- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
865-866

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Essen ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

865

Essen

866

nen kirkon joukossa on huomattava
rakennustaiteellisessa suhteessa omituinen, 10:ltä
vuosisadalta oleva katedraali, rikkaille
aarrekokoelmi-neen ja maalauksineen. — E. oli alkuaan 852
perustetun nunnaluostarin asemapaikkana.
Oltuaan v:sta 1275 milloin minkin Saksan
ruhtinaan suojeluksen alaisena, se tuli 1814
lopullisesti Preussille. Silloin E:ssä oli 3,500 as.

E. E. K.

Essen, v o n, aatelissuku, jota myös on suomal.
haara. Peräisin Westfalenista, siirtyi sieltä
Itä-meien-maakuntiin, jossa sillä kauan oli Zelle
niminen tila Hiidenmaalla. Siihen kuuluvat:

1. Didrik v. E. (k. 1678), sotilas, astui
Ruotsin armeiaan ja tuli Ruotsin aatelissäädyn
jäseneksi. Omisti m. m. Koiskalan tilan
Nastolassa.

2. Odert Reinhold v. E., vanh. (n.
1667-1714), sotilas, edellisen poika, tuli 1703 Viipurin
kaksinnus-ratsuväen everstiluutnantiksi ja 1713
Porin jalkaväkirykmentin everstiksi. Tämän
joukkonsa etunenässä hän kuoli sankarina
Isonkyrön 1. Napuen tappelussa helmik. 19 p. 1714,
kuten kerrotaan, upseeriensa kanssa nimenomaan
päättävtyneenä voittaa tai kaatua; koko
rykmentistä jäikin vain tähteitä jäljelle. — Hänen
jälkeläisistään, joista useimmat sukuhaarat ovat
asuneet Suomessa, mainittakoon:

3. Odert Reinhold v. E., nuor.
(1755-1837), sotilas, edellisen pojanpoika. Meni
sotapalvelukseen 1767, yleni 1798 Hämeenlinnan
jääkäripataljoonan everstiksi ja päälliköksi, jona
hän otti osaa 1808-9 vuoden sotaan, m. m.
Siikajoen, Alavuden. Salmen ja Oravaisten
taisteluihin, tuli n. s. kuudennen prikaatin päälliköksi
ja otti 1809 eronsa kenraalimajurin arvolla.
Runeberg kuvailee häntä Vänrikki Stoolin
Tarinoissa.

4. Johan August v. E. (1815-73),
kuvernööri, sanomalehtimies, alkoi, ylioppilaaksi
tultuaan 1832, kirjoittaa sanomalehtiin, toimi
samalla alalla Ruotsissa, julkaisi myös
alkuperäisiä novelleja. Asettui senjälkeen
maanviljelijänä tilalleen lähelle Turkua, ottaen edelleen
innokkaasti osaa kirjallisiin harrastuksiin
julkaisemalla sekä kaunokirjallisia tuotteita että myös
„Abo Underrättelser" lehdessä kirjoituksia
päivänkysymyksistä, varsinkin taloudellisista
asioista. Valtiollisen vaikutuksensa E. aloitti
n. s. Tammikuun valiokunnassa 1862, jossa kuten
myös 1863 v:n valtiopäivillä, hän esiintyi sen
ajau vapaamielisten harrastusten etevimpien
edustajain joukossa, puolustaen esim. säätyjen
osallisuutta tullilain säädäntöön, etuoikeuksien
poistamista ja painovapautta. Tuli 1863 Suomen
talousseuran esimieheksi ja 1865 perustuslakien
kodifikatsionikomitean jäseneksi, otti vastaan
hänelle 1866 tarjotun Kuopion läänin
kuvernöörin viran, vaikka hänellä siihen oli vähemmän
edellytyksiä kuin kirjailijaksi. Julkaissut m. m.
novellit „Ett tidens barn", ,.Mordnatten i
Kauhajoki", ,,Det farliga skrinet" ja draamallisen
idyllin „Skärgårdsflickan" (1847).

5. Kaarle Kustaa v. E. (1815-95),
jumaluusopin professori, edellisen serkku. Tultuaan
ylioppilaaksi 1830 hän sai uskonnollisen
herätyksen ja liittyi, varsinkin Jonas Laguksen
(ks. t.) vaikutuksesta, herännäisyyteen.
Ylioppilasnuorison keskuudessa juuri E., L.
Sten-•28. II. Painettu 3/s10.

bäekin ja J. I. Berghin ohella, oli tämän liikkeen
johtaja. V. 1838 häneltä kiellettiin oikeus
vilii-tyttää itsensä papiksi ja häntä valvottiin muka
valtiollisestikin vaarallisena henkilönä. Vihdoin
hän kuitenkin 1840 vihittiin papiksi, tultuaan
sam. v. maisteriksi. Nimitettiin kappalaiseksi
Ylihärmään 1S49 ja Ilmajoelle 1862; v. 1864 hän
julistettiin jumaluusopin tohtoriksi. Jo
1850-luvulla E. oli eronnut pietismistä ja sen
edustajista, N. K. Malmbergista, Paavo Ruotsalaisesta
v. m., liittyen sen sijaan Tübingenin professorin
J. T. Beckin edustamaan raamatulliseen
suuntaan. E:n tietoja ja kykyä käytettiin paljon
yleisiin toimiin. Niinpä hän otti osaa 1863-64 ja 1872
vuosien valtiopäiviin, ensimäiseen
kirkolliskokoukseen 1876 ja komiteoihin, esim. suom.
virsikirjakomiteaan. V. 1867 hän tuli
käytännöllisen jumaluusopin vakin. professoriksi, jota
virkaa hän etevällä tavalla hoiti aina v:een 1876.
V. 1878 hänet pantiin toiselle ehdokassijalle
Porvoon hiippakunnan piispanvirkaan, mutta hän
kieltäytyi vaalista. — E:n kirjallisista tuotteista
mainittakoon hänen yhdessä A. Kihlmanin kanssa
toimittamansa ruotsalaisen virsikirja-ehdotuksen
tarkastus (1862), hänen .,Huomautuksensa
kirkkolain ehdotuksen johdosta" (1847) ja L.
Stenbäckin elämäkerta (1870) (kaikki ruotsiksi).

G. R.

Essen, von, ruots. aatelissuku, kotoisin
Liivin-maalta, ei ole yhteydessä edelkn suvun kanssa.
Siihen kuuluivat m. m.

1. Reinhold Wilhelm v. E. (1669-1732),
vapaaherra, sotilas, maaherra. Hän oli Turun
rykmentin everstinä, tuli sittemmin
kenraalimajuriksi ja vapaaherraksi sekä 1721
Pohjanmaan maaherraksi, osoitti suurta toimeliaisuutta
maakunnan tilan parantamisessa Isonvihan
hävitysten jälkeen.

2. Fredrik Ulrik von E. (1721-81),
vapaaherra, politikko, edellisen poika, otti 1755-56
valtiopäivistä lähtien innokkasti osaa
vapauden-ajan puoluetaisteluihin; 1765-66 valtiopäivillä
hän oli voitolle päässeen myssypuolueen johtajia;
istui sekreettivaliokunnassa ja oli vastapuolueen
ja myöskin sellaisten myssyihin kuuluvain
itsenäisten miesten kuin Chydeniuksen kiivaimpia
vainoojia ; hänestä oli myöskin peräisin myssyjen
tunnettu finanssisuunnitelma. Häntä
pidettiinkin myssypuolueen päänä. V. 1772
vallankumouk-seen hän heti alistui ja esiintyi 1778-79
valtiopäivillä kuninkaan uskollisena kannattajana.

3. Hans Henrik von E. (1755-1824),
kreivi, sotamarsalkka, Norjan käskynhaltija,
edellisen poika; yleni nopeasti sotilasuralla ja
hoviviroissa tullen 1811 sotamarsalkaksi ja 1816
valtamarsalkaksi. E. oli Kustaa III:n
erityisessä suosiossa ollen hänen mukanansa m. m.
Suomen sodassa 1788-90; oli Tukholman
ylikäs-kynhaltijana 1795-97; nimitettiin 1800
kenraalikuvernööriksi Pommeriin, jossa otti osaa
maaorjuuden poistamiseen. V. 1807 hän oli K. M.
Armfeltin rinnalla ylipäällikkönä Pommerissa
puolustaen urhoollisesti Stralsundia ranskal.
vastaan. V. 1809 E. Tukholmassa tapahtuneen
vallankumouksen jälkeen kutsuttiin uuden
valtioneuvoston jäseneksi ja korotettiin kreiviksi; teki
1810 Pariisissa Ruotsin puolesta rauhan, jossa
Ruotsi sai takaisin Pommerin. V. 1813 hän
asetettiin Norjaa vastaan kootun sotajoukon yli-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0463.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free