- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1231-1232

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Fredrik ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1231

mukseltaan oli pikemmin italialainen kuin
saksalainen. [F. v. Rauraer, ,,Geschichte der
Hohen-staufen" (1878) ; Winkelmann, „Kaiser F. II"
(1889-97); I-Iampe, ,.Kaiser F. II" (1899).]’

3. F. (III) Kaunis (1286-1339), hali. v:sta
1314, keisari Alhrektin poika, Habsburg-sukua.
Peri 1308 isänsä kuoltua veljineen Itävallan
herttuakunnan. Oli nuoruudestaan saakka
Lud-vikin, Baierin herttuan, ystävä, mutta riitaantui
hänen kanssaan, kun molemmat Henrik VII:n
kuoltua 1313 tavoittivat keisarinkruunua.
Ludvik sai vaalissa useimmat äänet, mutta F:llä
oli myös kannattajia, ja sisällinen sota jatkui
heidän välillään vuoteen 1322, jolloin F. joutui
tappiolle ja vangiksi Miihldorfin luona. Hän
pääsi myöhemmin vapaaksi tunnustamalla
Lud-vikin hallitsijaksi, mutta kun hänen
puoluelaisensa, varsinkin hänen veljensä herttua Leopold,
jatkoivat taistelua, palasi F. vapaaehtoisesti
vankeuteen. Tästä jalomielisyydestä liikutettuna
Ludvik uudisti entisen ystävyysliiton, ja
tunnusti F:n kanssahallitsijakseen (1325). F.
vetäytyi sitten Itävaltaan.

4. F. III (oikeast. IV; Itävallan
arkkiherttuana F. V) (1415-93), hali. v:sta 1440;
Itävallan herttuan Ernstin poika, Habsburg-sukua,
valittiin keisari Albrekt II:n kuoltua Saksan
hallitsijaksi. F. osoittautui heikoksi jättäen
Wienin konkordaatissa 1448 Saksan kirkon
oikeudet paaville alttiiksi. Böömi ja Unkari,
joissa maissa F. oli alaikäisen Ladislaus
Posthu-muksen holhoojana, irtausivat Habsburg-suvun
vaikutuksesta. F. puuhasi vain omain
perintö-maittensa kartuttamista, ja joutui siten moniin,
enimmäkseen onnettomiin sotiin. Sveitsiläisiä
vastaan hän kutsui avukseen ranskalaisia
palkka-joukkoja, mutta ne voitettiin St. Jakob an der
Birsin luona (1444), ja F. menetti kaikki
alueensa Sveitsissä. Itse Itävallassa hän sai
käydä pitkällistä sotaa veljeänsä Albrektia
vastaan. Ladislaus Posthumuksen kuoltua F.
tavoitti Unkarin kruunua, mutta kuninkaaksi
valittiin Mattias Corvinus. Myöhemmin tämä
voitti sodassa F:n ja valloitti Itävallan ynnä
Wienin (1485), ja vasta vihollisensa kuoltua
(1490) F. sai maansa takaisin. Turkkilaisten
torjumiseksi F. ei tehnyt mitään eikä myöskään
valtakunnanrauhan ylläpitämiseksi Saksassa,
missä alituisia taisteluita riehui ruhtinasten
kesken. Keisariuden arvo vaipui hänen aikanaan
alimmilleen, mutta sen sijaan F:n vihdoin
onnistui perustaa sukunsa vastainen mahtavuus, kun
hän näet sai aikaan poikansa Maksimilianin ja
Burgundin perijättären Marian, Kaarle Rohkean
tyttären, naimaliiton. Pitkällisten taistelujen
jälkeen Maksimilian sai pitää Alankomaat,
Artois’n ja Franche-Comtén (Senlisin rauhassa
1493). [v. Kraus. ,,Deutsche Geschichte im
Aus-gange des Mittelalters".] G. R.

Fredrik, Saksin vaaliruhtinaita:

1. F. I Sotaisa (1369-1428), vaaliruhtinas
v:sta 1423, alkuaan Meissenin rajakreivi, oli
osallisena keisari Wenzeslawin hallituksesta
erottamiseen. Kun tämän Böömin kuninkaana ollessa
saksalaiset opettajat ja ylioppilaat lähtivät pois
Praagista, otti F. heidät vastaan ja perusti siten
Leipzigin yliopiston 1409. Hussilaissodissa hän
auttoi keisari Sigismundia ja voitti hussilaiset
Briixin luona 1421, mutta myöhemmin hänellä

12.52

ei enää ollut samaa menestystä. Pääsi 1423
Saksin vaaliruhtinaaksi.

2. F. III Viisas (1463-1525), hallitsi v:sta
1486 (yhdessä veljensä Juhanan kanssa).
Oppineitten miesten seurassa F. hankki itselleen
laajan sivistyksen, oli valtakunnan ruhtinasten
joukossa hyvin arvossa pidetty, puuhasi Saksan
hallitusmuodon parantamista ja oli
puheenjohtajana 1500 perustetussa valtakunnanhallituksessa.
Maksimilianin kuoltua 1519 keisarinkruunu
tarjottiin F:lle, mutta hän kieltäytyi ja kehoitti
valitsemaan Maksimilianin pojanpoikaa,
Espanjan Kaarlea, kuten tapahtuikin. Hyvin tärkeä
seurauksiltaan oli Wittenbergin yliopiston
perustaminen 1502, jonne F. kutsui opettajaksi
Lutherin, Melanchtonin y. m. eteviä miehiä ja
joka tuli uskonpuhdistusliikkeen keskustaksi.
F. pysyi tosin itse katolilaisena, mutta antoi
uuden opin esteettömästi levitä ja suojeli
Lutheria m. m. hankkimalla hänelle turvapaikan
Wartburgin linnassa. F:ä seurasi hallituksessa
hänen veljensä Juhana Horjumaton. [Kolde, . F.
der Weise und die Anfänge der Reformation".]

3. ja 4. F. August I ja IT, Saksin
vaaliruhtinaita ja Puolan kuninkaita (ks. August
1 ja 2).

5. F. August III (1750-1827), hallitsi v:sta
1763; v:sta 1806 Saksin kuningas nimellä F.
August I; heikko hallitsija, liittyi Napoleoniin
tämän voitettua Preussin 1806, sai häneltä
kuninkaan nimen sekä yhtyi Reinin liittokuntaan.
V. 1807 hän sai lisäksi Varsovan
suurherttuakunnan. Napoleonin onnettoman Venäjän
retken jälkeen 1812 F. ensin epäröityään luopui
hänestä, mutta teki Napoleonin voiton jälkeen
Liitzenin luona uudestaan sovinnon hänen
kanssaan. Leipzigin taistelussa F:n joukot kuitenkin
menivät liittolaisten puolelle. F. itse joutui
näiden vangiksi ja sai Wienin kongressin
päätöksen mukaan luovuttaa Preussille suuria
alueita. [Bonnefons, „Un allié de Napoléon,
Frédéric Auguste".]

6. F. August III (s. 1865), kuningas Yrjö
I:n poika, hallitsee v:sta 1904. Nai 1891 Louisen,
Toscanan arkkiherttuattaren. mutta tämän
aviorikoksen tähden F. A. erosi hänestä 1903.
Entinen kruununprinsessa sai kuningas Yrjöltä
Mon-tignoson kreivittären arvon ja meni myöhemmin
naimisiin italialaisen soittotaiteilijan Toselli’n
kanssa. F. A:n vanhin poika on kruununprinssi
Yrjö, s. 1893. G. R.

Fredrik (tansk. Frederik), Tanskan,
useimmat myöskin Norjan kuninkaita, O 1 d e
n-b u r g i n sukua (F. VIII sen
Sonderburg-Glücksburgilaista haaraa).

1. F. I (1471-1533), Kristian I:n nuorin poika,
hallitsi 1523-33, karkoitti 1523 suuraatelin ja
Lyypekin avulla veljensä pojan, Kristian TI:n.
Hänen lyhyt hallituskautensa oli enimmältään
levotonta murrosaikaa. Kristian TI:n
suuripiirteinen uudistustyö raukesi, ja F:n mahtavain
liittolaisten, neuvoston ja aatelin valta lujittui.
Karkoitettu kuningas puoluelaisilleen pyrki
entiseen valtaansa; porvariston ja maaorjuudessa
viruvan rahvaan mielet olivat kuohuksissa;
kapinallisia hankkeita versoi milloin Skänessa,
milloin Jyllannissa. Kirkko varustautui torjumaan
uskonpuhdistusta, joka F:n pojan, Kristian
herttuan, ja Johan Rantzau n tukemana kan-

Fredrik

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:21 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0660.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free