Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Frankfurt an der Oder ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1195
Frankkilaiset keisarit—Franklin
119G
valtioiden keskinäisissä riidoissa ilmeni kansan
ja varsinkin kuningassuvun rappeutuminen
alituisissa väkivallantöissä, julmuuksissa ja
kavalissa vehkeissä: germaanien raakuuteen oli
yhtynyt roomalainen tapainturmelus; kuningattarien
Fredegundan ja Brunhildan hirmutyöt ovat tälle
ajalle kuvaavia. Klotar II yhdisti jälleen
valtakunnan joksikin aikaa kokonaisuudeksi 613.
Hänen heikkojen seuraajainsa aikana vaipui
kunin-kaanvalta yhä, ja sen sijaan kohosi mahtava
yli-myssääty, jonka etunenään astui kuninkaallinen
huoneenhaltija (lat. majordomus), oikeast.
kuninkaan tilusten hoitaja; tämä virkamies anasti
vähitellen käsiinsä hallitusvallan. Austrasiassa
sai majordomus-arvon yksi sittemmin n. s.
Karolingien suvun esi-isistä, Pippin Heristalin herra,
ja voittonsa jälkeen Testrin luona 687 hänet
tunnustettiin koko valtakunnan
majordomuk-seksi; hän teki myös arvonsa perinnölliseksi
suvussaan. Hänen poikansa Kaarle Martell
(„Va-sara", 714-41) pelasti frankkien valtakunnan ja
kristillisen sivistyksen arabialaisista saamallaan
voitolla Poitiers’n luona 732, paransi
puolustuslaitoksen jakelemalla läänejä suurmiehille, jotka
sen sijaan auttoivat hallitsijaa sodassa, ja
laajensi rajoja itäänpäin. Hänen poikansa Pippin
Pieni (741-68) syöksi paavin suostumuksella
viimeisen merovingin valtaistuimelta ja valittiin
frankkien kuninkaaksi Soissons’issa 751, jonka
jälkeen paavi hänet kruunasi 754;
kiitollisuudesta Pipin puolusti paavinistuinta langobardein
hyökkäystä vastaan ja lahjoitti sille
langobar-deilta riistämänsä Eksarkaatin, joten
Kirkko-valta syntyi (756). Hänen aikanaan järjestyivät
varsinkin valtakunnan kirkolliset olot. Pippinin
poika Kaarle Suuri (768-814) teki frankkien
valtion maailmanvallaksi yhdistämällä useimmat
kristityt länsimaat yhteisen herruuden alle. Hän
kukisti ja käännytti kristinoppiin saksilaiset
pitkällisen sodan jälkeen (804), teki lopun
langobardien valtiosta (774), soti menestyksellä
arabialaisia (778), avaareja ja tanskalaisia vastaan
ja laajensi valtakunnan rajat koillisessa Eideriin,
idässä Elbeen, Saaleen, Böhmerwaldiin ja
Raab-jokeen, kaakkoisessa Abruzzein-vuoristoon ja
lounaisessa Ebroon. V. 800 paavi antoi hänelle
Roomassa keisarinkruunun. Sisällisesti
vahvistettiin hallitsijan valta, jonka lakeja ja
säädöksiä (capitularia) toimeenpanivat lukuisat
virkamiehet; säännöllisiä valtakunnankokoiiksia kyllä
pidettiin, mutta ne olivat menettäneet
merkityksensä. Kansansivistystä Kaarle voimakkaasti
yritti kohottaa muinaisajan kulttuurin
perustuksella. Hänen toimintansa tulokset eivät
kuitenkaan jääneet pitkäikäisiksi. Heikko poikansa
Ludvik Hurskas (814-40) ei voinut ylläpitää
järjestystä laajassa valtakunnassa, missä
lääniher-rain valta jälleen kasvoi, eri kansallisuudet
pyrkivät itsenäisiksi toistensa rinnalla, ja jota
ulkonaiset viholliset, varsinkin normannit, ahdistivat.
Ludvikin omat pojat nousivat kapinaan, ja
sotivat hänen kuoltuaan keskenään, kunnes sopivat
valtakunnan jaosta Verdunissa 843, missä
vanhin, Lothar, sai Italian, Burgundin, Lothringenin
ja Friislannin sekä keisarinkruunun, Ludvik sai
Itä-Frankin eli Saksan ja nuorin, Kaarle
Kaljupää, sai Länsi-Frankin eli Ranskan. Burgundi
joutui kuitenkin pian kotimaisille hallitsijoille,
ja Mersenin sovinnossa 870 Lothringen jaettiin
Ranskan ja Saksan kesken. Vielä kerran oli koko
valtakunta yhdistettynä Ludvikin pojan, Kaarle
Paksun, aikana (884-87), jonka heikon
hallitsijan virasta erottamisen jälkeen esiintyvät
itsenäisinä valtakuntina Ranska, Saksa ja Italia
sekä Ylä- ja Ala-Burgundi. Italiassa Karolingien
suku sammui 875, Saksassa 911 ja Ranskassa
vasta 987. [Moeller, „Histoire du moyen-äge
de-puis la chute de Pempire romain jusqu’à la fin de
l’époque franque 476-950" (1898) ; Thierry,
,.Ké-cits des temps mérovingiens" (1882) ; Prou, ,,La
Gaule mérovingienne"; W. Sehultze, „Das
mero-vingische Frankreich" (1896) ; Monod, „La
renaissance carolingienne" ; Dalin, ,,Die Könige der
Germanen" (1894-1902), Waitz, „Deutsche
Ver-fassungsgesehichte" (1882-85) ;
Böhmer-Mühl-bacher, ,.Regesta imperii" I (1899).] G. R.
Frankkilaiset keisarit (1. saalilaiset keisarit),
Saksan kuninkaat ja roomal. keisarit
frankki-laista sukuperää, hallitsivat vv. 1024-1125,
nimitt. Konrad II (1024-39), Henrik IIT
(1039-56), Henrik IV (1056-1106) ja Henrik V
(1106-25). (ks. n.).
Frankland [frärjkland], Edward (1825-99).
engl. kemisti, Liebigin oppilas, tuli 1851
professoriksi Manchesteriin ja 1865 „Royal
Institu-tion"iin Lontoossa. Vaikutti paljon uuden
orgaanisen kemian kehitykseen; keksi m. m.
metalli-orgaaniset yhdistykset. Myöhemmin tehnyt
tärkeitä tutkimuksia teknillisen kemian ja
vesi-analyysin alalla, erittäin terveydenhoidollisessa
suhteessa. Edv. 77j.
Franklin [frärjklin], Benjamin (1706-90),
amer. valtiomies, kirjailija ja luonnontutkija,
synt. 17 p. tammik. 1706,
kuoli 17 p. huhtik. 1790,
kävi perheen
varattomuuden takia vain vähän
toista vuotta koulua,
pantiin 12-vuotiaana veljensä
luo oppimaan
kirjanpainajaksi. Hän edistyi
nopeasti sekä ammatissaan
että yleensä tiedoissa,
joita hän uupumattoman
ahkerasti hankki
itselleen lomahetkinään.
17-vuotiaana F. lähti
syn-tymäkaupungistaan Bostonista Philadelphiaan,
mistä, oltuaan vuoden
erään kirjanpainajan
palveluksessa, matkusti
(1724) Lontooseen hankkimaan tarpeita oman
kirjapainon perustamiseksi. Siitä ei kuitenkaan
tullut mitään ; sen sijaan liän jatkoi
ammattiopin-tojaan m. m. kuuluisassa Palmerin kirjapainossa
v:een 1726, jolloin hän palasi Philadelphiaan.
Täällä liän 1728 perusti oman kirjapainon,
saaden sen pian erinomaiseen kuntoon; otti
haltuunsa 1729 ,,Pennsylvania gazette"n ja kohotti
sen ennen pitkää Ameriikan huomattavimmaksi
lehdeksi. Hän perusti myös oman kirja-ja
paperikaupan. V:sta 1732 lähtien F. 25 vuoden ajan
julkaisi kuuluisaa kansankalenteria ,,Poor
Rich-ard:s almanac", jonka tilaajamäärä nousi aina
10,000:een ja joka kerrassaan käänteentekevästi
on vaikuttanut Ameriikan kansan kehitykseen.
F. jatkoi muitten töittensä ohella uutterasti hen-
Benjamin Franklin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
