Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Fredrik ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1221)
Fredrik
1220
Aavistamattomalta taholta tuli silloin pelastus.
Venäjän Elisabet kuoli ja hänen seuraajansa,
F:n vilpitön ihailija Pietari III solmi rauhan,
vieläpä aseellisen liitonkin Preussin kanssa
(kesäk. 1702). Nyt kävi sotaonni jälleen F:lle
myötäiseksi. Tosin Katariina II, kuukautta
myöhemmin noustuaan Venäjän valtaistuimelle,
kieltäytyi vahvistamasta liittoa ja kutsui
joukkonsa takaisin, mutta sotatilaan tämä poliittinen
käänne ei kuitenkaan vaikuttanut. Voimiltaan
uupunut Itävalta solmi helmik. 15 p. 1763
Preussin kanssa Hubertusburgin rauhan; Sleesia jäi
Preussille. Autiona kuten Brandenburg 30
vuotisen sodan tauottua Preussi tervehti palaavaa
rauhaa. Mutta uhrauksillaan se oli turvannut
suurvallan asemansa, ja sen saksalais-kansallinen
politiikka oli perinyt loistavan voiton. F:ssä,
joka sen oli verrattomalla valtiotaidollaan ja
lannistumattomalla kestävyydellään voittoon
saattanut, saksalaiset näkivät kansallisen
sankarinsa. Saksan yhteyden esitaistelijan,
protestanttisuuden suuren puolustajan. Tästälähtien F:u
kaikki pyrkimykset tarkoittivat Preussin
sisäistä vaurastuttamista.
Absolutismi on hänen hallituksessaan
saavuttanut korkeimman ja kamalla kauneimman
asteensa. Itsevaltiudeuajan ennakkoluuloista
vapautuneena, ensimäisenä tunnustaen »Jumalan
juoneen hallitsijat kansoja varten", hän
ylimmäksi jumalakseen katsoi velvollisuutensa ja
velvollisuudekseen huolehtia alamaistensa
onnesta. Hän hallitsi täysin mieskohtaisesti: johti
rautaisella tahdollaan kaikkea, valvoi ankaran
oikeamielisesti kaikkea, pyrki kaikkeen luomaan
murtumatonta voimaansa. — Sisäisessä
hallinnossaan hän säilytti Fredrik Wilhelm I:n
aikuisen järjestelyn pääasiallisesti muuttumattomana.
Kauppa- ja teollisuusministeriö perustettiin 1740
ja sota-asiain ministeriö 1746; myöhemmin
erotettiin erikoiset departementit vuoriteollisuutta
ja metsänhoitoa varten. Sleesia sai oman
hallintonsa, joka alistettiin kuninkaan kabinetin
alaiseksi. — Oikeuslaitoksen Cocceji, Carmer
y. m. uudistivat sekä siviili- että
rikoslainsäädännön alalla. Valistushenkeen laadittu yleinen
maanlaki (AU f/em eine s Landrecht) valmistui
osittain F:n vielä hallitessa, astuen kuitenkin
vasta 1794 voimaan. Tuomarien ja asiainajajain
kelpoisuutta, joka Fredrik Wilhelmin aikana oli
va jonnut kovin alhaiseksi, Cocceji tarmokkaasti
koetti kohottaa. Bikosoikeuden alalla
huomataan useita humaanisia parannuksia. —
Valtiovarain hoidossakin F. hiihti isänsä latua, mutta
Frediik Wilhelmin aikuista tarkkaa
yhtenäisyyttä hän ei kyennyt siinä ylläpitämään.
Merkitykseltään erittäin tärkeä oli ranskalaisen
de la H a y e de L a u n a y’n johtama
tulli-ja aksiisilaitoksen perinpohjainen uudistus.
Tämä reformi, jonka avulla F. toivoi voivansa
melko määrin kartuttaa valtion tuloja, sekä sen
yhteydessä valtion suola-, tupakka- ja
kahvi-monopolit herättivät näet kansassa syvää
katkeruutta; varsinkin joutuivat tällä hallinnonalalla
toimivat ransk. virkamiehet passiivisen
vastarinnan ja yleisen vihan alaisiksi, ja ennen pitkää
F:kin käsitti, ettei hän tällä uudistuksella voinut
saavuttaa tarkoitustaan. Kun valtion vuotuiset
tulot siitä huolimatta lisääntyivät
kolminkertaisiksi, aiheutui tämä ensi sijassa Preussin alueen
laajenemisesta ja maan nopeasta
vaurastumisesta. Jo ensimäisenä rauhankautenaan F. yritti
tuontitulleilla ja tuontikielloilla edistää
teollisuutta, jatkoi isänsä aloittamaa sisäistä
koloui-ratsionia ja huojensi rahvaan taakkoja.
Seitsenvuotisen sodan loputtua F. uusin innoin ryhtyi
iähäu sisäiseen uudistustyöhönsä. Suuret
viija-ja hevosmäärät luovutettiin maataviljelevän
väestön käytettäviksi. Pommeri ja Neumark
vapautettiin kahdeksi vuodeksi veroista, ja
näiden sodan hävittämien seutujen (kuten
myöhemmin Länsi-Preussinkin) uutisasuttamista
edistettiin kaikin keinoin. Mutta rahvaan
sosiaalisen aseman parantamiseksi F. taisteli toivotonta
t aistelua ; tässä kohden hänen rautainen tahtonsa
voimatonna kilpistyi oleviin oloihin. — Jyrkästi
merkantilistisessa hengessä hän työskenteli
maansa teollisuuden kohottamiseksi; tehtaita
perustettiin sadoittain, ja varsinkin pellava- ja
véi kateellisuus elpyi verrattomasti. Kaupan
ftuja pidettiin silmällä solmimalla ulkovaltojen
kanssa kauppasopimuksia ja melkoisesti
laajentamalla Preussin kanavaverkkoa. Preussin
pankki, josta nykyinen valtionpankki on
kehittynyt, perustettiin 1765 Berliiniin. Varsin tärkeätä
oli että 1759 lyödyt ala-arvoiset hätärahat
(,,’Ephraimiitit") erittäin pian saatiin kaupasta
(loistetuiksi. Miten mestarillisesti F.
talouspolitiikkaansa johti, selviää jo siitäkin, että
tuonti-ja vientimäärät, jotka 1752 laskettiin 17 ja 22
milj. taaleriksi, 1795 olivat kohonneet 53 ja ’51
miljoonaan. —- Kirkkopolitiikassaan F. noudatti
suvaitsevaisuuden periaatteita, m. m.
menestyksellisesti koettaen toisiinsa lähentää maansa
luterilaista ja reformeerattua uskontokuntaa.
Yleinen koulupakko säädettiin 1763, jonka johdosta
lukuisia kansakouluja ja seminaareja
perustettiin. Tieteet elpyivät 1744 uudestiperustetun
Berliinin akatemian hoivissa ; taiteita ja
ranskankielistä kirjallisuutta kuningas hartaasti suosi.
Potsdamiin, Sans-Souci nimiseen huvilinnaan
hänen ympärilleen kerääntyi valiojoukko
tiedemiehiä ja taiteilijoita: Voltaire, kuuluisa oppinut
Maupertuis, Keith-veljekset, kirjailijakolmikko
Algarotti, d’Argens ja La Mettrie, hovimaalari
Pesne, soittotaiteilijat Graun ja Quanz. Täällä
F. itse hallintotointensa lomassa voitti laajan
maineen etevänä tiedemiehenä (varsinkin
mainittakoon hänen historialliset teoksensa ,,Mémoires
pour servir ft 1’liistoire de Brandebourg" ja
„I!istoire de mon temps"), runoilijana (,,CEuvres
du philosoplie de Sans-Souci") ja säveltäjänä
(toistasataa huilukonserttia ja sonaattia).
Hubertusburgin rauhan jälkeen F:n
ulkopoli-tiikan päämääränä oli Preussin valta-aseman ja
Sleesian omistuksen turvaaminen. Vielä
voimassaolevan ransk.-itäv. liiton vastapainoksi hän 1764
liittoutui Venäjän kanssa, jonka
Puolanpolitii-kalle tämä Preussiin yhtyminen oli mitä
edullisin. Kun Venäjän menestys Puolassa ja Turkissa
ärsytti Itävaltaa, niin F. taitavasti välitti
uhkaavan riidan ja voitti Puolan jaossa 1772 (ks.
Puola) Preussin alueen yhtenäisyydelle niin
tärkeän Länsi-Preussin. Muutamaa vuotta
myöhemmin F. sai aiheen neljännen kerran
ases-tautua Itävaltaa vastaan. Keisari Josef II
fks. t.) yritti laajentaa perintömaitaan
liittämällä niihin Baierin, sen vaaliruhtinaan
Maxi-milian Josefin 1777 kuoltua. Julistaen ..luovansa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
