- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1223-1224

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Fredrik ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1221)

Fredrik

1223

(Hannoverin valtaus 1800). Toinen toistaan
katkerampi nöyryytys kohtasi Preussia, ja kuu
Napoleon kesällä 1806, ylimielisesti
syrjäyttäen sen, laski Reinin liiton perustuksen,
oli enää mahdotonta olla huomaamatta, mikä
Preussin kohtalo lopulta oli oleva. Berliinissä
sotapuolue kajahutti äänensä kuuluviin; Preussi
julisti Ranskalle ultimatumin (lokak. 1 p. 1806)
ja asesti joukkonsa. Kaksi viikkoa
myöhemmin ranskalaiset, jotka muka »Seitsenvuotisen
sodan haamu oli lyövä kauhulla". Jenan ja
Auerstädtin kaksoistaistelussa pirstoivat
Preussin armeian, ja lokak. 27 p. oli Berliini heidän
vallassaan. Napoleon oli aikonut sekä
valtiolli-sesti että aineellisesti tuhota Preussin valtion,
mutta Tilsitin rauhassa (heinäk. 9 p. 1807) hän
kuitenkin »Aleksanterin tähden" F. W:lle,
»Venäjän keisarin liittolaiselle", palautti osan
hänen entistä kuningaskuntaansa; Elben
länsipuolella olevat maat sitävastoin liitettiin W e s
t-faalin kuningaskuntaan ja
Preussin Puolan toisessa ja kolmannessa jaossa
anas-tainat alueet Wa r s o v a n
herttuakun-t a a n. Preussi vajosi keskikokoisten valtioiden
joukkoon, ja lisäksi armoton voittaja, kaksi
vuotta vallassaan pitäen tämän runtelemansa
maan, riisti siltä n. 1,129 milj. frangia.

Preussi oli voitettuna, aseellinen taistelu
päättynyt ; nyt alkoi se »periaatteiden, tapojen,
luonteiden taistelu", jonka syttymistä Ficlite oli
ennustanut: Preussin uudestasyntyminen.
Hallituksen etunenässä Karl vom Stein loi
valtioon uutta voimaa, korvatakseen sen, minkä
maa ulkonaisesta suuruudestaan oli menettänyt.
Perinnöllinen alamaisuus (Erbuntertliänigkeit)
lakkautettiin, ensin kruunun tiloilla, sitten
aate-listiluksilla. Vapaa kunnallishallitus ja
elinkeinovapaus perustettiin; keskushallinto järjestettiin
uudelle kannalle. Tosin Stein jo 1808 Napoleonin
vihan alaiseksi jouduttuaan oli pakotettu
pakenemaan vieraille maille, mutta hänen seuraajansa,
v. II a r d e n b e r g, jatkoi »monarkkista
hallitusta demokraattisin periaattein". Preussin
sotalaitoksen uudistivat v. Scharnhorst,
G n e i s e n a u y. m., perustaen sen yleiselle
asevelvollisuudelle. Kansansa henkistä
aseihin-nousua johtivat W. v. Humboldt,
Schleiermacher, N i e b u h r, S a v i g n y (ks. n.) ;
F i c h t e piti herättävät puheensa Saksan
kansalle ja Arndt ja J ah n loivat uuden voiman
ja uuden mielen nousevaan polveen. Voimakkaan
kansallistunteen elähyttämänä Preussi nousi
taistelemaan vapautensa takaisin voittamiseksi, kun
tieto tuli Ranskan suuren armeian perikadosta
Venäjällä. Isänmaallinen innostus tempasi
vihdoin mukaansa epäröivän F. W:nkin; helmik.
1813 hän solmi Aleksanterin kanssa
liyökkäys-ja puolustusliiton ja maalisk. 17 p. hän
lennokkaassa julistuksessaan An Mein Volk
(Kansalleni) kutsui kansansa »viimeiseen ratkaisevaan
taisteluun, joka meidän on kestettävä
olemassaolomme, itsenäisyytemme ja menestyksemme
puolesta".

Leipzigin »kansaintaistelu" toi Preussille
jälleen vapauden ja kansallisen arvon; Wienin
kongressi palautti sille suurimman osan sen
Tilsitin rauhassa menettämistä alueista, joihin
vielä liitettiin puolet Saksin kuningaskuntaa,
keskisen ja alisen Reinin varsilla olevat viljavat

maat (Westfaali, Reininmaakuuta) sekä Ruotsin
Pommeri.

Vapaussota oli tuskin päättynyt, kun F. W:n
hallitustapa muuttui jyrkän taantumukselliseksi.
Hardenbergin vaikutusvalta hupeni mitättömiin;
Stein, Gneisenau, Jahn y. m. uudistusajan
suurmiehet joutuivat valtapuolueen epäilyksen, jopa
vainonkin alaisiksi. F. W. oli 1815 kansalleen
luvannut valtiosäännön, mutta lupaus jäi
täyttämättä, osaksi koska vapaamielinen hallitusmuoto
sekä kuninkaalle että vanhoillisille
ylimystöpii-reille ja byrokratialle oli peräti vastenmielinen,
osaksi Metternichin vaikutuksesta. Preussin
hallitus, erittäinkin C. G. Bernstorffin ollessa
ulkoasiain johdossa, vajosi nimittäin
vajoamistaan Itävallan politiikan valtaan. Metternich
yllytti F. W:iä ponteviin toimenpiteisiin
kiihkokansallisen nuorisoliikkeen tukahduttamiseksi ja
kuvitteli kansan valitseman eduskunnan
tuottavan Preussille täydellisen perikadon.
»Karls-badin päätöksillä" (1819) julistettiin sota
kaikkia niitä virtauksia vastaan, jotka »järkyttivät
voimassaolevan valtiojärjestyksen perusteita", ja
Preussin hallitus kävi tätä sotaa säälimättömän
ankarasti, »juottaen vapaamielisille toisen
annoksen Karlsbadiu vettä toisensa jälkeen". —
Tosin tältä ajalta voidaan mainita monta
tärkeätä uudistusta: valtakunnan hallinnollinen
uudestijaottelu, valtioneuvoston perustaminen,
verotointen sääntely, tulliasetus v:lta 1818 ja
Saksan valtioiden välisten tulliyhteyksien
muodostuminen 1S20- ja 1830-luvuilla, opetustoimen
vaurastuminen ja sotalaitoksen lopullinen
järjestäminen yleisen asevelvollisuuden kannalle.
Mutta toiselta puolen ilmeni miltei kaikilla
hallinnon aloilla sietämätöntä virkavaltaisuutta ja
julkisuuden kammoa. Kirkko, koululaitos,
sanomalehdistö olivat yksityiskohtaisen valvonnan
alaiset. Neuvoa-antavilta maakuntasäädyiltä,
jotka peiustamalla F. W. oli tyhjäksi tehnyt
edistysmielisten toiveet kansaneduskunnan
luomisesta, rajoitettiin toimintavalta entistä
vähemmäksi. Reformeeratun ja luterilaisen
uskontokunnan yhteensulattaminen yhdeksi kirkolliseksi
unioniksi (1817) herätti sekä tyytymättömyyttä
että sortoa, ja hallituksen jyrkkä esiintyminen
seka-avioli itto-kysymyksessä nosti
ultramontaa-nisella taholla sitä vastaan vihan myrskyn. Kun
kaiken tämän lisäksi »demagogivaino" ja
sortopolitiikka Heinäkuun
vallankumouksesta saivat runsaasti lisävirikettä, olivat F.
W:n viimeisinä hallituskautena laajat
kansankerrokset yhä yltyvän kiihtymyksen vallassa.
Viha kohdistui kuitenkin pääasiassa F. W:n
neuvonantajiin eikä kuninkaaseen itseensä, jonka
arvo ihmisenä monen silmissä oli merkitsevämpi
kuin hänen kyvyttömyytensä hallitsijana.

|Treitsckken, Philippsonin ja Stadelmannin
yllämain. teokset; v. Zwiedineck-sudenhorst,
»Deutsche Geschichte 1806-71"; Kaufmann,
..Po-litische Geschichte Deutschlands im 19. Jahrh.";
Hahn, »F. W. IIT u. Luise"; Paulig, »F. W. III.
König von Preussen"; Meinecke, »Das Zeitalter
der Deutschen Erhebung".]

6. Fredrik Wilhelm IV (1795-1861),
hallitsi 1840-61, F. W. III:n ja
Mecklenburg-Strelitzin Louisen (ks. t.) poika, tuntui aluksi
aikovan poiketa isänsä taantumuksellisesta
hallintotavasta. Hänellä oli verrattomat luonnon-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0656.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free