisen
dogmilli-suutensa aitaukset. Draamallisten kirjailijain
luku 17:nnellä vuosis. oli hyvin runsas. Lope
de A^egan ympärille kertyi erityinen
näytelmäu-kirjoittajain ryhmä, samoin myöhemmin
Calde-ronin ympärille. Huomattavimmat edellisistä
ovat Guillen de Castro, Tirso de
M olina ja Juan Ruiz de Alarcön
(ks. n.), jälkimäisistä Augustin Moreto
ja Francisco Roja (ks. n.).

Jo 16:nnella vuosis. alkoi Espanjassa levitä
eräs makusuunta ja tyyli-laji n. s. ,.estilo culto",
jonka edustajia sanottiin ,,kulteranisteiksi" ja
joka sitten nousi kukoistukseensa 17:nnellä
vuosis. Samoinkuin sopusuhtainen
renesanssi-tyyli vaihtui eriskummaiseen barokki-tyyliin,
muuttui kirjallinen aisti ja tyyli ylen
hienostuneeksi, sievisteleväksi ja koukerrelluksi. Tämä
makusuunta levisi kaikkialle Eurooppaan, mutta
se ei missään saanut niin vankkaa ja laajaa
jalansijaa kuin Espanjassa. Se sai täällä nimen
„gongorismi" kirjailija Luis de Argote y
Göngoran (ks. t.) mukaan. Häneltä oppivat
espanjalaiset käyttämään tavattomia
vertauskuvia, latinal., kreikkal. ja yleensä harvinaisia
sanoja ja keinotekoisia lauseparsia. Tätä
suuntaa vastusti m. m. Lope de Vega, mutta hänen
vastustuksensa väheni pian. ja lakikirjan
muotoon saattoi gongorismin jesuiitta Baltazar
G r a c i ä n (k. 1658) teoksessaan ,,La agudezza,
y arte de ingenio" (1649), jonka vaikutus
ulottui melkein yli 17:nnen vuosis. Kirjailijoina
>ekä Göngora että Graciän muuten olivat eteviä.
Jäntevästi gongorismia vastustamaan nousi
Francisco de Quevedo y Villegas
• k. 1645), joskohta hän itsekään ei ollut siitä
aivan vapaa. Q. on etupäässä satiirikko, vaikka
hän myöskin liikkui vakavilla kirjallisuuden
aloilla. Hänen huomattavimpia teoksiaan ovat
»Suefios" (»Cnia"), joissa hän ruoskii ihmisten
heikkouksia ja naurettavaisuuksia ja »Historia
de G ran Tacaiio" (1627), yksi etevimpiä
»veijariromaaneja".

16:nnen ja 17:nnen vuosis. historiankirjoitusta
ehkäisee melkoisesti katolisen kirkon ankara
kuri. niin että etupäässä muodollinen ja
tyylillinen puoli pääsee kehittymään. Mainittavimmat
nimet tällä alalla ovat G e r 6 n i m o Z urita
(k. 1580), joka kirjoitti yksinomaan aikakirjoi-

hin ja luotettaviin lähteisiin perustuvan etevän
teoksen »Anales de la corona de Aragon" (1562),
Francisco de Melo (k. 1665), joka oman
näkemänsä nojalla oivallisesti on kuvannut
Katalonian kapinan 1640-41, ja jesuiitta Juan de
Mariana (k. 1623), joka rohkealla
vakaumuksen voimalla ja vapaakatseisesti arvostellen
kirjoitti Espanjan historian vanhimmista ajoista
aina Kaarle V:n hallitukseen astumiseen asti.
Hänen esityksensä on erittäin sujuva, vilkas ja
selvä. — 17:nnen vuosis. loppupuolella Espanjan
kirjallisuuden loistokausi alkaa himmetä, ja
vuosisadan lopulla se vallan sammuu.
Kansallisluonne menettää voimakkuutensa, yleisön
kirjallinen harrastus heikkenee, kirjailijoiden luku ja
kyky vähenee. Mutta sen tavattoman
elinvoimainen ja kirkas loistokausi oli heijastanut
säteitään kauas ulkopuolelle Espanjaa, ja
varsinkin Ranska oli siitä koonnut runsasta
henkistä kirkkautta.

Uusi aika. Espanjan kirjallisuuden tila
18:nnen vuosis. alkukymmeninä oli huono.
Kansalliskirjallisuuden siihenastisia eteviä
ennätyksiä ylenkatsottiin ja sen sijaan matkittiin
ranskalaisia. Filip V:n aikana rupeaa henkinen elämä
hieman virkoamaan, perustetaan akatemioja,
m. m. »Espanjan akatemia". V. 1726
vapaamielinen ja hienosti sivistynyt munkki F e i j 6 o,
innokas valistuksen edistäjä, alkaa julkaista
Addisonin »Spectatorin" malliin toimitettua
aikakauskirjaa »Teatro critico". Tähän aikaan
yritti Ignacio Luzftn kohottaa kirjallista
aistia runous-opillaan puoltaen ranskalaista
klassisismia. mikä vaikutti terveellisenä vastapainona
gongorismille ja huonontuneelle draamalliselle
maulle. Mutta hän kohteli yksipuolisesti
edellisiä kansalliskirjallisuuden etevimpiä ilmauksia.
Kaarle III:n aikana huomataan taas uudistuksia
useilla henkisillä aloilla. Ruvetaan harrastamaan
vanhemman esp. kirjallisuuden tutkimista.
18:n-nen vuosis:n jälkipuoliskolla kohtaa meitä n. s.
S a 1 a m a n c a-k o u 1 u, ryhmä runoilijoita,
joiden pyrintönä oli ranskalaisen ja espanj. maun
sopusointuun saattaminen: idyllirunoilija
Me-1 é n d e z V a 1 d &. s, lyyrikot Cadalso,
Igle-sias y. m., jotka kirjoittivat Anakreonin
henkeen, lisäksi suuri vapauden ja valistuksen ystävä
Jovellanos, joka m. m. liikkui porvarillisen
draaman alalla. Draama oli rappiolla; esitettiin
tosin joku Calderonin kappale, mutta
enimmäkseen yleisö oli mieltynyt ital. oopperoihin,
huonoihin farsseihiu ja pöyristyttäviin näytelmiin,
llahuttavana ilmiönä kirjallisuuden ja varsinkin
dramatiikan kohottajana on Ramon de 1 j».
Cruz (k. 1799). hyvin tuottelias
draamakirjai-lija, joka, ransk. klassisismin raskaimmin
painostaessa, loi tällä alalla aitokansallista ja jonka
pikkunäytelmät »sainetes" usein mestarillisesti
kuvaavat kansanelämää. Kyvykäs
näytelmän-kirjoittaja on myös nuorempi Mo ratin (k.
1828), jolla oli vakavat uudistuspyrinnöt ja
melkoisesti pirteätä kykyä. Espanjan kansan vai
tiollinen itsetietoisuus herää ja vahvistuu kansan
noustessa 1808 Napoleonia vastaan, mutta
kirjallisuus pysyy yhä vastaiseksi lamaustilassaan.
Huomattavin runoilija 19:nnen vuosis. alussa on
Manuel José Quin tana (1772-1857),
vapauden, tieteen, sankarimaisuuden ja jalojen
aatteiden laulaja. Hän joutui reaktsioniliik-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0457.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free