Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Feodor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1029
Feodor—Ferdinand
1030
tiellinen suunta. — Feodalisti, läänioikeuden
tuntija. J. F.
Feodor ks. F e d o r.
Feodosia ks. F edo s ia.
Feofan Prokopovits
pö’-J (1681-1736), ven.
saarnaaja ja valtiomies, kotoisin Kiovasta, jonka
hengellisen akatemian läpikäytyään hän jatkoi
opintojaan Roomassa, päästen katolinuskoon
kääntymällä oppilaaksi siihen aikaan kuuluisaan
P. Athanasiukseu jesuiittakollegioon. Palattuaan
1704 Kiovaan, hän kääntyi takaisin [-kreikan-uskoon ja tuli akatemian opettajaksi. Laajaa
sivistystään hän käytti uusien oppikirjojen
laatimiseen ja kirjoitti ajan tavan mukaan
koulunäy-telmän „Vladimir", jossa esitetään valistuksen
merkitystä ja puolustetaan Pietari Suuren äsken
alkamia uudistuksia. Samoin hän esiintyi
Pietarin tointen ylistäjänä saarnoissaan. Yksi
niistä, saarna Pultavan voiton johdosta, herätti
tsaarin huomion. Turkkilaisen sotaretkensä
aikana Pietari kutsutti F:n leiriinsä ja vähän
sen jälkeen hänestä tuli Kiovan akatemian
rehtori. Lukuisissa kirjasissaan hän esiintyy
filosofisesti sivistyneenä miehenä, Baconin ja
Descartesin opin kannattajana ja puolustaa jyrkästi
sitä mielipidettä, että kirkollisen vallan tulee
alistua maallisen alle. F:n mielipiteet
miellyttivät suuresti Pietari Suurta ja hän kutsui F:n
1716 Pietariin. Täällä hänen tehtävänään oli
olla Pietarin tointen periaatteellisena selvittäjänä
ja puolustajana sekä saarnojen että kirjasien
avulla. Niinpä hän 1718 »ylistyspuheessa
tsaarin vallasta ja kunniasta" esiintyy »valistuneen
absolutismin" puolustajana, osoittaen kuinka
rajaton itsevaltius on tärkeä Venäjälle. Sam. v.
hän tuli Pihkovan piispaksi ja Pietarin
lähimmäksi neuvonantajaksi ja apulaiseksi Venäjän
kirkon hallinnon järjestämisessä. Hän toimitti
»Hengellisen ohjesäännön" (1720), esiintyipä
muillakin aloilla toimittaen johdatuksen
„Lai-vastoasetukseen" ja julkaisten »ylistyspuheen
Venäjän laivastosta". V:sta 1720 F. tuli
Novgorodin arkkipiispaksi sekä pian sen jälkeen pyhän
synodin tärkeimmäksi jäseneksi. Järjestäessään
kirkon hallintoa hän sekä Pietari olivat suuressa
määrin protestanttisen kirkkoaatteen
vaikutuksen alaisia. Pietarin kuoleman jälkeen F:n
vaikutusvalta lakkasi, mutta keisarinna Annan
astuessa valtaistuimelle hän pääsi uudestaan
valtaan, kun hän yhdessä muutamien muiden kanssa
oli anonut keisarinnan asettamaan täydellisen
yksinvaltiuden täyteen voimaansa. F. ei
kuitenkaan enää ollut sama innokas uudistusten mies
kuin Pietarin aikana. Hän oli varmaan aikansa
oppinein ja sivistynein venäläinen. Paitsi
erinomaista väittelykykyä oli F:lla purevan ivan
lahja. nänen vaikutuksensa ulottui myöskin
kaunokirjallisuuteen: Venäjän taiderunouden isä
Kantemir on saanut satiireihinsa paljon
vaikutusta F:lta, samoin on historioitsija Tatistsev
tavallaan hänen oppilaansa. F:n kootut teokset
julkaistiin latinankielellä Königsbergissä ja
Leipzigissä. J. J. M.
Feralia [fërä’-) (lat.), muinoin Roomassa
juhla vainajien muistoksi helmik. 21 p» jolloin
ruokatavaroita ja lahjoja omistettiin vainajien
hengille. Seuraavana päivänä vietettiin ilojuhla
Caristia vainajien omaisten kesken. vrt.
myös P a r e n t a 1 i a. K. J. H.
Ferdinand, Bulgaarian
kuningas.
Ferdinand, Braunschweigin herttua
(1721-92), preuss. sotapäällikkö ; meni 1740
Preussin palvelukseen, otti osaa molempiin Sleesian
sotiin (1740-42 ja 1744-45) ; kunnostautui
varsinkin seitsenvuotisessa sodassa, jolloin
liittolais-sotajoukon johtajana Länsi-Saksassa piti lujasti
puoliansa ylivoimaisia Ranskan ja Saksan
valtakunnan joukkoja vastaan (1757-62) ; nimitettiin
rauhan jälkeen sotamarsalkaksi, mutta erosi
Preussin palveluksesta 1766. [Westphalen,
„Ge-schichte der Feldzüge Herzog F:.s v. [-Braunschweig-Liineburg".]-] {+Braunschweig-
Liineburg".]+}
Ferdinand M a k s i m i 1 i a n Karl L e
o-pold Maria (s. 1861), Bulgaarian
kuningas. Kuuluu erääseen
Itävallassa asuvaan
Sach-sen-Koburg-Gotha-suvun
katoliseen haaraan. F.
opiskeli Wienissä ja rupesi
itävaltalaiseen
sotilaspal-velukseen, kohoten
luutnantiksi. Bulgaarian
so-branja valitsi hänet
lieinäk. 1887 Bulgaarian
ruhtinaaksi ja hän astui
hallitukseen elokuussa
sam v. Venäjän
vastustuksen vuoksi eivät
suurvallat ja Turkki
kumminkaan virallisesti
tunnustaneet häntä
hallitsijaksi. F:n tarmokas
esiintyminen vakaannutti suuressa määrässä
Bulgaarian asemaa, samalla kun pääministeri
Stambulov sai aikaan sisäisen rauhan ja
järjestyksen. F. nai 1893 Bourbon-Parman prinsessan
Marie Louisen. Syrjäyttämällä Stambulovin ja
kastattamalla 1894 syntyneen perintöruhtinaan,
Boriksen, kreikkalais-katoliseen uskoon 1896 hän
sovitti huonot välinsä Venäjään ja sai aikaan,
että Turkki ja suurvallat tunnustivat hänet
Bulgaarian ruhtinaaksi 1896. Lokak. 5 p. 1908
hän huudatti itsensä Tirnovassa Bulgaarian
riippumattomaksi kuninkaaksi, rikkoi siten
Ber-liininsopimuksen v:lta 1878 ja lopetti
omavaltaisesti vasallisuhteensa Turkkiin. E. M-a.
Ferdinand (esp. Fernando, Hernando),
Espanjan kuninkaita. 1. F. V
Katolilainen (1452-1516), Aragonian kuningas 1479-1516.
V. 1468 F. julistettiin Sisilian kuninkaaksi ja nai
1469 Isabellan, joka 1474 peri Kastilian. Täten
nämä kaksi maata tulivat personaaliunionilla
yhdistetyiksi. Yhdessä Isabellan kanssa F.
työskenteli tarmokkaasti kuningasvallan
kohottamiseksi ja säätyjen vanhojen etuoikeuksien
supistamiseksi ; aatelisto tehtiin riippuvaiseksi
kuningasvallasta ; menetetyt kruununtilat otettiin takaisin
ja oikeudenhoitoa kovennettiin. Yleisen
turvallisuuden ylläpitämiseksi järjestettiin
kaupunki-miliisi, n. s. »pyhä veljeskunta" (santa
herman-dad). F:n valta lisääntyi senkin johdosta että hän
nimitytti itsensä kolmen suuren hengellisen
ritarikunnan (San Jagon, Alcantaran ja Calatravan)
suurmestariksi. V. 1492 F. ja Isabella
valloittivat Granadan, Espanjan viimeisen maurilaisen
valtion. Maurilaiset saivat oikeuden vapaasti
harjoittaa uskonnollisia menojaan, mutta ennen
pitkää järjestettiin maahan inkvisitsionilaitos, ja
suurinkvisiittori Torquemada poltatti tuhansit-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
