- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1237-1238

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Fredrik ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1221)

Fredrik

1237

Kööpenhaminan edustalla (huhtik. 1S01), jolloin
F. riensi solmimaan aselevon. V. 1807 hänen
valtiotaitonsa auttamattomasti joutui karille.
Haluten estää Tanskan laivastoa joutumasta
Napoleonin käsiin Englanti turhaan tarjottuaan
Tanskalle liittoa (tosin ankarin ehdoin: Tanskan oli
sodan ajaksi luovutettava laivastonsa pantiksi
englantilaisille) lähetti Juutinraumaan vankan
laivaston, joka syysk. 2-5 p. 1807 pommitti
Kööpenhaminaa ja anasti Tanskan kaikki 70
sotalaivaa saaliikseen. F. antautui nyt empimättä
Ranskan johdettavaksi ja julisti Englannille ja
sen liittolaiselle Ruotsille sodan.

Maaliskuussa 180S Kristian VII kuoli ja F.
tuli kuninkaaksi nimeltäänkin. Hänen
hallitustapansa muuttui nyt yhä itsevaltaisemmaksi ja
samalla yhä oikullisemmaksi. F:n ehdokkuutta
Ruotsin kruununperilliseksi kannattivat 1809
innokkaasti suurskandinaavilaisuuden ystävät,
mutta hän vieroitti kannattajansa luotaan
sanomalla ruotsalaisia .,pettureiksi". Liitostaan
Ranskan kanssa hän itsepintaisesti piti kiinni vielä
silloinkin kun Venäjä, Englanti ja Ruotsi sekä
sittemmin myös Preussi ja Itävalta muodostivat
suuren liittokuntansa kukistaakseen Napoleonin.
Leipzigin taistelun jälkeen F. ei kuitenkaan
luullut aseellisella vastarinnalla enää mitään
voittavansa, vaan allekirjoitti tammik. 14 p. 1814
Kielin rauhanmääräykset ja luovutti Norjan
Ruotsin kuninkaalle, korvaukseksi saaden vain
Lauenburgin herttuakunnan (1815).

Tältä valtiollisten harliaretkien aikakaudelta
on mainittava eräitä tärkeitä sisäisiä
uudistuksia: veroreformi v:lta 1802, köyhäinhoidon
järjestäminen, maaorjuuden lakkauttaminen
Hols-teinissa ja Etelä-Slesvigissä. kansalaisoikeuksien
myöntäminen juutalaisille, kansakoululaitoksen
uudistus, Kristiaanian yliopiston perustaminen
(1811). — Norjan menettämisen ja valtion
suuren vararikon (1813) jälkeen F:n
hallitustapakin jälleen muuttui: valtioneuvosto
kokoontui tästälähin säännöllisesti ja salaneuvostoon
kutsuttiin yksinomaan tanskalaisia miehiä.
Tanska alkoi nyt vähitellen toipua
alennustilastaan ; kauppa oli tosin lamassa,
maanviljelys oli paljon kärsinyt monista sodista, väestö
köyhtynyt, teollisuus rappiolla, mutta kaikesta
tästä huolimatta F:n viimeiset hallitusvuodet
monessa suhteessa olivat edistyksen aikaa —
ennen kaikkea tieteiden ja taiteiden
kukoistus-Kautta. Vähin erin alkoivat ensimäiset
valtiolliset vapauspyrinnötkin versoa; niiden
varhaisimmat oireet tukahutettiin, mutta kun ,.heinäkuun
vallankumouksen" jälkeen vaatimukset
vapaamman valtiosäännön luomisesta kävivät yhä
äänek-käämmiksi, niin F. toukok. 28 p. 1831 julisti
perustavansa neuvoa-antavat maapäivät, neljä
säätvkokousta (Saarten. Pohjois-Jyllannin,
Sles-vigin ja Holsteinin). Näillä maapäivillä tulivat
ensi kerran ilmoille ne virtaukset, joiden
päämääränä oli Slesvig-Holsteinin erottaminen
Tanskasta ja yhdistäminen yhdeksi, Saksan
valtioliittoon liittyväksi valtioksi.

7. F. VII, Kristian VIII:n poika (1808-63),
hali. 1848-63. Yksikään Oldenburgin suvun
kuninkaista ei ole niin suuressa määrin nauttinut
kansansa rakkautta ja luottamusta kuin F. Hän
ei ollut mikään etevä valtiomies; eikä hän
yksityisessä elämässäänkään ollut moitteeton, mutta

Fredrik VII.

hän käsitti ja omaksui kansansa pyrkimykset ja
häntä elähytti voimakas kansallistunne. Tammik.
28 p. 1848 F. julisti
Tanskalle antavansa
perustuslaillisen
(joskin erittäin
vanhoillisen) valtiosäännön.
Mutta kun hän sen
ohella ilmoitti, että
kuningaskunnalla ja
herttuakunnilla oli
oikeus yhteiseen
sääty-kokoukseen valita
yhtä monta
edustajaa, herätti tämä
päätös kaikkialla
tyytymättömyyttä. Rends-borgiin kokoontui 70
herttuakuntain
sääty-edusmiestä ja vaati

erikoista valtiosääntöä Slesvig-Holsteinille sekä
Slesvigin liittymistä Saksan valtioliittoon.
Kuohahtaneen mielialan vallitessa Tanskassa F. erotti
täh änastiset neuvonantajansa ja uusi,
enemmistöltään edistysmielinen ministeristö luotiin.
Reudsborgiu lähetystölle kuningas antoi sen
vastauksen, että hänellä ei ollut oikeutta, valtaa
eikä tahtoa yhdistää Slesvigiä Saksan liittoon,
että päinvastoin Slesvig oli yhteisellä vapaalla
valtiosäännöllä vielä täydellisemmin liitettävä
muuhun Tanskaan, vaan että Holstein oli
itsenäisenä Saksan liiton valtiona saava vapaan
perustuslain (n. s. „Ejder-ohjelma"). Herttuakunnat
ryhtyivät aseelliseen vastarintaan, saaden apua
Saksasta. Tämä „ensimäinen Slesvig-Holsteinin
sota" päättyi Berliinin rauhaan heinäk. 2 p. 1850 ;
asiat palautuivat sodantakaiseen tilaansa.
Suurvallat allekirjoittivat toukok. 1852 n. s.
„Lon-toon sopimuskirjan", jossa lausuttiin Euroopalle
olevan tärkeätä, että Tanskan monarkia säilyi
jakamattomana ja Gliieksburgin prinssi Kristian
tunnustettiin yhdistetyn valtakunnan
perilliseksi. Mutta asema Slesvigissä kärjistyi yhä
Tanskan hallitus pyrki pontevasti tukemaan
tanskalaista kansallisuutta ja julkaisi m. m.
1851 kielireskriptit, jotka Slesvigin saksalaisissa
herättivät yleistä ja oikeutettua suuttumusta.
Slesvigholsteinilaisten valituksista Preussi ja
Itävalta saivat aiheen puuttua asiaan, josta
sukeutui diplomaattinen kirjelmäinvaihto (jouluk.
1851-tammik. 1852). Vihdoin sovittiin siitä, että
herttuakuntiin nähden oli noudatettava jyrkästi
vanhoillista ,,kokonaisvaltiopolitiikkaa"; Tanska
uudisti Kristian VIII:n aikuiset lupauksensa,
että Slesvigiä ei kuningaskuntaan liitetä
lähemmin kuin Holsteiniakaan. Julistuksessaan
tammik. 28 p:ltä 1852 vastamuodostunut
konservatiivinen hallitus julkaisi „kokonaisvaltiollisen"
ohjelmansa ja heinäk. 26 p. 1854 se antoi uuden
yhteisen valtiosäännön (Fællesforfatning), josta
on sanottu, että se oli „vapaan valtiomuodon
irvikuva". Saatuaan valtiopäiviltä
epäluottamuslauseen hallitus hajoitti folketingetin.
Konservatiivinen kokonaisvaltiopolitiikka oli
osoittautunut mahdottomaksi, ja vanhoillismielinen
Or-sted-Bluhmen ministeristö erosi jouluk. 1854.

Kansallisliberaalit tarttuivat vuorostaan
ohjaksiin. Heidänkin politiikkansa oli aluksi
koko-naisvaltiopolitiikkaa. Uusi perustuslaillinen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0663.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free