Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Filip ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
10(57
Filip Filipepi
10(58
4. F. IV Kaunis (1268-1314), edellisen poika,
tuli kuninkaaksi 1285. Lahjakas, mutta
mielivaltainen hallitsija. Hän liitti valtion maihin
useita alueita, m. m. Angoumois’n ja Lyon’in ;
tahtoi anastaa myöskin Guiennen Englannin
kuninkaalta, mutta se ei onnistunut. Flanderin hän
anasti, mutta kun hänen virkamiehensä sortivat
asukkaita, nousivat he kapinaan, ja F. joutui
perinpohjin tappiolle Courtrai’n luona (1302),
jonka johdosta hänen täytyi luopua Lysin tuolla
puolen olevasta Flanderista. Saadakseen varoja
F. käytti kaikenlaisia keinoja, harjoitti
kiskomista, vaati säännöllistä veroa ja lyötti
ala-arvoista rahaa. Mutta kun hän täten koski
kirkon etuihin, syntyi riita paavi Bonifacius VIII:n
kanssa (ks. t.). Tämä taistelu aiheutti
valtio-säätyjen kokoonkutsumisen 1302 (ks. États
généraux), koska F. tahtoi saada kansaltaan
tukea taistelussaan. Bonifacius otettiin vangiksi
ja hänen seuraajansa Benediktus XI teki
sovinnon F:n kanssa: mutta kun hän kuoli 1304, sai
F. aikaan, että Bordeaux’n arkkipiispa valittiin
paaviksi Klemens V:n nimellä. Tämä muutti
Aviguoniiu asumaan ja antoi suostumuksensa
temppeliherrojen ritarikunnan hävittämiseen
(1312), jonka omaisuuden F. suureksi osaksi
■otti itselleen. F:n toimien johdosta Ranskan
kuninkaan valta kasvoi suuresti, ja hän alkoi
järjestää hallitusta virkavaltaiseen suuntaan.
[Boutaric, ,.La France sous Philippe le Bel";
Funck-Brentano. ,,Les origines de la guerre de
cent ans, Philippe le Bel en Flandre" ; E. Renan,
„Étude sur la politique de Philippe le Bel";
Wenck, ,,Philip der Schöne von Frankreich".]
5. F. V Pitkä (1294-1322), edellisen toinen
poika, tuli vanhemman veljensä kuoltua 1316
kuninkaaksi. Hän järjesti hallinnon ja
rahalaitoksen, vainosi niinkuin isänsäkin juutalaisia,
joiden omaisuutta hän anasti. Hänellä oli vain
tytär, jonka vuoksi hänen veljensä Kaarle IV
peri kruunun (Lehugeur, ,,Histoire de Philippe
V le Long").
6. F. VI Valoi s (1293-1350), Filip Kauniin
nuoremman veljen. Valois’n kreivin Kaarlen
poika, tuli Kaarle IV:n kuoltua 1328
valtionhoitajaksi ja samana vuonna kuninkaaksi. Hän
voitti Casselin luona 1328 flanderilaiset, jotka
olivat karkoittaneet kreivinsä. F. joutui 1337
sotaan Englannin kuninkaan Edvard III:n
kanssa, joka vaati Filip IV:n tyttärenpoikana
Ranskan kruunua. Ranskan laivasto joutui
tappiolle Sluysin luona (1340) ja maajoukko Crecyn
luona 1346, jonka jälkeen englantilaiset
valloittivat Calais’n (1347). Hänenkin aikanaan
liitettiin valtionmaihin useita läänejä, niinkuin Valois,
Anjou, Maine. Champagne ja Dauphiné; mutta
sota rasitti valtakuntaa ; hirmukuolema eli
musta-surma myöskin silloin raivosi, ja verot, joista
raskain oli suolavero (la gabelle), kasvoivat.
[Viard. ,,Documents parisiens du régne de
Philippe VI".] K. O. L.
Filip (ransk. Philippe), ransk. prinssejä,
Or-léans’in herttuoita.
1. F. I (1640-1701), Orléans’in suvun kantaisä,
oli Ludvik XIII:n nuorempi poika, sai veljeltään
Ludvik XIV:ltä v. 1660 Orléansin herttuakunnan.
F. oli naimisissa Englannin kuninkaan Kaarle
II:n sisaren Henrietten kanssa, mutta kun tämä
äkkiä kuoli 1670, luultiin F: n myrkyttäneen
hänet. Hän meni sitten naimisiin Pfaltzin
prinsessan Elisabet Charlotten kanssa. F. otti osaa
sotaan Hollantia vastaan, ja voitti Vilhelm
Ora-nialaisen 1677 Mont-Casselin luona, mutta
Ludvik XIV, joka kadehti hänen menestystään,
kutsui hänet pois.
2. F. II, n. s. Regen tti (1674-1723),
edellisen poika, oli lahjakas, mutta antautui jo
nuorena irstaaseen elämään, jota hänen opettajansa
Dubois (ks. t.) ei koettanut ehkäistä. Espanjan
perimyssodassa prinssi Eugen voitti hänet
Torinon luona 1706, mutta Espanjassa hän vv. 1707-08
sai voittoja, nänet kutsuttiin kuitenkin pois,
koska hän tavoitteli itselleen Espanjan kruunua.
Häntä syytettiin siitä, että monet
kuolemantapaukset kuninkaallisessa perheessä Ludvik
XIV:n loppuaikoina olisivat olleet hänen
aiheut-tamiaan, hänen siten itse päästäkseen
kuninkaaksi. Ludvik XIV:n kuoltua 1715 F. tuli
holhoojahallitsijaksi ja koetti nyt saada aikaan
paljon parannusuudistuksia; hallinnossa pantiin
toimeen ankarampi valvonta; valtion menoja
supistettiin; mutta Lawin yritys (ks. t.) luoda
äkkiä varallisuutta, jota F. kannatti, ei
onnistunut. Ulkopolitiikassa F. lähenteli Englantia ja
Hollantia, muodostaen niiden ja keisarin kanssa
n. s. qvadrupelallianssin estääkseen Espanjan
valloituksia. [Piossens, ,,Mémoires de la Regence";
Wiesener, ,,Le Bégent, l’abbé Dubois et les
anglais"; Haggard, ,,The regent of the roués".]
K. O. L.
Filip (k. 1118), Ruotsin kuningas, kuningas
Halstenin poika, tuli n. 1110 yhdessä veljensä
Inge nuoremman kanssa Ruotsin hallitsijaksi
heidän setänsä Inge vanhemman kuoltua, mutta
kuoli jo 1118. ,,Ei kukaan voinut häntä lain
rikkomuksesta syyttää", sanoo hänestä lyhyesti
vanha kuningasluettelo. K. G.
Filip Svaabilainen (1178-1208), Saksan
kuningas 1198-1208, Fredrik Barbarossan nuorin
poika, kasvatettiin hengelliseen säätyyn ja tuli
1191 Würzburgin piispaksi. Erosi tästä virasta
ja sai Toscanan sekä Svaabin herttuakunnan.
Kun hänen veljensä Henrik VII kuoli 1197, koetti
hän saada Saksan kruunun tämän pojalle
Fred-rikille; mutta kun se ei onnistunut, valitutti hän
itsensä kuninkaaksi 1198; welfiläinen puolue
valitsi Otto Braunschvveigiläisen, jota paavi
Innocentius III ja mahtavimmat ruhtinaat
kannattivat. Sen johdosta syntyi sota, jonka kuluessa
paavi julisti F:n pannaan 1201, Hänen asemansa
oli tukala, kunnes sai useita ruhtinaita
puolelleen, valloitti Kölnin 1206; paavikin vapautti
hänet pannasta 1207. Pfalzkreivi Otto von
Wittelsbach murhasi hänet 1208. [E. Winkelmann,
,,Philipp von Schwaben und Otto IV von [-Braunschweig".]-] {+Braun-
schweig".]+} K. O. L.
Filipepi, Alessandro di Mariano di
Vanni, tunnettu nimellä Sandro
Botticelli (1446-1510), it. maalari. Opiskeli ensin
kultaseppä Botticelli’n johdolla, jonka mukaan
sai liikanimensä, ja oli sitten Filippo Lippi’n
oppilas, saaden niinikään vaikutusta Antonio
Pol-laiuololta ja Verrochiolta. Työskenteli
pääasiallisesti Firenzessä. On enimmäkseen maalannut
taulukuvia, myös joitakuita freskoja kuten esim.
liikunnoltaan suurenmoisen ,,P. Hieronymuksen
freskon" Firenzen Ognissanti-kirkkoon tai kolme
draamallisen elävää, vaikka hiukan levottomasti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
