Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Fetiši ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1047
Feuillantien
klubi—Fiaali
1048
galleriassa Münchenissä). Suurpiirteistä tyyiiä
tavoitellessaan F. senjälkeen valitsee melkein
yksinomaan antiikkisia aiheita, joista hänen
pa-raimpia maalauksiaan on „Medean pako" (1370,
Münchenin Uudessa pinakoteekissa), „Orfeus ja
Eurydike" (1869, Hagenin museossa) ja
»Ifige-neia" (1871, Stuttgartissa). Vv. 1873-76 F. oli
Wienin akatemian professorina ja maalasi
sikäläiseen yliopistoon ison kattomaalauksen
»Titaanien kukistus", jossa rajuliikkeisessä kuvassa
samoinkuin F:n aikaisemmassa
»Amatsoonitais-telussa" (Berliinissä ja Nürnbergissä) hän ei
onnistu niin hyvin kuin edellisissä
sopusointuista, ylevää rauhaa kuvastavissa teoksissaan.
— F:n hillityn ylhäistä ja silloisista
muotisuun-nista, Piloty-koulun historiallisesta realismista
ja Makartin edustaman wieniläiskoulun
pintapuolisesta väritaiteesta poikkeavaa taidetta ei
hänen oma aikausa ymmärtänyt. Ollen
roman-tillinen klassikko F. erosi antiikin
käsityksessään häntä aikaisemmista klassillisuuden
noudattajista siinä, että hän matkimatta antiikin
muotoja etsi sen hiljaista lepoa ja tasapainoa
sekä plastillista muodonkäsittelyä, pyrkien
samalla suurpiirteiseen tyylittelyyn myöskin
väreissään, joissa hänen kuitenkin harvoin
onnistui saavuttaa täyttä sopusointua. Vasta F:n
kuoltua selveni saksalaisille hänen voimakkaan,
persoonallisen taitelijapyrkimyksensä jalous, ja
nykyään on F:a sanottu Saksan suurimmaksi
maalariksi XIX:n vuosisadan ensi puoliskolla
sekä koko vuosisadan ainoaksi saks.
historiamaa-lariksi, »jonka teoksissa on todellista tyyliä,
oikeata monumentaalisuutta". — „Ein
Vermächt-niss von A. F." sisältää kokoelman F:n kirjeitä
(5:s pain. 1902, kriitillisen valikoiman julkaisi
K. Neumann 1904). [Elämäk. J. Allegeyer (1894),
T. Heyck (1905) ja A. v. Deckelhäuser (1905).]
E. R-r.
Feuillantien klubi [föjanttien], (ransk. club
des Feuillants), valtiollinen klubi, jonka 1791
perustivat perustuslailliset monarkistit ja jonka
tarkoituksena oli toimia valtiosäännön voimassa
pysyttämiseksi. Sen jäseniä olivat m. m. Sieyès
ja Lafayette; sai nimensä kokouspaikasta
Pariisin feuillantiluostarista. F. ei saanut paljon
kannattajia, joutui jakobiinien vihoihin ja
hajoi-tettiin jo 1792.
Feuillants [föjä’] (ransk.), f e u i 11 a n t i t,
sistersiläisten veljeskuntaan kuuluva
kongregat-sioni, saanut nimensä Toulousen lähellä olevasta
Feuillanfin luostarista, jonka Jean de la
Bar-rière 1577 perusti estääkseen luostarikurin
höltymistä. Sixtus V vahvisti f:n säännöt 1586 ja
Klemens VIII teki 1595 feuillantit Citeaux’n
emäluostarista riippumattomiksi. Urbanus VIII
jakoi veljeskunnan kahteen kongregatsioniin:
»Congrégation de Notre Dame des Feuillants"
(ransk.) ja ,,I riformati di San Bernardo" (it.).
V. 1588 perustettiin feuillanttien kongregatsioni
naisia varten. Veljeskunta lakkautettiin 1790.
K. ö.
Feuillet [föjë’], Octave (1821-90), ransk.
kirjailija. F:n ensimäinen mainetta saavuttanut
romaani on „Le roman d’un jeune homme pauvre"
(1858), jossa hänen avunsa ja vikansa jo selvästi
ilmenevät: toiselta puolen vakaumuksien
järkähtämätön vilpittömyys, tyylin selvyys ja
tekniikan varmuus, toiselta puolen jotain epäröivää
ja liioiteltua hienotunteisuutta, mikä tuotti F:lle
sivistyneen naismaailman suosion. Kokiessaan
sitten vapautua näistä heikkouksista, F. joutui
päinvastaiseen liioitteluun käsitellessään ylen
rohkeita, hänen luovalle kyvylleen ylivoimaisia
probleemeja, joissa hän kuvaa ylhäisen maailman
turmeltumista, pintapuolisia ja kovasydämisiä
aatelisia, nuoria naisia, joiden puheet ovat
kyy-cillisiä. F:n aikaisemmalta tuotantokaudelta
mainittakoon vielä näytelmä »Montjoye" (1863),
yhteiskuntakuvaus toisen keisarikunnan päiviltä.
F:n myöhäisemmän iän romaaneista mainittakoon
,.Un mariage dans le monde" (1875), »Les amours
de Philippe" (1877), »Le journal d’une femme"
(1878), »Histoire d’une Parisienne" (1881), „La
Morte" (1886), »Le divorce de Juliette" (1889).
F. on sitäpaitsi kirjoittanut useita näytelmiä,
jotka ilmestyivät koottuina nimellä »Théàtre
complet" (1892-93, 5 nid.). [J. Claretie, »Octave
Feuillet" (1883) ; F. Brunetière. »Nouveaux
essais sur la litt. contemp." (1895) ; C. Lecigne,
»O. Feuillet et son theätre" (1905).] J. H-l.
Feuilleton ks. Följetoni.
Feuilletonromaani ks. Följetoni.
Feuquières [†ökiä’r], Manassès de Pas
(1590-1640), ransk. soturi ja valtiomies, vaikutti
1628 paljon La Rochellen antaumukseen, meni
1632 Ranskan lähettiläänä Saksaan ja solmi
liiton Ruotsin kanssa, taisteli urhoollisesti
Bernhard Weimarilaisen kanssa keisarillisia vastaan
ja kuoli vangiksi jouduttuaan haavoistaan.
Hänen poikansa Isaac de F. (k. 1688), kävi
Ranskan lähettiläänä m. m. Ruotsissa, jossa 1674
taivutti hallituksen Ranskan hyväksi
hyökkäämään Brandenburgiin.
Féval f†cva’l], Paul (1817-87), hyvin
tuottelias ransk. romaaninkirjoittaja. V. 1841 ilmestyi
hänen ens. romaaninsa »Le club des Phoques’’ ja
1843 »Loup blanc". Salanimellä Francis Trolopp
1844 julkaistu »Mystères de Londres" herätti
yhtä suurta huomiota kuin E. Suen »Mystères
de Paris". V. 1848 F. taisteli tasavaltaa
vastaan, ja senjälkeen hänen kynästään lähti runsas
romaanitulva, josta mainitsemme ,,La femme du
banquier" (1851). »Le capitaine Simon" (1853),
»Le paradis des femmes" (1854), ,,L’homme de
fer" (1856), „Mme Gil Blas" (1857), »Frère
Tranquille" (1859), »Le roi des gueux" (1860),
»Quatre femmes et un homme" (1862), »Les
tri-bunaux secrets" (1864), „L’hötel Carnavalet"
(1866),.»Le secret des habits noirs" (1870), »Le
chevalier Keramour" (1874), »La ville-vampire"
(1875), »Veillées de la famille" (1882).
Loppu-iällään F., joka oli ollut maallinen mieleltään,
liittyi ultramontanismiin ja muunteli sen
suuntaisiksi entisiä romaanejaan. Tämän
kehityskauden teoksista mainittakoou
»Les Jésuites" (1877) ja »Les étapes d’une
Conversion" (1877). F:n kootut teokset
ilm. 1895 (38 nid.). [H. Glaesener, »Le
génie de P. Féval" (1901).] J. E-l.
Fez ks. F e s.
FF (ff), mus., lyhennys sanasta
fortissimo (ks. t.).
Fiaali (saks. Fiale), goottilaisessa rak.
tyylissä neli- tai kalideksansärmäinen,
kekokattoinen. solakka pikkutorni
tukipilarien päissä tahi ovi- ja
ikkunapääty-jen kummallakin puolen. Tornikeon Fiaali.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
