- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1117-1118

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Fleming ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1115

Fleming

1118

dille oli sitä varmempi ystävä. Avioliittonsa
kautta 1573 Ebba Stenbockin (ks. t.) kanssa
hän oli tullut läheiseen sukulaisuuteen useiden
Ruotsin ylimyssukujen, vieläpä itse
kuningasperheen kanssa.

7. Klaus H e r m a n i n p o i k a F. (n.
1550-1616), Kaskisten herra, historiallinen kirjailija,
n. s. „nuori Klaus F.", oli Herman F:n (4) poika,
oli saanut Rostockin ja Wittenbergin yliopistoissa
huolellisen kasvatuksen; tuli sitten Sigismundin
kamaripalvelijaksi ja otti v:sta 1577 osaa Venäjän
sodan kohtauksiin. V. 1581 hän Savonlinnan
isäntänä ollen teki laajalle ulottuvan
hävitysret-ken Aunuksenmaahan aina pyhän Aleksanterin
luostaria myöten Syvärin rannalle. Oli Kaprion
linnanisäntänä 1584-87. Riitaisuuden syttyessä
Sigismundin ja Kaarle herttuan kesken F.
asettui jonkunlaiselle välittävälle kannalle, mutta tuli
siten molempien taistelevien puolueiden
epäluulon alaiseksi. Syyskuussa 1590 Turussa
tapahtuneessa kokouksessa hän joutui ankaraan
riitaan kuuluisan kaimansa, Klaus Eerikinpoika
F: n kanssa. Herttua, saatuansa 1597 Turun
linnan haltuunsa, määräsi nuoren Klaus F:n
linnan isännäksi, mutta jo ennen vuoden loppua
tämä jälleen luovutti linnan Arvi Stålarmin
käsiin. Herttuan lopullisesti voitolle päästyä F.
jonkun aikaa oleskelee ulkomailla, Saksassa,
mutta saapi sitten luvan palata kotiin ja
oleskelee viimeiset vuotensa omistamassaan Lehtisten
kartanossa Mynämäellä. — Enimmän
huomattava F. on yhtenä Suomen harvoja kirjaniekkoja
tältä ajalta. Rostockissa hän 1003 julkaisi
peräti harvinaisen latinankielisen esityksen
..Miten asiat Suomessa ovat muuttuneet ja
vaihdelleet kahdeksan vuoden kuluessa" (vv. 1592-99)
sekä kirjoitti ruotsinkielisen kronikan aikansa
tapauksista ja omista vaiheistaan (molemmat
painetut (Jrönbladin julkaisuun ,,Urkunder
upp-lysande Finlands öden och tillstånd etc." II, 1).

8. L a u r i H e r m a n i n p o i k a F. (k. 1602),
Louhisaaren herra, edell:n veli, oli samoin kuin
vanhempi veli käynyt oppia ulkomaan
yliopistoissa, palveli Venäjän sodassa vänrikkinä
aatelislippueessa ja oli 1593 Käkisalmen
lin-nueessa. V. 1597 hän veljensä Klaun kanssa
asetettiin Turun linnan isännäksi (ks. edellä) ja
pakeni sitten Viron puolelle. F., joka sisällisen
ristiriidan aikana useampia kertoja oli
kohottanut äänensä raskautetun talonpoikaisen kansan
puolesta, teki pian sovinnon herttuan kanssa,
mutta kuoli kohta sen jälkeen.

9. Juhana Klaun poika F. (1578-99),
Viikin vapaaherra, marski Klaus F:n (6) ja
Ebba Stenbockin ainoa poika, oli isänsä kuoltua
1597 lähtenyt Sigismundin hoviin Puolaan, oli
mukana tämän Ruotsin retkellä seur. v. ja tuli
sitten syksyllä Suomeen, missä 1599 syksyllä
Turun linnan antaumuksessa joutui Kaarle
herttuan vangiksi ja muiden suomalaisten herrain
kanssa tuomittiin kuolemaan. Juhana F:n
kohtalo herätti yleistä sääliä hänen nuoruutensa
tähden, koska hän ei varsinaisesti ollut ottanut
sotatoimiin osaa, ja kun oli kuuluisan
sukuhaaransa viimeinen miesjälkeläinen. Siksi
toivottiin herttuan kumminkin häntä armahtavan ja
kerrotaankin tämän ensin niin aikoneen, mutta
sitten suuttuneena nuorukaisen muka liian
rohkeasta käytöksestä, joka herttuan mielestä ,,kyl-

läkin näyttää, että sinä isältäsi olet luonnon ja
mielen perinyt", määränneen kuolemantuomion
toimeen pantavaksi. Niin F. mestattiin Turun
torilla 10 p. marrask. 1599. [,,Berättelse
huruledes lierr Claes Flemmings son Johan F. på Åbo
slott blef fången" etc., Hist. ark. 18.] K. G.

10. Henrik Klaun poika F.
(1584-1650), Kaskisten Klaus Flemingin poika, oli
nuoruudessaan tunnettu
hurjapäisyydestään, tuli
1605 Kaarle IX:n
hovi-junkkariksi, 1610
luutnantiksi aatelislippueessa
ja otti vv. 1610-17 osaa
Venäjän sotaan kohoten
1611 ratsumestariksi. V.

1617 F. määrättiin
Viipurin ja Savonlinnan läänin
käskynhaltijaksi saaden

1618 tämän lisäksi
Ky-minkartanon läänin, tuli
sam. v. Karjalan
ratsuväen everstiksi ja 1620
Narvan. Iivananlinnan,
Jaaman ja Kaprion
läänien maaherraksi
Inkeriin, sekä määrättiin 1621 yhdeksi niistä
Ruotsin komissaareista, jotka kävivät loppuun sen
uusien voittomaiden ja Venäjän välisen rajan.
F. tuli 1622 koko Suomen ratsuväen ja
Karjalan jalkaväen päälliköksi, sai 1623 Lajusten
läänin Virossa, kirjoitettiin 1625 Ruotsin
ritarihuoneen jäseneksi (suku n:o 4 ritariluokassa)
sekä nimitettiin vara-amiraaliksi v. 1628. Hän
meni 1634 lähettiläänä Moskovaan, tuli
sota-neuvokseksi 1638 ja oli maamarsalkkana
valtiopäivillä 1643 ja 1644. F. valloitti Ruotsille
Jämtlandin 1644. Hän osoitti soturina
urhoollisuutta ja rohkeutta sekä taitavuutta
virkamiehenä, vaikka hänen voitonhimonsa toisinaan
näkyy johtaneen hänet harhaan. Ollessaan
käskynhaltijana Itä-Suomessa hän otti kaiketi
voitonhalusta Vähä- eli Polijois-Savossa
kruu-nunverojen kannon vuokralle ja siirryttyään
Inkeriin maaherraksi hän antoi kruununtulojen
vuokraajan Bogislaus Rosenin siirtää itselleen
Iivananlinnan ja Jaaman läänin vuokrauksen,
vaikka F. seur. v. siirsi Iivananlinnan
vuokrauksen eräälle Juhana Möllerille. Inkerissä syytti
sen kamreeri Eerik Trana F:ia 1623 liiallisesta
veronkannosta, josta syytteestä F. näkyy
selvinneen. Käytännöllisenä miehenä F. harjoitti paljon
kauppaa, etenkin viljakauppaa, käyttäen siihen
omia laivojaan. Nälkävuonna 1634 hän kuului
niihin, jotka kruunulle möivät viljaa
nälkää-kärsiville jaeltavaksi. F:llä oli monta kartanoa
maassamme, kuten Lehtisten, Kaskisten,
Hannulan, Yläneen ja Kunnaraisen kartanot ja useita
lisäksi Ruotsissa ja Itämerenmaakunnissa.
Rahvasta F. kohteli hyvin röyhkeästi. Kun 1616
maassamme pidettiin tarkastusta rahvaan
valitusten johdosta, ilmeni, että F. oli Mynämäellä
ruoskinut erästä talonpoikaa ja häntä ryöstänyt.
Jakobin kirkolle Tukholmassa F. teki
lahjoituksia ja viid"lle kirkolle maassamme hän antoi
saarnatuolin, nim. Turun ja Viipurin
tuomiokirkoille sekä Naantalin, Taivassalon ja
Mynämäen kirkoille. Mietoisten kappelille hän
rakennutti kivikirkon omalla kustannuksellaan v. 1643.

Henrik Klaunpoika F.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0603.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free