- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1031-1032

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Feodor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1029

Feodor—Ferdinand

1032

tain kerettiläisiä. F:n osanotolla Euroopan
politiikkaan oli suuri merkitys Espanjalle: 1495 hän
muodosti Italiassa ranskalaisvihollisen liigan,
joka sai aikaan sen, että ranskalaiset
karkoitet-tiin Italiasta. Sittemmin hän sopi Ranskan
kuninkaan, Ludvik XII:n kanssa Napolin
jakamisesta. Molemmat ottivatkin sen haltuunsa 1501,
mutta 1503 F. anasti koko Napolin valtion. V.
1512 hän valloitti Navarran. F:n hallituskautena
Kolumbus 1492 löysi uuden maailman. — F. oli
todellinen renesanssiajan ruhtinas,
vallanhimoinen ja uskoton, ja ajan maechiavelliläisessä
politiikassa hän näyttäytyi mestarilliseksi
diplomaatiksi. [Preseott, ,,IIistory of the reign of
Ferdinand and Isabella" (myös ruotsiksi).]

2. F. VII (1784-1833), Kaarle IV:n ja Parman
Marie Louisen poika, luonteeltaan julma ja
raaka, epäluuloinen, teeskentelevä ja uskoton,
mieleltään pelkuri, tylsä kaikille henkisille
harrastuksille. F. alkoi jo aikaiseen vehkeillä äitinsä
rakastajaa, ,,raulianruhtinas" Godoyta vastaan
ja. kääntyi siinä tarkoituksessa Napoleonin
puoleen 1807, mutta Godoy vangitutti hänet
petturina, ja F. ilmiantoi neuvonantajansa. Kapina
Godoyta vastaan 1808 pakotti Kaarle IV:n
luopumaan hallituksesta F:n hyväksi, joka
kumminkin sam. v. Napoleonin pakottamana Bayonnessa
luopui vallasta. Häntä pidettiin sen jälkeen lähes
kuusi vuotta vartioituna Ranskassa. V. 1813 F.
taas tuli kuninkaaksi, lakkautti heti vapaan
perustuslain v:lta 1812, uudisti inkvisitsionin,
luostarit ja jesuiittakunnan, vainosi
vapaamielisiä ja hallitsi tyrannimaisesti, ahdasmielisen
hovikamarillan johtamana. V:n 1820 kapina
pakotti hänet palauttamaan 1812 v:n
hallitusmuodon, mutta 1823 hän lakkautti sen taas maahan
tulleen ranskalaisen sotajoukon avulla, ja hallitus
tuli yhtä kurjaksi kuin ennenkin. F. nai 1829
molempain Sisiliain prinsessan Maria Kristiinan,
joka sai hänet kumoamaan salilaisen perintölain,
minkä johdosta hänen tyttärensä Isabella
tunnustettiin kruununperilliseksi. [Hubbard,
„His-toire contemporaine de 1’Éspagne. I. Rögne de
F. VII".] E. M-a.

Ferdinand I (1793-1875), Itävallan
keisari 1835-48, Frans I:n poika, oikeudentuntoinen
ja hyväntahtoinen, mutta henkisesti ja
ruumiillisesti sairas ja kykenemätön hallitsemaan. Hänen
valtaistuimelle nousunsa lisäsi vain Metternichin
ja hovipuolueen valtaa, mutta v:n 1848 kapinan
syttyessä hän oli pakotettu erottamaan
Metternichin ja lupaamaan perustuslaillisen
hallitusmuodon. Hän pakeni kaksi kertaa Wienistä ja
luopui, sittenkuin Itävallan kapina oli
kukistettu, jouluk. 2 p. 1848 hallituksesta
veljenpoi-kansa Frans Josefin hyväksi. E. M-a.

Ferdinand, Kastilian kuninkaita. 1. F. I
Suur i, tuli Kastilian hallitsijaksi 1035 isänsä
Sanclio Suuren kuoltua, vaikutti paljon maansa
hyvinvoinnin ja järjestyksen luomiseksi, ja
taisteli uskoninnolla maureja vastaan. Hän kuoli
1065. — 2. F. III Pyhä (1199-1252),
hallitsijana 1217-52, laajensi onnellisilla sodilla
maureja vastaan valtakuntaansa, johon yhdisti
myöskin Leonin, Cordovan ja Sevillan. Oli uskollinen
kirkon ystävä, ja julistettiin 1671 pyhimykseksi.

K. G.

Ferdinand (it. Ferdinand o, Ferrand o),
Napolin ja molempain Sisiliain kuninkaita. 1.

F. I (1751-1825), Napolin kuningas 1759-1806 ja
1815-25; Sisilian kuningas 1759-1825; otti
itselleen v:sta 1816 arvonimen: „F. I, molempain
Sisiliain kuningas". F. oli heikko luonteeltaan
ja hänen puolisonsa Maria Carolina (v:sta 1777)
todellinen hallitsija. Kuningattaren suosikki
engl. Acton johti maan politiikkaa suuntaan,
joka oli Englannille ja Itävallalle ystävällinen;
tämän johdosta Napoli 1790-luvulla sekaantui
Ranskan tasavaltaa vastaan käytyihin sotiin.
Hovin täytyi 1798 ranskalaisten tieltä paeta
Sisiliaan ja Napoli muodostettiin (1799)
Parte-nopen tasavallaksi, joka kuitenkin kukistui heti,
kun ranskalaiset olivat jättäneet maan. Verinen
taantumus seurasi. Kun F. 1805 ei ylläpitänyt
lupaamaansa puolueettomuutta, julisti Napoleon,
että Bourbonit olivat lakanneet hallitsemasta
Napolissa ja asetti sinne omia sukulaisiaan
hallitsijoiksi (Josef, Murat). Englannin laivaston
suojelemana F. jäi Sisiliaan, kunnes hänen
valtansa 1815 taasen asetettiin Napolissakin
entiselleen. Carbonari-kapina pakotti F:n 1820
hyväksymään vapaamielisen hallitusmuodon, mutta
Itävalta teki siitä lopun jo 1821, ja kurja
taantumus seurasi.

2. F. II (1810-59). edellisen pojanpoika.
Kuninkaana 1830-59. Ylläpiti jesuiittain valtaa,
painotarkastusta, urkkimista ja ankaraa
poliisi-järjestelmää. Hänen ankara ja itsevaltainen
hallituksensa aiheutti suuren määrän salaliittoja,
mutta niistä hänen julmuutensa vain yltyi.
Tam-mik. 1848 syttyi kapina Sisiliassa ja
levottomuuksia Napolissa. F. oli pakotettu antamaan
maalleen vapaan hallitusmuodon ja lähettämään
sotajoukon Pohjois-Italiaan taistelemaan
Itävaltaa vastaan. Mutta toukok. 15 p., samana
päivänä, jolloin edusta iakamarit kokoontuivat,
syntyi eduskunnan ja hallitsijan välillä
erimielisyyttä, mikä meni niin pitkälle, että Napolin
kaduilla taisteltiin. Kukistettuaan kapinan
verisellä julmuudella (niinpä hän pommitutti
Napolia linnoituksista, saaden siitä liikanimen
,,kuningas Bomba") ja pakotettuaan Sisiliankin
alistumaan 1849, hän lakkautti vapaamielisen
hallitusmuodon ja ryhtyi harjoittamaan vanhaa
hirmuhallitustaan huolimatta Englannin ja
Ranskan vastalauseista. E. Jf-a.

Ferdinand II August Frans Anton
(1816-85), Portugalin nimikuningas,
Saksi-Koburg-Gotha-Kohäryn ruhtinaallista sukua,
meni 1836 naimisiin Portugalin kuningattaren
Maria II:n da Glorian kanssa; hoiti hallitusta
vanhimman poikansa Dom Pedro V:n
alaikäisyyden aikana (1853-55) ja saavutti saksal.
sukuperästään huolimatta viisaalla ja
perustuslain-mukaisella hallituksellaan kansan suosion;
kieltäytyi 1869 ottamasta vastaan hänelle tarjottua
Espanjan kruunua. J.

Ferdinand. Saksan (room.-saksal.) keisareita.
1. F. I (1503-64), keisarina 1556-64. Keisari
Kaarle V:n nuorempi veli, sai Wormsin
sopimuksessa 1521 Itävallan perintömaat (Itävallan,
Steiermarkin, Kärntin ja Krainin, joihin lisäksi
myöhemmin tuli habsburgilaisten alueet Svaabissa
sekä Tyroli). Nai sam. v. Unkari-Böömin
kuninkaan Vladislavin tyttären, Annan, ja
valittiin (1526) lankonsa, kuningas Ludvikin kuoltua
Böömin ja Unkarin kuninkaaksi. F:stä tuli
täten itävaltalaisen monarkkian varsinainen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0558.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free