- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
933-934

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Eurooppa

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

927

Eurooppa

928

lispuistoina". — On laskettu, että 2.» %
Euroopasta on tundraa, 66,9 % metsäaluetta (s. o.
metsän sijalla on täällä enimmäkseen viljeltyä
maata), 11,« % kuuluu Välimeren alueeseen ja
vihdoin 18,7 % on aroa. Kaikista puista
menevät koivu, mänty ja kuusi pisimmälle pohjoiseen.
Niitten pohjoisrajan pohjoispuolella laajenee
pitkin jäämeren rannikkoa tundra. Sangen
omituinen on tammen pohjoisraja, joka on melkein sama
kuin hedelmäpuitten rajaviiva. Atlanttisessa
ilmanalassa tämä menee kauas pohjoiseen
(Trond-hjemin seuduille), mutta laskeutuu
Itä-Euroo-passa sangen vahvasti kaakkoa kohden. Vieläkin
arempi mannerilmastolle on pyökki. Etelä-E. on
ainaviheriöivien lehtipuitten ja pensaitten maa. —
Kansan tavallisimmat ravintoaineet vaihtelevat
melkoisesti leveysasteitten mukaan, joskin
nykyaikainen kauppavälitys tasoittaa eroavaisuuksia.
Melkein tundran rajoille saakka menestyy
ohran-viljelys; sitten seuraavat ruis ja kaura, vehnä ja
vihdoin maissi ja riisi. Perunaa viljellään
tundran rajoilta Etelä-E:aan asti. Keski-E:ssa
viljellään paljon vihanneksia ja hedelmiä (omenoita,
päärynöitä, luumuja, kirsikoita y. m.) ja
Etelä-E:ssa etelänhedelmiä (oliiveja, viikunoita,
manteleita, persikoita, oransseja y. m.). Helposti
käsitettävistä syistä on E:n nisäkäseläimistössä
tapahtunut suurimmat muutokset. Hävitettyjen
metsäeläinten sijalle on tuotu hyödyllisiä
kotieläimiä, useinkin sellaisia, jotka ovat kesytetyt
muissa maanosissa ja joita sitten on totutettu
meikäläiseen ilmastoon. Lintumaailmaa on ollut
vaikeampi muuttaa, ja muuttolinnut taitavat
vieläkin kaikista vainoista (etenkin Ranskassa
ja Etelä-Euroopassa) huolimatta seurata
ikivanhoja muuttoteitään. Alempi eläimistö on
vieläkin vähemmin ollut riippuvainen ihmisen
muuttavasta vaikutuksesta.

Eri vaiheita eurooppalaisen asutuksen
historiallisessa kehityksessä emme tosin saata
seurata niin pitkälle taaksepäin ajassa kuin
Aasiassa, mutta sen sijaan tunnemme jokseenkin
tarkkaan sen kulun viimeisenä kahtena
vuosi-tuhantena, onpa tutkimus luonut valoa
esihistoriallistenkin eurooppalaisten elämään. Varmasti
tiedetään, että ihminen oli jo eräällä jääkausien
välisellä ajalla Keski-E:ssa, jossa lauhkea
ilmanala ja verrattain rikas kasvullisuus ympäröivät
häntä ja jossa hän pyydysteli tertiäärikauden
suurikokoisen, ja silloin häviämässä olevan
nisä-käseläimistöu viimesiä edustajia.
Tertiääri-kautta seurasi se tavaton ilmaston huononeminen,
jota nimitämme jää-(kvartääri-) kaudeksi. Mutta
eivätpä edes senaikuiset ankarat elinehdot
kyenneet hävittämään ihmistä ; hän eli viimeisen
jääkauden-välisen ajan jälkeenkin ja metsästeli
sil-loi sia eläimiä, sekä taisteli luolien
omistamisesta luolakarhujen ja -hyeenojen kanssa. Näitten
paleoliittien eli vanhemman kivikauden kansojen
pääelinkeinoina olivat nähtävästi kuitenkin
kalastus ja pienempien eläinten metsästys. Että
myöskin ihmissyöntiä heidän joukossaan harjoitettiin,
todistavat ne halaistut ihmisenluut, joita on
tavattu ateriatunkioissa. Paljoa kehittyneempää
kansaa olivat neoliitit eli nuoremman kivikauden
ihmiset, joitten joukkoon luetaan myöskin
meikäläisen kivikauden aikuinen kansa. On lausuttu
se mielipide, että neoliitit olisivat vaeltaneet
Aasiasta. Varmaa on, ettei vanhimpinakaan

aikoina puuttunut maateitä (esim. silta
nykyisen Aigeian-meren yli) — meriteitä käytettiin
kansainvaelluksissa vasta paljon myöhempään.
Neoliittiset kansat tunsivat jo jonkunlaisen
maanviljelyksen ja pitivät kotieläiminään vuohia
ja lampaita (jotka ovat kuten tunnettu
kotoisin Aasiasta). Kivikauden kansa oli
varmaankin harvaan levinnyt yli maanosamme. Vielä
myöhempinä pronssi- ja rautakausina oli asutus
hyvin harva, tavattiinpa niinkin myöhään kuin
keskiajalla laajoja salomaita Keski-Euroopan
viijavimmilla seuduilla. Vanhempina aikoina
oli ihmisten pakko asuinpaikkaa valitessa ottaa
vaari yhtä hyvin ravintoaineitten saannista,
kuin myös suojakeinoista petoeläimiä ja
vihollisia vastaan (paalurakennukset Sveitsissä,
lautta-asunnot pohjoisen Keski-E:n järvillä ja
luultavasti soitten ympäröimillä harjuilla
pohjolassa). Jo kivikaudella eli E:ssa kaksi erilaista
rotua eli, jos niin tahtoo, kaksi erikoista
antropologista muotoa. Kallioluolista on tavattu
sekä pitkiä ja kapeita (dolikokefaalisia) että
lyhyitä ja leveitä (brakykefaalisia) pääkalloja.

J. E. R.

E:n muinaisista, mitä erilaisimmista kansoista
ja kielistä voimme vielä erottaa seuraavat
kuusi: 1) Pyreneitten-niemimaalla ja
Etelä-Ranskassa iberialaisen kieliryhmän, jota vielä
tänä päivänä edustaa baskin kieli; 2)
Etelä-Ranskassa ja Pohjois-Italiassa ligurilaisen
kieliryhmän; 3) Toscanassa etruskilaisen kieliryhmän;
4) Kreikassa ja Vähässä-Aasiassa erikoisen
kielen, jolle ei vielä ole löydetty nimeä. Kolme
viimemainittua kieltä ovat hävinneet. 5) Idässä
ja pohjoisessa suomalais-ugrilaisen kieliryhmän :
6) Keski-E:ssa (Pohjois-Ranskassa,
Pohjois-Sak-sassa ja Venäjällä) indo-eurooppalaisen
kieliryhmän. Viimemainittu on voimakkaasti
levinnyt ja vähitellen tunkenut tieltään muut kielet.
Noin v:n 600 tienoilla e. Kr. oli näitä kieliä
edustavia kansoja Italiassa (latinalaisia, umbreja.
oskeja, samniitteja ja messaappeja), Kreikassa
(helleenejä), Balkanin niemimaan pohjoisosassa
(illyriläisiä ja traakialaisia), Galitsiassa ja
Lounais-Venäjällä (slaaveja), Pohjois-Saksassa
ja Skandinaaviassa (germaaneja) ja
Etelä-Saksassa, Ranskassa, Espanjassa (kelttiläisiä).
Kaikki kadottavat vanhat murteensa, leviävät
yhä avarammalle ja joutuvat sentälulen yhä
lä-heisempiin kosketuksiin toistensa kanssa.
Latinan kieli valloittaa Italian. Espanjan, Ranskan,
läntisen ja koillisen osan Balkanin-niemimaasta,
germaanilainen kieli Etelä-Saksan. Idässä
viimemainittu taas saa luovuttaa Elben ja Veikselin
välisen alueen slaavilaiselle kieliryhmälle, joka,
työntäen tieltään Venäjälle suomalais-ugrilaiset,
Etelä-Venäjiin arojen useat eri kielet, Pannonian
ja Balkanin kielet, voittaa alaa idässä ja
etelässä. 6:nnella vuosis. j. Kr. eri kieliryhmäin
levenemisalueet ovat vakiintuneet suunnilleen
sellaisiksi kuin ne nyt ovat. Suurin osa E:n
n. 417 milj. (s. o. melkein neljännes koko
maapallon asukasluvusta) asukkaasta kuuluu
indoeurooppalaiseen kieliryhmään: Keski- ja
Pohjois-E:ssa germaaneihin (saksalaiset, hollantilaiset
ynnä flaamit, englantilaiset, skandinaavit),
Länsi-E:ssa, Italiassa ja Kaakkois-E:ssa
romaanilai-siin (vallonit, ranskalaiset, italialaiset,
espanjalaiset, portugalilaiset, retoromaanit, romaania-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Feb 4 18:19:42 2022 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0507.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free