- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1271-1272

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Frugård ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1271

Fryygia—Frähn

1272

tosin osoittanut yksityiskohdissa tehtyjä
erehdyksiä, varsinkin siinä, ettei aikalaisten
kertomuksia aina ole kyllin ankarasti seulottu;
paikoittain esitys on hajanainen ja monisanainen,
mutta siitä huolimatta teoksen merkitys Ruotsin
historian alalla on voittamaton. Vastaääniä
herätti etenkin se pelkäämätön suoruus, millä F.
esitti yleisön mielipiteistä poikkeavan kantansa.
F:n entinen opettaja, E. G. Geijer (ks. t.), oli
vähää ennen siirtynyt siihenastisesta
vanhoillisuudestaan vapaamielisyyteen, ja tästä
ihastuneet liberaalit loukkaantuivat F:n muka
liiallisesta ylimystön ihailemisesta. Tässä kynäsodassa
ovat huomattavimmat ne neljä kirjasta .,Om
aristokratfördömandet i svenska historien"
(1845-50), joissa F. lähemmin esitti kantansa. Suuri
yleisö sitten vielä pahemmin loukkaantui siitä
suoruudesta, millä hän esitti ennemmin aivan
järjettömästi ihaillun Kaarle XII: n kuvan.
Mutta välittämättä enemmän kiitoksista kuin
moitteistakaan F. edelleen jatkoi työtään,
muutamissa kohden vanhoillisena, mutta useimmiten
tavattoman uudenaikaisena mielipiteiltään, ja
aina itsenäisenä. Ihmeteltävästi hänen kantansa
useimmiten onkin päässyt voitolle, jos kohta
tunnustus ei aina ole kohdistunut F:iin.
Kertomusten sarjaa on suuri osa käännetty muille kielille ;
suomeksi vain ensimäinen (1909) ja Kustaa II
Aadolfin historiaa (1895) esittävä osa. vaikka F.
kaikista Ruotsin historioitsijoista parhaiten on
käsittänyt ja tunnustanut Suomen kansan
osuuden yhteiseen kehitykseen. Teos ,,Bidrag tili
Sve-riges literaturhistoria" ei osoita yhtä
syvälle-käyvää käsitystä; muutamat erityistutkimukset
sitä vastoin, osaksi historiallisista, osaksi
kirjallisista aiheista, ovat arvokkaana lisänä
kirjallisuuteen. Mitä suurin arvo on sillä F:n kuoltua
ilmestyneellä kertomuksella hänen pääteoksensa
synnystä, jonka hänen tyttärensä Eva Fryxell
julkaisi nimellä ..Min historias historia" (1884;
uusi ja lisätty painos 1908). F. tuli 1834
Vitter-hets-, historie- och antikvitetsakademienin, 1840
Ruotsin akatemian ja 1847 tiedeakatemian
jäseneksi. saaden muutenkin useita tunnustuksia.
Hänen rintakuvansa, jonka Valter Runeberg teki
1879, on Ruotsin kansallismuseossa sekä
pronssissa Antellin kokoelmissa Helsingissä; sen
pystyttäminen julkiseen paikkaan Tukholmassa on
odotettavissa. F. kuoli Tukholmassa 21 p.
maaliskuuta 1881. [E. G. Palmén, „Anders Fryxell
ja hänen kertomuksensa Ruotsin historiasta"
(johdanto kertomusten 1895 suomeksi painettuun
osaan).] E. G. P.

Fryygia (kreik. Plirygia), entinen maakunta
Vähässä-Aasiassa. Se käsitti niemimaan
sisäosan länsipuolen rajoittuen lännessä Lyydiaan,
idässä Haiys-jokeen. Alkuansa siihen luettiin
myöskin Propontiin eteläpuolella oleva
rantamaa (Pieni F.). F. 011 enimmäkseen
ylä-tasankoa, jolla tavataan osaksi syvään
syöpyneitä jokilaaksoja ja yksityisiä, enimmäkseen
matalanpuoleisia vuoria. Sen kautta
juoksevat m. m. suurenpuoleiset Maiandros 1.
Meander-(nyt Menderes-) ja Sangarios- (nyt Sakaria-)
joet. Vanhempina aikoina F:ssa oli itsenäisiä
Gordios ja Midas nimisiä kuninkaita.
Kuudennella vuosis. e. Kr. se liitettiin ensin Lyydiaan,
sittemmin Persiaan, ja Persian vallan
kukistuessa Aleksanteri Suuren valtakuntaan. N. 275

e. Kr. Euroopasta tulleet gallialaiset ottivat
haltuunsa F:n koillisosan, joka heistä sai nimen
Galatia (ks. t.). Muu osa luettiin kuuluvaksi
Syyrian valtakuntaan, jolta se 190 e. Kr. joutui
Pergamolle, ja 133 e. Kr. Roomalle. Myöhemmin
F. oli Kreikkalaisen keisarikunnan,
seldsuk-kien ja osmannien hallussa. F:n vanhoista
kaupungeista mainittakoon Gordion, Dorylaion, Ko
lossai ja Laodikeia. Muinaiset
fryygialai-s e t muodostivat itsenäisen indoeurooppalaisen
kansanheimon, joka oli lähinnä sukua
armeenia-laisille. Heidän uskontonsa, josta kreikkalaiset
lainasivat myyttejä ja mysterioita, oli
salaperäisen haaveellista. Tärkeimmät jumalat olivat Attis
(ks. t.), Men 1. Menos, Kybele ja Leto
jumalattaret. joita palveltiin meluavilla, aistillisilla
menoilla. Vasta 19:nnellä vuosis. on lähemmin
tutustuttu F:aan ja sen vanhoihin muistomerkkeihin,
m. m. vuoriin hakattuihin kallioasuntoihin, joita
useasti koristavat suurenmoiset korkokuvat. F:n
vanhaa kulttuuria todistavat myöskin
kuninkaiden haudoista tavatut kirjoitukset, joiden
kirjaimet muistuttavat muinaiskreikkalaista
kirjaimistoa. [Ramsay, „The cities and bisphorics of
Phrygia".] J. F.

Fryygialainen lakki, pehmoinen suippulakki,
jonka huippu painuu alas eteenpäin; esiintyy
kreikkalaisissa taideteoksissa usein
fryygialais-ten (esim. Attiksen) ja fryygialaisiksi
käsitettyjen troialaisuuorukaisten (niink. Pariin,
Gany-medeen) päähineenä; kuva: ks. Attis. Sitä
pehmoista punaista villalakkia, joka Ranskan
suuren vallankumouksen aikana tuli
yhdenvertaisuuden ja vapauden symboliksi, nimitetään
usein fryygialaiseksi lakiksi. O. E. T.

Fryygialainen lopuke, mollin
dominantti-lopuke, jonka edellä tavallisimmin on
aladomi-nantin sointu, vrt. Fryygialainen
sävellaji. " ’ I. K.

Fryygialainen sävellaji. 1. Muinaiskreik.
musiikissa: duur-sävellaji. jossa dominantti ja
sen kvintti (asteikon 2:nen aste) ovat
pääsäve-linä melodiamuodostuksessa ja jossa sävelmät
luultavasti päättyvätkin 2:selle asteelle. Sen
asteikko on ainoastaan näennäisesti sama kuin
doorisen kirkkosävellajin (d—d1). — 2.
Kirkko-sävellajina f. on sama kuin muinaiskreik.
doorinen, siis yhtä kuin dominantille päättyvä moll.

I. K.

Frähn [frën], Christian Martin von
(1782-1851), saks.-ven. orientalisti, numismatikko
ja historiantutkija, syntyi Rostockissa, jossa myös
sai yliopistosivistyksensä; siirtyi v. 1807
Venäjälle, jolloin tuli itämaisten kielten professoriksi
Kasaanin yliopistoon; v:sta 1817 Piet.
tiedeakatemian jäsen ja sen Aasialaisen museon perustaja.
Itämaisen filologian perustaja Venäjällä.
Valloitti itämaisesta kirjallisuudesta aivan uusia
tärkeitä aineksia Venäjän muinaisuuden
valaisemiseksi. Pääteokset :,,Ibn Foszlan’s und
ande-rer Araber Berichte Uber die Russen älterer Zeit"
(1823) ja „Recensio numorum
Muhammedauo-rum Academiæ Imperialis Scientiarum
Petropo-litanæ" (1826, sekä sen täydennys: ,.Opuscula
posthuma", 2 osaa, 1855-77). Hänen muista
julkaisuistaan ovat eritt. huomattavia: ,,Veteres
me-moria» Chasarorum ex Ibn-Foszlano, Ibn-Haukale
et Sehems-Eddino Damaseeno" (1821), „Die
äl-testen arabischen Nachrichten über die Wolga-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:29 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/2/0680.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free