- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1213-1214

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Fredrik ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1221)

Fredrik

1213

2. F. III Hurskas (1515-76), hali. v:sta
1559, oli uskonpuhdistuksen innokas suosija,
mutta liittyi protestanttien keskinäisten riitojen
yltyessä yhä lähemmin reformeerattuihin ja
määräsi maassaan noudatettavaksi heidän
oppinsa mukaisen n. s. »Heidelbergin
katkismuksen’’. F. oli liitossa muun Euroopan
protestanttien, kuten alankomaalaisten ja Ranskan
hugenottien kanssa. Kirkosta ja koululaitoksesta
sekä Heidelbergin yliopistosta hän piti hyvää
huolta.

3. F. IV (1574-1610), hali. v:sta 1583, edellisen
pojan Ludvikin poika, oli alussa setänsä Johan
Kasimirin holhottavana, joka Ludvikin suosiman
luterilaisuuden sijaan saattoi reformeeratun opin
jälleen voimaan Pfalzissa. F. oli innokas
protestanttisuuden kannattaja, vastusti kaikkialla
Ifabsburg-suvun pyyteitä ja katolisuutta ja sai
vihdoin monen yrityksen jälkeen useat Saksan
ruhtinaat yhtymään n. s. evankeliseen unioniin
1608.

4. F. V (1596-1632), hali. v:sta 1610, Böömin
kuningas 1619-20; edellisen poika ja seuraaja.
Nai 1613 Elisabetin, Englannin Jaakko I:n
tyttären. astui isänsä jälkeen unionin etunenään, ja
1619 böömiläiset, jotka olivat nousseet kapinaan
Habsburg-sukua vastaan, valitsivat hänet
kunin-kaakseen. Vaikka itse olikin vastahakoinen, F.
kuitenkin, varsinkin puolisonsa kehoituksesta
sekä hiottaen Englannin ja Alankomaiden apuun,
vastaanotti Böömin kruunun, jonka kautta luin
joutui keisari Ferdinand II:n ilmiviholliseksi.
Multa sen sijaan että olisi varustautunut
vastarintaan, F. tuhlasi aikansa ja varansa
huvituksiin, ja 1620 Tilly liigan sotajoukon etunenässä
voitti hänet ratkaisevasti Valkovuorella lähellä
Praagia. F. pakeni Saksasta ja valtionkiroukseen
julistettuna menetti sekä Böömin että
perintö-maansa Pfalzin. Hän sai turvapaikan
Alankomaissa. F:n lyhyen herruuden tähden
katolilaiset pilkaten kutsuivat häntä talvikuninkaaksi.
Ernst, Mansfeldin kreivi ja Braunsschweigin
herttua Kristian kannattivat vielä jonkun aikaa
hänen ssiaansa, kunnes Tilly heidät voitti. Pfalz
ja vaaliruhtinaan arvo annettiin Baierin
herttualle Maksimi Kanille, liigan päämiehelle.
Kustaa Aadolfin voittoretkellä F. liittyi häneen
toivossa jälleen voittaa takaisin menetetyt maansa,
mutta vasta hänen poikansa Kaarle Ludvik sai
Westfalenin rauhassa 1648 Ala-Pfalzin sekä
vaaliruhtinaanarvon takaisin. G. R.

Fredrik (Friedrich) ja F. Wilhelm,
Hohenzollern-sukuisia Preussin
kuninkaita (F. III myös S a k s a n keisari).

1. Fredrik I (1657-1713), Brandenburgin
vaaliruhtinaana F. III; hallitsi 1688 (1701)-1713,
vaaliruhtinas F. Wilhelmin ja Oranian Louise
Henriette n toinen poika. Hänen
nuoruuttansa katkeroitti emintimän tylyys ja siitä
johtunut kotoinen epäsopu; panettelusta ja
häväistyksistä prinssin olo hovissa kävi niin
sietämättömäksi, että hän kerran, peljäten
turvallisuuttaan uhattavan, pakeni kotoaan. — F. ei ollut
mikään lujaluontoinen ja lahjakas hallitsija,
mutta häntä elähytti voimakas halu jatkaa isänsä
työtä ruhtinaskuntansa valtiolliseksi
vaurastut-tamiseksi. Brandenburgista oli kasvanut valtio,
jonka merkitys ja arvo velvoittivat sen
puuttumaan Euroopan suurten riitakysymysten ratkai-

suun. Englannin whig-politiikan ja orpanansa
Wilhelm Oranialaisen kannattajana F. olikin
osallisena niissä suurissa liittokunnissa, jotka
Itävalta ja merivallat solmivat Ludvik XIV:tä
ja Ranskan liittolaisia vastaan. Mutta
huolimatta siitä, että F:n joukot olivat
menestyksellisesti taistelleet sekä alisen Reinin että
Tonavan varsilla, syrjäytettiin hänet täydelleen
Rijs-wijckiu rauhanteosta, jonka neuvotteluihinkaan
häntä ei laskettu. Tämä nöyryytys vain
vakaannutti F:ssä tietoisuuden siitä, että hän
ainoastaan korottamalla valtionsa kuningaskunnaksi
saattoi voittaa sitä vaikutusvaltaa ja arvonantoa,
jota suurvallat eivät olleet Brandenburgin
vaali-ruhtinaskunnalle myöntäneet ja jota se
valtiollisen täysivaltaisuutensa nojalla oli oikeutettu
itselleen vaatimaan. Valtion etu oli tässä
suhteessa täydellisesti sopusoinnussa F:n
kunnianhimon ja upeilunhalun kanssa. Pitkien
neuvottelujensa jälkeen hänen marrask. 1700 onnistui
voittaa keisarin suostumus sitoutumalla
avustamaan Itävaltaa Espanjan perimyssodassa
melkoisin asevoimin ja „ikipäiviksi" takaamaan
Eabsburgeille Brandenburgin äänen vastaisissa
keisarinvaaleissa. Tammik. 18 p. 1701 F.
Kö-nigsbergissä Preussin herttuana kruunasi itsensä
Preussin kuninkaaksi. Preussin täytyi näin ollen,
v&ikka »suuri pohjoismaiden sota" riehui sen
kynnyksellä, pakostakin kohdistaa koko
huomionsa tapahtumiin Länsi-Euroopassa.

F., joka koko hallitusaikansa, kolmea vaotta
lukuunottamatta, taisteli Ranskaa vastaan,
osoittautui sisäisessä hallinnossaan ranskalaisen
kulttuurin hartaaksi ihailijaksi. Maansa
sivistyselämään hän koetti luoda ranskalaisen leiman,
..kaikki on nyt oleva ranskalaista: kieli,
vaatteet, ruoka, karkelo, soitanto ja — taudit".
Berliinin hovi pyrki loistossa, tuhlailussa ja
kevytmielisyydessä Versaillesin tasalle. Mutta siitä
huolimatta on F:lle ansioksi luettava, että hän
auliisti kannatti valistustyötä ja
taideharrastuksia. Taideakatemia ja tiedeseura perustettiin
Berliiniin, yliopisto Halleen. Tieteitä ei sidottu
ortodoksian kahlein kuten esim. Leipzigissä ja
Wittenbergissä; Franckelle ja
Thoma-s i ukselle kuningas soi opettajanpaikat
Hallen yliopistossa, Spener kutsuttiin
konsistorin-asessoriksi Berliiniin ja Leibniz tiedeseuran
esimieheksi. ITovihistorioitsijana kuuluisa P
u-iendorf kirjoitti verrattoman teoksensa »De
rebus gestis Friderici Wilhelmi Magni", ja
Andreas Schlüter koristi F:n pääkaupungin
upeilla rakennuksilla ja taideteoksilla. —
Upei-leva hovinpito ja alituinen sodankäynti nielivät
kuitenkin suunnattomat rahamäärät, ja
hallituksen taloudellinen ahdinko kävi vuosi vuodelta,
yhä tukalammaksi, varsinkin senjälkeen kuin
taitava valtiomies v. Danckelmann kukistettiin
johtajan-asemastaan ja hänen tilalleen astuivat
kreivit Wartenberg, Wittgenstein ja
Wartens-leben, ..die drei grossen W(eh) des Staate.,"
(valtion kolme suurta vaivaa), jotka
lahjottavuudella, suvunsuosinnalla ja voitonhimolla
myrkyttivät koko valtioelämän.

[Droysen, »Geschichte der preuss. Politik"
TV; Ranke, »Zwölf Bucher preuss. Geschichte"
V; Erdmannsdörffer, »Deutsche Geschichte vom
vestfäl. Frieden bis zum Regierungsantritt F.
des Grossen"; v. Zwiedineck-Südenhorst, »Deut-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0651.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free